Tänä aamuna se sitten virallisesti tapahtui, eli äidin isäni päivät ovat maan päällä luetut. Hieno ja ennen kaikkea Savolainen lempseä mies oli kyseessä. Harmittaa aivan äärettömästi kuinka ei vain tullut käytyä useammin kuin kerran kesässä kylässä. Ei sitä ajatellut viime kesänä kun auton takaikkunasta vielä vilkutteli yksinäiselle miehelle, että häntä ei enää ikinä tule näkemään, kuin unelmissa! Joulusta saakka on sairaalassa ollut todella huonossa kunnossa ja ehkä loppujen lopuksi näin on parempi, kuin se, että joutuu kärsimään ilman jalkoja koko lopunelämänsä.
Äidin puolesta harmittaa, kun ei hyvästejä päässyt heittämään koskaan. Täältä toiselta puolelta Suomea jännitettiin tilannetta joka päivä, mutta harmittaa aivan vietävästi kun huomenna oltaisiin päivä uhrattu hänen vuokseen ja ajettu vaikka läpi kivien ja kantojen sanomaan hyvää matkaa. Ei sitten saatu hyvästejä antaa.
Nyt pääset sinne Mummun viereen lepäämään vailla huolia ja tuskia! Harmittaa, kun en mistään saa KalPa/KuPS huivia mukaan tänään otteluun, nimittäin aina kun hänen kanssaan jutteli niin keskustelu siirtyi hänelle tärkeisiin aiheisiin, kuopiolaiseen urheiluun! Urheilu mies henkeen ja vereen! Unelmoin aina siitä, että pääsen viemään hänet KalPa-Jokerit otteluun vielä kerran, mutta ei voimat enää riittäneet.
Toivottavasti saat viestin sinne muille vesille perille ja tiedät, että myös me jäämme kaipaamaan aivan vietävästi. Olit hieno mies!
En yhtään tiedä, kuinka äitiä pitäisi tukea tässä asiassa. Hän on ihan murheen murtama ja tiedän, että lohduttaa pitäisi, mutta ei tunnu luontevalta! Kyllä tämä myös allekirjoittanutta koskettaa todella paljon, vaikka olen yrittänyt ignoorata koko asian ajattelemalla jotain muuta tämän aikaisemman ajan. Nyt se sitten hajoaa käsiin ja tunteet ovat liiankin pinnassa!
RIP-Pappa! Olit hieno mies ja esikuva!