Se on aina iso juttu kun joku läheinen lähtee pilven reunalle. Osanottoni ja voimia surutyöhön.
Kiitos.
Eli en edes oikein surullinen osaa olla, vaan lähinnä helpottunut. Mummo sai elää pitkän ja monivaiheisen elämän ja lopulta kuolema oli vain helpotus, uskon että myös mummon osalta.
Näinhän se on. Haikea olo, mutta toisaalta helpottunut. Eniten tässä vaan harmittaa ja samalla pelottaa äidin ja mummon puolesta. Vaarikin jo viime viikolla puhui, ettei se oikein elämältä tunnu, kun ei voi tehdä mitään mihin on tottunut. Painoa oli tippunut miltei 40 kiloa ja pelkkää luuta ja nahkaa oli koko mies. Lisäksi katetrien takia ei voinut olla kuin toisella kyljellä, joten sitä tavallaan toivoi, ettei joutuisi pitkään kärsimään, eikä onneksi joutunutkaan.