RIP-ketju

[Turha Kaukalo]

Että näin. Mitä tähän voi sanoa? Nykänen pääsi rauhaan.

 

[Baldrick]

Nykäsen Matti, Jyväskylän oma poika. Levätköön rauhassa. Matti kävi isomummoni luona lähes päivittäin kahvilla uransa alkutekijöissä, kun naapureita olivat. Lehdet kuulemma kirjoittelivat potaskaa Matista.

Harri Marstion lähtö oli myös ikävä uutinen. Olen hänen kanssaan työnmerkeissä ollut tekemisissä ja pari keppanaakin Harrin kanssa kumonnut. Pääsipä nyt kärsimyksistään.

 

[A Siente]

Höh, en osannut odottaa että ihan vielä lähtisi. Vaikka en tuntenut, niin vetää mielen haikeaksi.

 

[Johnny B. Goode]

En hirveesti oo innostunut mitään RIP juttuja kirjottelemaan, mutta Masalle sen nyt teen. Rauhaa tuo jannu ei varmaan saanut ikinään tässä maailmassa. Liian kiltti mies. Ja jos jollain alalla menestyy maailmanlaajuisesti, ja olet liian kiltti, niin on varma että kohta viedään kun pässiä narusssa. Matilla oli kuulemma ADHD ja muitakin mielen ongelmia. Voiko niillä olla osansa että oli niin vietävissä, en tiedä. Huikea urheilu-ura, vähän vähemmän huikea siviilielämä. Mä nyt poikkeen tavoistani enkä edes heitä mitään hirtehistä tähän. Mutta sen sanon että iso kulli miehellä oli.

 

[Salama44]

Matti Nykänen oli huikea urheilija, mutta aikainen poismeno ei oikeastaan yllättänyt.

Lehdistöä syytetään hyväksikäytöstä, mutta taisi se julkisuus ja sitä kautta tullut raha Matillekin kelvata.

 

[Lert]

liiitääää liitäää liiitäää liiitäääääää

Linkki areenaan koskettavaan pätkään Matista: Urheilu-Suomi | Matti Nykänen (1963 - 2019) vuonna 2017: ”Urheilussa on elämäniloa ja -poltetta ja halua rakastaa maailmaa – se on se asia miksi tässä ollaan vielä”

Patsaan se ansaitsisi. En tiedä oliko koskaan ketään, joka olisi kyennyt urheilu-uran jälkeen auttamaan Mattia tarpeeksi. Aina se oli oman tien kulkija.

"Sitä rauhaa ei oo muualla ku lähtee lentoo hyppyrin nokalta. Saa olla hetken ilmassa. Se on ainut paikka."

Nyt hän on saanut rauhan.

 

[Jakke76]

Liian lyhyeksi jäi legendan ja maailman parhaan mäkihyppääjän elämä. Surullinen olo, vaikka tuo urheilu-uran jälkeinen elämä olikin aika vauhdikasta.

Kepeät mullat ja lepää rauhassa. Sen ansaitset Matti.

 

[cottonmouth]

Oli kyllä paska aloitus aamulle, kun uutisen luin.

Yksi kaikkien aikojen suomalaisurheilijoista ja tavallaan koko mies itsessään oli ns. sukupolvikokemus. Ei näitä vain valmisteta enää tämän vuosituhannen kliinisessä maailmassa. Uran jälkeen elämänhallinta ei ollut kunnossa ja alamäki meinasi viedä miehen jo silloin yli kriittisen pisteen. Matti oli kuitenkin onkivavan koho; vähän sellainen mökkisaunan nurkalle unohdettu, mutta joka kaivetaan aina uudestaan esiin ja joka nousee kovankin ryöpytyksen jälkeen yhä uudestaan pintaan. Ja eihän Matilla mitenkään huonosti kai nykyisin mennyt, 2000-luvulla vuosiansiot olivat useasti yli 100 000€ ja taisi kerran lähes 250 000 € lähes paukkua. Toki mitäpä raha sinänsä "hyvin menemisestä" määrittää.

Matin keikoilla tuli käytyä 2000-luvun alkupuolella useasti ja aluksi vähän vitsillä. Tai ei nyt niin vähänkään. Toisaalta siellä huomasi sen, että mies todella nautti siitä mitä teki ja osasi yhä ottaa yleisönsä. Oliko se touhu junttia? Oli. Oliko se toisaalta hyvällä tavalla junttia ja hyvällä tavalla kliseisen suomalaista? Oli. Hyvät muistot noista kerroista jäi ja kerran päädyin Matin kanssa lasille takahuoneeseenkin. Ihan tavallinen suomalainen ukko lopulta, noita löytyy pitkin Suomea. Matti kysyi tuolloin vähän ihmetellen, että mikähän se on mikä minussa ihmisiä kiinnostaa? En osannut tuohon muuta silloin sahdin sokaisemana todeta kuin, että sinä olet Matti. Matille on myös varmasti aika moni ihminen ostanut baarissa juoman, mutta allekirjoittaneelle M. Nykänen on puolestaan tarjonnut lasillisen. Arvostus tuli siitä, kun en laskenut jotain Keski-Euroopan nevari-2D-hyppääjää etuilemaan baarijonossa. Kuulemma ulkomaan pelleille näytettiin siinä kuin Calgaryssä ikään.

Eihän Matti mikään pulmunen ollut ja nämä kaikki puukkohipat, vaimon hakkaamiset sun muut ovat ihan synkkää paskaa. Vähän aikaa sitten Matti myös surkutteli miten ei saa nähdä lastenlapsiaan, mutta kyllä tuossakin olisi varmaan ollut miehellä peiliin katsomisen paikka. Ihminen on erehtyväinen, toiset enemmän vielä kuin toiset.

Silti jotain todella suomalaista kuoli tänään. Rauhaisaa lepoa.

"Kivitettiinhän Jeesustakin aikanaan, mutta nyt mies on maailman maineessa." - M. Nykänen

 

[Rankkari]

Matti hyppäsi viimeisen hyppynsä. Nyt kohti tuntematonta.
Niin lähti myös Marstio. Hän oli pahasti sairas, vaikka liikenneonnettomuudesta puhuttiin lähdön syyksi.
Ja niin lähti Manua näytellyt, Ismo Kallio.

Itsellänikin on ollut monesti elämän aikana lähtö lähellä. Jatkoaikalaisten kiusaksi olen kuitenkin jäänyt. No kaikki me täältä lähdetään joskus.

 

[Realcowboy]

IS:n Vesa Rantanen osoittaa melkoista pelisilmää, kun soitti Nykäsen eniten vihaamalle hahmolle, Kojonkoskelle kyselläkseen fiiliksiä, ja teki siitä jutun. Huikeaa journalismia!

Kojonkoski kuitenkin tunsi Nykäsen mäkihyppyuran jo alusta asti ja ei ollut surevaa lähipiiriä, joten tässä tilanteessa oikein sopiva haastateltava. Ikävämpää oli Nykäsen iäkkäälle äidille soittelu. Jukka-Pekka Palo kertoi jossain haastattelussa, miten tungettelevia toimittajia teki mieli käsitellä Tauno Palon kuoltua.

 

[PataJaska]

Ja niin lähti Manua näytellyt, Ismo Kallio.

Oikein muuten harmittaa, että hienolle ja aliarvostetulle (jäi varmaan lopulta monelle kuitenkin aika tuntemattomaksi) näyttelijälle kävi näin. On nimittäin kohtalon ivaa jos mikä, että hän meni kuolemaan lievästi ilmaistuna vääränä päivänä, jotta hänen poismenoaan olisi kunnolla noteerattu. R.I.P. Ismo

 

[BitterX]

Tuntuu siltä, että suomalaiset ovat aina kiintyneet poikkeuksellisen paljon urheilijoihin, jotka ovat menestyessään antaneet oman persoonansa näkyä tekemisessään ja / tai toimineet omien arvojensa mukaan. Esimerkkeinä voisi mainita vaikkapa Mika Myllylän, Janne Ahosen, Seppo Rädyn, Kimi Räikkösen, Mika Häkkisen ja Matti Nykäsen. Räikkösestä ja Ahosesta voisi ehkä jossakin mielessä sanoa, että he juuri eivät ole antaneet persoonansa näkyä julkisuudessa, mutta he ovat puolestaan toimineet arvojensa mukaan ja katsoneet, että heidän henkilökohtaiset asiansa eivät kuulu medialle ja julkisuudelle pätkääkään. Nykäsen, Rädyn, Myllylän ja Häkkisen haastatteluista sai taas aina kuvan, että he eivät vedä mitään roolia mediassa, vaan ovat siellä juuri semmoisia, kuin ovat muutenkin. Omilla tavoillaan aitoja persoonia, jotka eivät mediajargonia edes halunneet / halua hallita.

Koska elin lapsuuteni 80-luvulla, Matti oli minulle Jari Kurrin ohella suurin urheilusankari. Siksi hänen kuolemansa koskettaa, vaikka hänen elämäntavat huomioiden se ei lopulta suuresti yllätä.

Kun Matilla ei elämä ollut hallussa urheilu-uran jälkeen ja osin sen aikanakaan, kirjoitettiin hänestä paljon paskaa mediassa. Pitkälti omasta syystään, mutta osin myös syyttäkin. Matista tuli jossakin määrin kansakunnan narri, jonka edesottamuksista haluttiinkin lukea. Mutta keskusteluissa ihmisten kanssa heijastui kuitenkin aina se, että Matin toivottiin saavan viimein rauhan itsensä ja elämänsä kanssa. Hänelle välillä naurettiin, hänen puolestaan oltiin milloin iloisia, milloin surillisia ja hänelle oltiin välillä vihaisia. Kyllähän tuo välittämiseltä kuulostaa.

Viimeisinä vuosina tuntui, että jonkinlaisen tasaisuuden ja seesteisyyden hän viimein onnistuikin saavuttamaan, vaikka kokonaan korkki ei mennytkään kiinni. Jos ja toivottavasti kun näin oli, niin hän sen tuon kaiken turbulenssin ja paskan jälkeen ansaitsi. Olisi vain suonut, että sitä olisi jatkunut pidempäänkin.

Rauhaisaa lepoa, Matti!

 

[Jäätyneet kädet]

Nykänen ei itsessään ollut kovin merkittävä hahmo itselleni, mutta oli surullista katsoa, miten siivellä eläjät, sontamedia ja sontamedian kuluttajat (siis valtava joukko ihmisiä tämä viimeinen) käytti hienoa urheilijaa hyväkseen. Nyt vielä päästään mediassa muutama kertaa ratsastamaan miehellä ja itse uutisen toi julki, tietysti, Seiska. Minkähän verran yksin se saastalehti lyhensi Nykäsen elämää?

Itse asiassahan Nykäsen ja Seiskan suhde oli aivan ainutlaatuinen mediakentässä. Ei se ole mikään salaisuus, että Nykänen teki suorastaan yhteistyötä kyseisen aviisin kanssa ja ilmeisesti hyötyi taloudellisesti siitä. Ystävyyssuhde lehden toimittajan Kai Merilän kanssa alleviivasi miten syvällä Seiska oli Nykäsen jokapäiväisessä elämässä. Kaikki puhe siitä, että media kohteli kaltoin Nykästä ja hän olisi kärsinyt siitä, on paskapuhetta. Matti halusi tarkoituksella päästä valokeilaan, vaikka lööpit olivatkin hyvin skandaalinkäryisiä.

 

[oiler99]

Kerran ehdin Nykäsen livenä nähdä, kuusi vuotta sitten kun herra esiintyi Raahe Festivalilla. Olihan hän kyllä karismaattinen tyyppi lavalla, siitä ei mihinkään pääse. Päällimmäisenä mielessä tietysti ovat kolme kultamitalia Calgarystä 1988. Saavutukset ovat kiistattomat, Nykänen on ehdottomasti kaikkien aikojen suurimpien suomalaisurheilijoiden joukossa.

 

[mjr]

Itse asiassahan Nykäsen ja Seiskan suhde oli aivan ainutlaatuinen mediakentässä. Ei se ole mikään salaisuus, että Nykänen teki suorastaan yhteistyötä kyseisen aviisin kanssa ja ilmeisesti hyötyi taloudellisesti siitä. Ystävyyssuhde lehden toimittajan Kai Merilän kanssa alleviivasi miten syvällä Seiska oli Nykäsen jokapäiväisessä elämässä. Kaikki puhe siitä, että media kohteli kaltoin Nykästä ja hän olisi kärsinyt siitä, on paskapuhetta. Matti halusi tarkoituksella päästä valokeilaan, vaikka lööpit olivatkin hyvin skandaalinkäryisiä.

Joo, todella. Voin vain kuvitella, tai osittain ei todellakaan tarvitse. Luoja.

edit: siis sama että joku antaa addiktille viinaa, että saisi juttuja lehtiin. En vaan edes vähän alusta tajua, että joku vielä puolustaa näitä parasiitteja.

 

[MarkoPalo]

Matti Nykänen.
Kaikkien aikojen talviurheilija.
Paavo Nurmi -luokan urheilulegenda.
Hiljaiseksi vetää.
Suuri mäkikotka on poissa.

”Minä sieltä mäkitornista kuitenkin alas laskin, eikä mikään Suomen kansa”

Osanottoni omaisille ja lähipiirille

 

[Jäätyneet kädet]

Niin, Suomessa on tietääkseni sanan- ja lehdistönvapaus. Eikä julkkisten elämää tarvitse käsitellä silkkihansikkain, oli millainen kansallisikoni tahansa. Varsinkin Matin kohdalla, joka useampaan kertaan elämänsä aikana todistetusti hakkasi naisia.

 

[Musta Nuoli]

Viimeinen hyppy sumuun on hypätty, rauhaisaa lepoa Nykäsen Masalle. Yksi harvoista suurista urheilusankareista on poissa. Urheilu-uran jälkeinen elämä oli mitä oli, mutta ei se poista Nykäsen suuruutta mäkihyppääjänä.

Jokainen on toki omista teoistaan vastuussa eikä esim. Matin puukotusepisodeja voi puolustella, mutta kaikenlaista yllyttäjää, loista ja perskärpästä hänenkin ympärillään pyöri. Seiskapäivää-touhut olivat varsinkin ällöttäviä luottotoimittajineen. Samoin takavuosien "manageri" Maick Sierra oli melko vastenmielinen hahmo, hänhän kuoli viime vuonna.

Ismo Kallio eli kypsään vanhuuteen, levätköön hänkin rauhassa. Ei ole enää Manua eikä vara-Manua.

 

[Amerikanihme]

Matille rauhaisaa lepoa. Paljon pidempään jaksoi kuin olin uskonut.

Miten muuten nuo Matin vanhemmat? Isä kai jo poistui joukostamme jokin aika sitten, mutta äiti on vielä suremassa. Paljon he eivät julkisuudessa muistaakseni koskaan olleet, mutta minä sain sellaisen kuvan, että he olivat (ja äiti on vieläkin) ihan tavallisia ihmisiä. Matti taisi vaan jostain syystä saada tuollaisen ylivilkkaan luonteen sattumalta? Vain onko tässäkin takana joku Teemu Selänne "totuus on oudompi kuin uskoisi" -salaliitto kolmannen osapuolen kanssa jne.? Ei ole tullut noita juorulehtiä luettua sattuneesta syystä tarpeeksi.

 

[palle]

Olisihan tuota voinut noinkin miettiä, mutta toisaalta Kojonkoski nyt on ihan keskeinen hahmo suomalaisessa mäkihypyssä. Siltä kantilta ihan ok hakea hänen kommenttinsa. Plus tietysti se, että tuo haastattelu oli vain lyhyt reaktiopala, eikä mikään syvempi arvio Nykäsestä. Tuossa ei minusta ole mitään erityisen mautonta.

Kojonkoski kuitenkin tunsi Nykäsen mäkihyppyuran jo alusta asti ja ei ollut surevaa lähipiiriä, joten tässä tilanteessa oikein sopiva haastateltava. Ikävämpää oli Nykäsen iäkkäälle äidille soittelu. Jukka-Pekka Palo kertoi jossain haastattelussa, miten tungettelevia toimittajia teki mieli käsitellä Tauno Palon kuoltua.

Olen hieman eri mieltä, mutta se sallittakoon. Nykänen suorastaan vihasi miestä, joten on hän mielestäni erittäin outo kohde olla ensimmäisten joukossa puhelinkommenttia hakemassa toimittajien osalta. Ja vaikka miehet 'hautasivat sotakirveet', niin ei Kojo mikään läheinen hahmo Nykäselle kuitenkaan ollut, jotta hänen ensireaktiollaan olisi mitään merkitystä. Kojo ei myöskään millään tavalla ole liittynyt suomalaiseen mäkihyppyyn suoranaisesti aikoihin, joten en näe häntä mitenkään keskeisenä hahmona mäkihyppyskenessä.

 

[Lätkä-Bongari Iso-E]

Meikä on juottanut Mattia ennen sen keikkaa aikoinaan Kaisaniemen Coloradossa, nykyinen siipiveikot, en tiennyt et se esiintyy siellä mut yhen tutun silloinen kumppani oli siel töissä ja saatiin välillä juua ilmaiseksi siellä niin Matti tuli viereeni, istuin silloin vähän ku yksin niin Matti tilasi kokiksen.

Kysyin: "Eikö paukku maistu?" Niin sano että "lompakko on managerilla". Sanoin: "Voin tarjoo otatko valkovenäläistä", niin otti kyl.

Sitten kysyin et: "maistuuko shotti?" niin kelpas ja otin salmarit niin Matti tykkäs yhdistelmästä niin otettiin viel parit samanlaiset ni sit alko juttu luistaa.

Sen manageri pamahti paikalle just ku tarjosin uusia ni huus et -jos viel tarjoon ni vetää lättyy. No se läks menee niin otettiin viel yhet shotit.

Sit se manageri tuliki jo takas ku joku biisi alko soimaa kovempaa et: "Matti mikrofoni", ku se alko esittelee mulle vyötään ku kehuin ku se oli pinkki. Siin se nosti paitaa et napa näkyy ja oli kyl ihan hyvässä kunnossa. Manageri tarjoo mikkii edelleen ja Matti puhuu mulle Holmenkollenin kisoista ku olin kysynyt sen mielestä parasta kisaa. No playpäk alko niin se oli se elämä on laiffii biisi ja Matti edelleen kertoo mulle tarinaa. Manageri ihan tilteissä ja "yleisö" ihan ihmeissään niin sanon Matille et hei sun keikka alkaa ja osoitan siihen managerin suuntaan ja siitä ojenevaan mikrofoniin sekä kyrpää managerin otsassa. Matti veti keikan kuin Matti välillä vetää. Tuli keikan jälkee kiittelee et yleensä jengi tulee pummii siltä juomaa ja tosi harvoin kukaa tarjoo tai on muutenkaan ystävällinen niin tuli kyl hyvä fiilis. Sen koommin en oo Mattii tavannut mut ois ollu kiva kysyy et muistaako vielä.

 

[mjarkko]

Itse asiassahan Nykäsen ja Seiskan suhde oli aivan ainutlaatuinen mediakentässä. Ei se ole mikään salaisuus, että Nykänen teki suorastaan yhteistyötä kyseisen aviisin kanssa ja ilmeisesti hyötyi taloudellisesti siitä..

Seura-lehti teki saman jo 80-luvulta alkaen. Lehti teki miljoonia Nykäsellä. Toimittaja oli Isto Lysmä. Tuohon aikaan lehtien levikki oli satoja tuhansia.

 

[Snacilep]

RIP Unto Wiitala

 

[Thusberg]

Huh huh...

Sanattomaksi vetää.

Kaksi oman alansa erikoismiestä ja omien aikakausiensa jättiläistä omassa lajissaan on poissa.

Unskia ja Masaa suurempia tai oikein edes samalle tasolle pääseviä tavallaan ei ole helppo löytää.

Ensimainittu kun sattui olemaan myös suomalaisen maalivahtipelin eräänlainen kanta-isä.

Vaikka eihän kaikki helppoa ollut aina Unskillakaan.

Etenkään vielä Jääkarhuja vastaan pelatessa 1950-luvulla.

Junnu-Maisteri/Junnu-Enska (Maisteri kun oli oli Pulli ja kun Matista ei ikinä monien uskomaa ja toivomaa Suomen seuraavaa mäkihyppyvalmentajaa tullut tai edes merkittävää oheishenkilöä ja isä oli Ukko-Enska.) oli rosoinen, karismaattinen, monisärmäinen, räiskyvä, rauhaton ja monin tavoin pohjimmiltaan eläessään rauhaa kaipaava herkkä ihminen josta tuli suurta niin hyvässä kuin valitettavasti myös pahassakin.

Hänellä oli paljon äitiänsä, mutta myös hämmästyttävän paljon isäänsäkin muistuttavia luonteenpiirteitä.

Tällainen vaikutelma minulle jäi ainakin Matti Ensio Nykäsestä.

Unski ja Dynamo olivat vuorostaan jääkiekon ja sen ulkopuolella sitten niitä kaiken tietäviä isoisä tai joskus ehkä vaikeampina päivinään sellaisia vähän tarkempina ja äkkijyrkän oloisina, aina silti lähestyttävinä sellaisia isoisän isä-tason hahmoja joilta sai kuulla paljon ja oppia uskomattoman määrän asioita. Ja ennen kaikkea myös tiedostaa mielipiteitä jotka monet nuoremmat ja jopa vanhemmat polvet ovat unohtaneet tai jopa tieten tahtoen halunneetkin jättää tietämättä kun siitä tietämättömyyden/oppimattomuuden itsepäisyydestä olivat myös molemmat nämäkin herrat huolissaan aikanaan eläessään.

Kovia juttuja viime päiviä ajatellessa.

 

[bebeto]

RIP Unski. Jokusen matsin olen pelannut kun Unski oli tuomaroimassa vanhempana herrasmiehenä ja kentällä vallitsi aina kuri ja järjestys. Kaikki pelaajat kunnioittivat Unskin auktoriteettia.