Ei sillä ole välttämättä mitään merkitystä, jos sydän sanoo vaan sopparin irti tai tulee joku aivoinfarkti.
Juuri näin. Aivoverenvuoto voi myös olla yllättävä. Ei tarvitse olla kuin joku heikko kohta päässä, ja se ei välttämättä aiheuta mitään oireita ennen kuin se on menoa.
Ja pitää muistaa, että muusikoiden elämä on hyvinkin kuluttavaa, vaikka eläisikin päihteetöntä ja muuten terveellistä elämää. Jatkuvaa matkustamista ja bussissa istuskelua, epäsäännöllistä umirytmiä, valvomista yms. Tuollaiset voivat altistaa tällaisille.
Puskista tämä joka tapauksessa tuli. Ja surullinen olo tästäkin tulee. En ollut mikään Yön fani. Oikeastaan en enää viiteentoista vuoteen ole oikein edes sietänyt yhtyeen musiikkia. Ollin saavutuksia ja sitkeyttä sekä bändin mittavaa uraa kuitenkin arvostan.
Ja on Yöllä kuitenkin merkittävä osuus omassa nuoruudessani. Se oli ensimmäinen suomenkielinen rockyhtye, jota aloin kuunnella. Ja joskus 14-16 -vuotiaana (1994-1996) se oli melkeinpä suosikkiyhtyeeni. Sitten musiikkimakuni kehittyi, mutta tässä evoluutiossa Yö oli kuitenkin tärkeä lenkki.