“And what would humans be without love?"
RARE, said Death.”
RIP Sir Terry Pratchett. Nyt lähti yksi hienoimmista ja luovimmista mielistä ja persoonista. Oon ala-asteelta asti kasvanut noiden kirjojen kanssa. Alussa nautin siitä pimeästä huumorista mitä noi tarinat pitää sisällään, siitä hullusta, pimeästä, nerokkaasta maailmasta. Nuo tarinat on kaikkein eniten vaikuttaneet mun huumoriin ja sitä kautta paljon siihen millainen mä olen. Myöhemmin oon oppinut arvostamaan sitä viisautta mitä noissa tarinoissa on, hymyilemään vinosti sille viiltävälle satiirille mitä noi tarinat sisältää. Oon eniten oppinut arvostamaan sitä rakkautta joka noissa tarinoissa välittyy pientä, tavallista arjen ihmistä kohtaan. Pratchett ei pilkkaa, vaan osoittaa lempeästi kuinka typeriä ja yksinkertaisia ihmiset osaa olla.
Oon lukenut yli sata kertaa noita kirjoja, tuhansia sivuja kyllästymättä. Ne on sellainen vanha ystävä jonka luo on hyvä palata aina uudestaan. Tää on suuri menetys, noi uusimmat kirjat on alzheimeristä huolimatta olleet aivan loistavaa luettavaa.
Jokainen Pratchettin kirjoja lukenut tietää, miten tämä toivottavasti pääsi jatkamaan matkaa, eiköhän Kuolemalla ole pieni sininen hehku silmissään.
Ei ollut hyvä uutinen tämä.
-Tuon kirjoitin pari tuntia sitten ja ei ole kyllä yhtään helpompi juttu nyt. Mun suosikkikirjailija ja varmaan suurimman vaikutuksen tehnyt yksittäinen henkilö kirjallisuuden, musiikin ja taiteen saralla. Se taitaa olla sillä lailla että lähtee lukuun alusta asti koko Discworld-sarja.