Mainos

Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

  • 2 853 778
  • 13 140

Johannes

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, jääkiekko.
Komppaan Cobolia, jos katsot peiliin ja näet ison kuvan, niin silloin sisällön puutteista on turja syyttää ainakaan P.Sihvosta ja siffaa. Vaikka joskus ja melko usein on oltu eri mieltä detaljeista, niin pitää nähdä kokonaisuus ja suomalaisen jääkiekkokeskustelun kehitys, kiitos mm. Sihvosen ja siffan.
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Komppaan Cobolia, jos katsot peiliin ja näet ison kuvan, niin silloin sisällön puutteista on turja syyttää ainakaan P.Sihvosta ja siffaa. Vaikka joskus ja melko usein on oltu eri mieltä detaljeista, niin pitää nähdä kokonaisuus ja suomalaisen jääkiekkokeskustelun kehitys, kiitos mm. Sihvosen ja siffan.

En nyt oikein jaa tätä hymistelyä siinä suhteessa, että Sihvonen hyvän alun jälkeen ryhtyi kaupallisista syistä karnevalisoimaan koko pelitaktista keskustelua täysin absurdeilla kärjistyksillä ja mustavalkoisuuksilla. Hän tuotteisti hahmonsa ja alkoi harjoittamaan huomiotaloutta, ilmeisesti Röngän kannustuksella ja yllytyksellä. Ehkä pahimpana esimerkkinä äärimmäisen vastenmielinen Nuori Suomi -kampanja, jossa ei ollut kovaa asiaa juuri edes siteeksi, ja mikä vei vakavaa keskustelua suomalaisesta huippujuniori-tuotannosta ja sen aidoista ongelmista täysin sivuraiteille. Kokonaisarvosana välttävä.
 
En nyt oikein jaa tätä hymistelyä siinä suhteessa, että Sihvonen hyvän alun jälkeen ryhtyi kaupallisista syistä karnevalisoimaan koko pelitaktista keskustelua täysin absurdeilla kärjistyksillä ja mustavalkoisuuksilla. Hän tuotteisti hahmonsa ja alkoi harjoittamaan huomiotaloutta, ilmeisesti Röngän kannustuksella ja yllytyksellä. Ehkä pahimpana esimerkkinä äärimmäisen vastenmielinen Nuori Suomi -kampanja, jossa ei ollut kovaa asiaa juuri edes siteeksi, ja mikä vei vakavaa keskustelua suomalaisesta huippujuniori-tuotannosta ja sen aidoista ongelmista täysin sivuraiteille. Kokonaisarvosana välttävä.

Vaikka en nimimerkkien P.Sihvonen ja siffa kanssa en aina ollut/ole samaa mieltä, niin Suomessa ei ole ainoatakaan jääkiekosta kirjoittavaa journalistia (en siis tarkoita meitä Jatkoajan neroja), joka osaa ja pystyy kirjoittamaan jääkiekosta asiantuntevasti kuin P.Sihvonen.

Johtavan rooli hairahtui varmaan osin tahattomastikin sivuraiteelle, koska tarkoitus pyhitti keinot.

Mutta mitä tulee vastenmieliseen Nuori Suomi - kampanjaan, niin suomalaisen jääkiekon kannaltahan koko NS oli vastenmielinen, ainakin niiltä osin, jotka lukivat "ohjeistuksia" kuin piru raamattua.
Se, että kissa nostettiin pöydälle on suomalaisen jääkiekon tulevaisuuden kannalta erinomainen asia. Ne jotka haluavat harrastaa harrastakoot, ne jotka haluavat kilpailla, kilpailkoot. Ja täysillä heti kun pysyvät luistimilla pystyssä, määrättyyn pisteeseen kuitenkin leikin varjolla.
Tätä luulen myös em. nimimerkkien tarkoittaneen.
Toki pienempikin toisto ja mutkien suoraksiveto olisi riittänyt.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
...Mutta mitä tulee vastenmieliseen Nuori Suomi - kampanjaan, niin suomalaisen jääkiekon kannaltahan koko NS oli vastenmielinen, ainakin niiltä osin, jotka lukivat "ohjeistuksia" kuin piru raamattua...

Mutta kuten @mjr sanoi, Sihvosen "keskustelu" NS:n suhteen perustui mielikuville, ei tosiasioille. NS oli vain hänelle yksi keino rakentaa Johtavan roolia.

Ja Nuori Suomi ei ole jääkiekolle vastenmielinen, Jääkiekkoliiton omat ratkaisut ovat sitten toinen juttu. NS:ta tehtiin syntipukki, vaikka syylliset löytyvät Jääkiekkoliitosta.
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Johtavan rooli hairahtui varmaan osin tahattomastikin sivuraiteelle, koska tarkoitus pyhitti keinot.

Mutta mitä tulee vastenmieliseen Nuori Suomi - kampanjaan, niin suomalaisen jääkiekon kannaltahan koko NS oli vastenmielinen, ainakin niiltä osin, jotka lukivat "ohjeistuksia" kuin piru raamattua.
Se, että kissa nostettiin pöydälle on suomalaisen jääkiekon tulevaisuuden kannalta erinomainen asia. Ne jotka haluavat harrastaa harrastakoot, ne jotka haluavat kilpailla, kilpailkoot. Ja täysillä heti kun pysyvät luistimilla pystyssä, määrättyyn pisteeseen kuitenkin leikin varjolla.
Tätä luulen myös em. nimimerkkien tarkoittaneen.
Toki pienempikin toisto ja mutkien suoraksiveto olisi riittänyt.

Mutta kun NS oli ihan aikuisten oikeasti vain periferinen tekijä ongelmiemme suhteen - joita ovat siis yksilötaitojen liian vähäinen korostus, systemaattisen kehitysohjelman puuttuminen, liian orjallinen keskittyminen joukkue- ja pelitaktiikkaan, tieto-taidon sirpaleisuus ja menettelytapojen epäyhtenäisyys. Menestystä juniorikiekossa tulee kokonaisuuden kannalta mitata huippuyksilöissä, ei voitetuissa juniorisarjoissa tai turnauksissa. Sihvonen itse sanoi yhdessä väittelyn tiimellyksessä, että pudottaisi ykkösjoukkueestaan kookkaan, mutta tilapäisesti kömpelön lupaavan pelaajan. Minusta tuo oli äärimmäisen kauhistuttava ajatus, mutta selittää myös miksi olemme tuottaneet noin miljoona pienikokoista luistelukonetta 3- ja 4-ketjuihin....

Tähän empiiriseen todellisuuteen nähden Sihvosen valtaisa NS-kouhotus ja kyyninen mediakampanjointi oli todella vastenmielistä ja haitaksi suomalaisen jääkiekon kehitykselle.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Mitä tulee tähän ketjuun - joka siis ei ole pelitapa-ketju, vaan Sihvosen oma ketju - niin ei nyt mielestäni niin voi sanoa, että Petteri Sihvosella saati nimimerkki P.Sihvosella olisi pelkästään hienoa analyysiä ja suomalaista jääkiekkokeskustelua ansiolistallaan.

Mieleen nousee aika monta eri aihetta, joista käyty keskustelu on saanut jopa absurdeja piirteitä, hyvänä esimerkkinä useampaan otteeseen käyty keskustelu jääkiekon monipuolisuudesta lajina ja urheilullisuudesta, verrattuna muihin urheilulajeihin kuten yleisurheiluun, muihin pallopeleihin jne.

Ja sitten on niitäkin aiheita, joissa lätkää on ehkä nimellisesti sivuttu, mutta puhuttu jostain aivan muusta.
 

Osmo Rapeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kuusijuhla - Sex Festival
Sihvonen itse sanoi yhdessä väittelyn tiimellyksessä, että pudottaisi ykkösjoukkueestaan kookkaan, mutta tilapäisesti kömpelön lupaavan pelaajan. Minusta tuo oli äärimmäisen kauhistuttava ajatus, mutta selittää myös miksi olemme tuottaneet noin miljoona pienikokoista luistelukonetta 3- ja 4-ketjuihin....

Sihvosen kannasta en tiedä, mutta Jukka Jalonen puhui tästä viimeksi juuri Sihvosen radioohjelmassa päinvastaista. Hän kertoi, että tuota ilmiötä on esiintynyt juniorikiekossa liikaa, mutta nyt myös kömpelömmille halutaan antaa paremmin tilaa kehittyä, siis annetaan yksittäisiä heikkouksia paremmin anteeksi.

Myös HPK:n Olli Salo ja Lauri Marjamäki (siis Kärppien Marjamäki) ovat puhuneet samansuuntaisia juttuja "kömpelyyden anteeksiannosta".
 

Johannes

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, jääkiekko.
En kannata Sihvosen kaikkia näkemyksiä ja mielipiteitä, joista osa tietysti kaupallisista UL-syistä, vaan sitä, että suomalainen jääkiekkokeskustelu on kehittynyt viimeisien reilun 10 vuoden aikana ja siitä osakiitos Sihvoselle ja siffalle.
 

Rannari

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pata
Itse olen sivusta seuranneena sitä mieltä, että monin paikoin se iso kömpelö pelaaja on saanut peliaikaa lähes määrättömästi juuri sen vuoksi, että on iso ja pystynyt sen kokonsa avulla ratkaisemaan pelejä junnuaikona, ei sen taidon avulla. Moni taitavampi poika on jäänyt puremaan tuppia ratkaisuhetkillä ja ei ole kasvanut siihen ns ratkaisijan rooliin. Tämä peluuttaqminen on lisäksi isoissa pojissa tai aikaisen fyysisen iän saavuttaneen juniorin päänupissa aiheuttanut vääränlaisen hyvänolon tunteen ja usein onkin niin, että tämän osan pojat ovat niitä, joiden ei mielestään tarvitse treenata tosissaan. koska ovat muutenkin "parhaita" pelaajia.

Kuitenkaan se kompetenssi ei tule niistä taidoista vaan aikaisesta fyysisestä iästä johtuen ja tämä asia minua häiritsee syvästi. Iso osa näistä pojista ei tule kunnolla näkemään edes sitä A-juniori tasoa, koska takaa puhalletaan osittain ohi ja taas ollaan hukattu monta potentiaalista junnua sieltä ns hukkaosastolta. Lisäksi nämä aikaisen fyysisen iän saavuttaneet pelurit menevät vanhoilla näytöillä pitkälle, kunnes se seinä tulee vastaan ja ollaan tilanteessa, jossa ei ole ensimmäistäkään liigatason peluria, ylemmästä tasosta puhumattakaan.

Mutta sen verran asiaankin, että liiallisella vastakkainasettelulla ja yhden asian eteenpäin ajamisella on ainakin meikäläiseltä mennyt maku ketjun aiheena olevan ihmisen edesottamuksiin. Olkoonkin, että mies tietää jääkiekosta monta kertaa enemmän kuin tämän ketjun kirjoittajat pääsääntöisesti. Mutta pienin askelin se varmasti muuttuu hänenkin mielipiteensä kiekkoilusta tai sitten käy juuri se ilmiö, kuten niin monella ennenkin. Ei pystytä uusiutumaan ja juna meni jo...pelitavallisesti...
 

lätkää

Jäsen
Terve!

Tässä pelitapahössötyksessä ollaan menty liian pitkälle. Vai sanoisinko että pelitavat on virheellisesti yhdistetty pelaajien ominaisuuksiksi. Noh, pelitavat on mielestäni vain OSA voittavan joukkueen jääkiekkoa. Voittava joukkue tarvitsee monia ERILAISIA taitoja pelaajilta/ ERILAISIA pelaajia. Ja voittohan on aina tavoitteena, eikö vain? Kun täällä puhutaan "meidän pelistä" se yhdistetään aina kiekon pitämiseen. Joo-o, se on ilman muuta tärkeää, mutta vain tietyssä pelin vaiheessa. Eli kiekkokontrollia tarvitaan karkeasti sanottuna vain kun ollaan johtoasemassa pelissä. Ja jotenkinhan sinne johtoasemaan on päästävä.

Johtoasemaan päästään hyökkäysosaamisella, kuten räjähtävillä one-timereillä, hyvällä luistimen liu-ulla, kehittyneellä käsi-silmäkoordinaatiolla kun ohjataan kiekkoja maaliin sekä reagoinnilla siitä mihin kiekko maalin edessä pomppii. Myös kemioita toisten kanssa tarvitaan. Näillä sinne johtoon päästään.

Ja sitten kun ollaan johdossa niin JOSKUS on kannattavampaa yrittää maalia kuin tehdä kiekkokontrollitekoja. Maalihan johtoasemassa vain lisää johtoa! Mutta suhteellisesti johtoasemassa kiekottelu korostuu. Lisäksi, kun peli on tasainen tarvitaan erittäin hyvää puolustusosaamista, eli hyvää sijoittumista, taitavaa laukaisu- ja syöttölinjojen tukkimista, sulavaa luistelua, kiekonriistoja, kovia taklauksia jne. Näitä puolustustaitoja tarvitaan siis siksi JOS/KUN vastustajalle menetetään kiekko ja se yrittää epätoivoisesti tasoitusta.

Ja johtoasemassa joukkue siis tarvitsee niitä kiekottelijoita, jotka eivät menetä kiekkoa vastustajalle vaan pelaavat aikaa. Heitä tarvitaan silloin enemmän kuin muulloin. Heidän tärkein ominaisuus on peliäly eli "hockey sense".

Edellämainittuja taitoja siis tarvitaan voittoon. Ja tästähän nyt huomataan että kiekkokontrolliteot kattavat ALLE puolet voitosta.

Joten ei ole olemassa yhtä totuutta tai jotain mystistä "meidän peliä". Karkeasti siis pelaajan kannattaa harjoitella siis aivan perkeleesti ihan perustaitoja eli hyökkääjällä laukaus, luistelu, syöttö, kiekottelu ja puolustajalla sijoittuminen, syöttö- ja laukaisulinjojen peitto, luistelu kiekonriisto ja kiekottelu. Ja tärkeää on löytää noista se oma paras ominaisuus ja hioa sitä huippuunsa. Ja ehkä vieläkin tärkeämpänä on rakkaus lajiin.

Näin.
 

marras

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Johtoasemaan päästään hyökkäysosaamisella, kuten räjähtävillä one-timereillä, hyvällä luistimen liu-ulla, kehittyneellä käsi-silmäkoordinaatiolla kun ohjataan kiekkoja maaliin sekä reagoinnilla siitä mihin kiekko maalin edessä pomppii. Myös kemioita toisten kanssa tarvitaan. Näillä sinne johtoon päästään.

Tässä menee kyllä ne kuuluisat puurot ja vellit sekaisin oikein huolella. Kiekkokontrollilätkän idea ei ole kiekotella oman maalin takana ja estää vastustajaa pääsemästä maalintekopaikoille (vaikka se onkin osa jutun pointtia) vaan nimenomaan luoda laadukkaampia hyökkäyksiä, ja sitä kautta maaleja, kun ns. pystysuunnankiekossa.
Noilla mainitsemillasi jutuilla ne maalit tehdään, joo, mutta kiekkokontrollin idea on luoda ne tilanteet joissa noita juttuja voidaan käyttää. Kyse on kahdesta aivan eri asiasta, pelitaidoista ja pelitaktiikasta. Ei niitä voi mitenkään verrata toisiinsa. Hyvällä taktiikalla saat enemmän maalipaikkoja kuin huonolla ja hyvillä taidoilla saat tehtyä enemmän maaleja paikoista kun huonoilla, molempia tarvitaan mutta kyse on eri asioista.
Siinä olet oikeassa, että kiekkokontrolliteot kattavat alle puolet voitoista. Se mikä ymmärtääkseni Sihvosen pointti tuossa on ollut on, että kyseessä on suht triviaali seikka joka kuitenkin vaikuttaa ottelun tulokseen selvästi, että sen saisi helposti kuntoon kun vain viitsisi ja sitten voisi keskittyä noihin luettelemiin asioihin. Näin ei ole tehty ja siksi hän jankkaa asiaansa, jotta tuo saataisiin kuntoon ja voitaisiin siirtyä tärkeämpiin asioihin.
 

lätkää

Jäsen
Tässä menee kyllä ne kuuluisat puurot ja vellit sekaisin oikein huolella. Kiekkokontrollilätkän idea ei ole kiekotella oman maalin takana ja estää vastustajaa pääsemästä maalintekopaikoille (vaikka se onkin osa jutun pointtia) vaan nimenomaan luoda laadukkaampia hyökkäyksiä, ja sitä kautta maaleja, kun ns. pystysuunnankiekossa. Noilla mainitsemillasi jutuilla ne maalit tehdään, joo, mutta kiekkokontrollin idea on luoda ne tilanteet joissa noita juttuja voidaan käyttää. Kyse on kahdesta aivan eri asiasta, pelitaidoista ja pelitaktiikasta.

Ei mee puurot ja vellit sekasin. Viestini alussa yritin tuoda esille pelisysteemien ja pelitaitojen eroa:
Tässä pelitapahössötyksessä ollaan menty liian pitkälle. Vai sanoisinko että pelitavat on virheellisesti yhdistetty pelaajien ominaisuuksiksi. Noh, pelitavat on mielestäni vain OSA voittavan joukkueen jääkiekkoa.

Tässä hössötyksessä on lisäksi vaarana että sitä paljon jauhettua "kiekkokontrollia" tehdään kiekkokontrollin takia eikä voittamisen ja maalinteon takia. Eikä johtoon pääsemisen takia. Mun mielestä myös pelaajien joilla on peliälyä, pelaaminen näyttää joidenkin mielestä aina jonkun pelisysteemin/taktisen valmentajavelhon aikaansaannokselta. Vaikka he pystyvät itse reagoimaan ja ajattelemaan peliä eteenpäin paremmin kuin muut, ilman että on mistään ihmeellisemmästä kyse. Mutta ei tämä tarkoita että pelitaktiikat ja valmentajien osaaminen olisi jotenkin vähäpätöistä, mutta se pointtini on että se on vain osa jääkiekkoa, ei mikään lopullinen totuus.

Sihvosen pointeista sen verran että luulen hänen päämääränsä olevan kiekkojournalismin ja urheilujournalismin alan ylläpitäminen ja jalustalle nostaminen. Että heille riittäisi töitä jatkossa. Kirjoitin tässä taannoin muuten sihvosen blogiin: https://blog.paf.com/petterisihvonen/2015/05/20/suomalaisen-jaakiekkoilun-suunta/#comment-1617. Ajankohta oli 20.5.2015 klo 22.25. Minun viestin kohdalla lukee edelleen "Comment is under moderation.". Eikä viestiäni ole vieläkään julkaistu. Onko muille käynyt näin?

Toisaalta, mikä sitten on lopullinen totuus?

Onko se voittaminen, itse peli vai elämä, hauskanpito...?

Ja vielä pelitaidoista. Unohdin mainita niistä tärkeimmän edellisessä viestissäni. Itseluottamus. Ilman sitä kaikki pelitaidot/pelikirjat/viivelähdöt/kiekkokontrollit eivät ole mitään.

Ja anteeksi kun vastaaminen kesti, tässä ollut kaikenlaista ja piti myös kehitellä vastattavaa. :)
 

Osmo Rapeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kuusijuhla - Sex Festival
Tässä hössötyksessä on lisäksi vaarana että sitä paljon jauhettua "kiekkokontrollia" tehdään kiekkokontrollin takia eikä voittamisen ja maalinteon takia.

Mitä tämä mahtaa tarkoittaa? Kuka valmentaja tai pelaaja ei halua voittaa?
 

LaTe_Show

Jäsen
Suosikkijoukkue
Colorado Rockies: 1980-1981.
Mitä tämä mahtaa tarkoittaa? Kuka valmentaja tai pelaaja ei halua voittaa?

En huomannut, että olisi mainittu sitä "ettei kukaan halua voittaa"... sen sijaan tässä taannoin on kritisoitu voittavaa joukkuetta tyyliin "väärin voitettu".
 

PJx

Jäsen
En kannata Sihvosen kaikkia näkemyksiä ja mielipiteitä, joista osa tietysti kaupallisista UL-syistä, vaan sitä, että suomalainen jääkiekkokeskustelu on kehittynyt viimeisien reilun 10 vuoden aikana ja siitä osakiitos Sihvoselle ja siffalle.
Sihvon ei ole ainoa, joka yrittää ajaa omaa agendaansa. Viimeksi yle uutisoi, ettei aikainen lajivalinta varhain johda huipulle. Ei tainnut jalkapallostarat tyyliin Messi olla ollut haastateltujen joukossa.

Iste tuloshan on triviaali. Suomalaisen systeemin vähäisillä harjoitusmäärillä ei tie huipulle helposti aukea. Niille kavereille, joille yhden lajin "vajaat" harjoitusmailit eivät riitä, paikkaavat tilannetta harrastamalla useita lajeja. Yhdessä maileja kertyy mittariin sen verran, että jotain voi tapahtua.

Tiedä sitten, onko itse tutkimuksessa paneuduttu tähän problematiikkaan. Uutisoinnissa on ainakin jäänyt vähemmälle.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Sihvon ei ole ainoa, joka yrittää ajaa omaa agendaansa. Viimeksi yle uutisoi, ettei aikainen lajivalinta varhain johda huipulle. Ei tainnut jalkapallostarat tyyliin Messi olla ollut haastateltujen joukossa...

Näissä kärjityksissä täytyy aina muistaa, että huipulle vaaditaan myös valtava määrä synnynnäistä lahjakkuutta.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Olet oikeassa, varsinkin kottaen huomioon vanhan "urheilutotuuden": tärkein lahjakkuuden laji on harjoittelulahjakkuus.

Pelkällä harjoittelulahjakkuudella ei pääse terävimmälle huipulle, siihen vaaditaan myös synnynnäisiä ominaisuuksia. Muutenhan esim. Barcelonan organisaatio tuottaisi liukuhihnalta Messin tasoisia pelaajia.
 

PJx

Jäsen
Pelkällä harjoittelulahjakkuudella ei pääse terävimmälle huipulle, siihen vaaditaan myös synnynnäisiä ominaisuuksia.
Tätä tuskin kukaan olettaakaan. Menee vaan vähän siihen malliin, ettei kaverista voi sanoa, että ominaisuudet riittää huipulle, ennen kuin hän on jo huipulla. Paljon helpompaan on sanoa, ettei nyt vaan riitä. Harjoittelulla tuota hetkeä, jolloin kaikki kortit on katsottu, voi hinata aika paljon piemmälle. Ilman taivaallista lahjakkuutta on mahdollista kuitenkin tienata leipänsä urheilemalla.

Suomessakin on vähintäänkin satoja ammattiurheilijoita. Kaikille heille tuskin on riittänyt määräänsä isompaa lahjakkuutta (pikemminkin tieto kuin arvaus). Jos harjoittelulahjakkuus karsitaan yhtälöstä, löytyy selän näiden takaa aika paljoin ns. lahjakkuuksia ...
 

Derrick

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Itse olen jonkin verran Liigan lisäksi seurannut A-junnujen pelejä, ja minusta niissä ei ole oikein pelitavallisesti mitään samaa, junnuilla peli on ns. päätöntä kouhottamista missä korostuu vauhti ja kiekon nopea toimittaminen hyökkäysalueelle. Itseäni tuollainen peli ei oikein viehätä missä onnistumiset (maalit) usein perustuu enemmän sattumaan kuin laadukkaaseen tekemiseen.

Johtava on todennut valmentavansa vielä Liigassa, mutta olisiko kuitenkin junnujen puolella enemmän tonttia tehdä ''nimeä''.
 

marras

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Itse olen jonkin verran Liigan lisäksi seurannut A-junnujen pelejä, ja minusta niissä ei ole oikein pelitavallisesti mitään samaa, junnuilla peli on ns. päätöntä kouhottamista missä korostuu vauhti ja kiekon nopea toimittaminen hyökkäysalueelle. Itseäni tuollainen peli ei oikein viehätä missä onnistumiset (maalit) usein perustuu enemmän sattumaan kuin laadukkaaseen tekemiseen.

Johtava on todennut valmentavansa vielä Liigassa, mutta olisiko kuitenkin junnujen puolella enemmän tonttia tehdä ''nimeä''.

HPK:n B-junnujahan hän valmenti ainakin jokunen vuosi sitten ilmeisesti ihan hyvällä menestyksellä.
 

lätkää

Jäsen
Itse olen jonkin verran Liigan lisäksi seurannut A-junnujen pelejä, ja minusta niissä ei ole oikein pelitavallisesti mitään samaa, junnuilla peli on ns. päätöntä kouhottamista missä korostuu vauhti ja kiekon nopea toimittaminen hyökkäysalueelle. Itseäni tuollainen peli ei oikein viehätä missä onnistumiset (maalit) usein perustuu enemmän sattumaan kuin laadukkaaseen tekemiseen.

Johtava on todennut valmentavansa vielä Liigassa, mutta olisiko kuitenkin junnujen puolella enemmän tonttia tehdä ''nimeä''.

Toivon että Johtavat ja muut pelikirjavalmentajat menisivätkin liigaan eivätkä ruohonjuuritasolle. Junnuihin tarvitaan entisiä huippuPELAAJIA jotka tietävät miten huipulle päästään. Nämä ex-huiput pystyvät näyttämään tärkeät lajinomaiset suoritukset pikkutarkasti, joka on kaiken A ja O.

Ainakin "johtavan" kirjoituksia kun lukee niin näyttää että pikkutarkat lajisuoritukset on aivan liian pientä hänelle.

Ja vielä toinen asia,

Mitä on laadukas tekeminen ?
 
Suosikkijoukkue
Steelborn, Ich bin ein mouhijärveläinen
Palkitussa artikkelissaan vdxmz fileroi Petteri Sihvosen persoonan kuin kesäisen kuhan. Kirjoittaja peräänkuuluttaa Petteriä takaisin kansakunnan kaapin päälle uuden strategian kautta: Sihvosen on luotava itsestään myytti. Kirjoittaja on tunnettu mouhijärveläinen esseisti, revaisti, prosaisti ja blogisti. vdxmz:n kiitetyn tuotannon pääpaino on mieshuoruus-tematiikassa.

Petteri Sihvonen ja kohotettava jousi

Petteri Sihvonen on 2000-luvun merkittävin jääkiekkojournalisti. Hän on luonut paradigman, koulukunnan, käytännössä tuonut omin pikku käsin pelikirjakeskustelun Suomeen. Monestako muusta elävästä härmäläisestä toimittajannilkistä voidaan sanoa samaa? Ei kenestäkään. Mutta miten tähän on tultu, ja mihin tästä voidaan vielä edetä?

Sihvosen ura on tässä kohtaa eittämättä jonkinlaisessa suvantovaiheessa. Sihvonen on ikään kuin mennyt suurta tehtäväänsä radioon piiiloon. Tämä on sikäli paradoksaalista, että radion kuulijamäärät ovat toki isoja, mutta päivänpolttavasta urheilukeskustelusta Sihvonen on tietyllä tapaa halunnut tai joutunut sivuun. Simppa on kaivanut sotakirveensä ja pelikirjansa maahan.

Mutta ei saisi jäädä tuleen makaamaan. Marja-Liisa Vartio kirjoittaa Häät-runossaan: "Joka kerta kun kohotan jousen / on minun tehtävä niin, / jotta osuisin lintuun. " Helena Ruuskan mukaan kerta toisensa jälkeen kirjailijan on tavoitettava myyttinen lintu, vapauden ja hengen vertauskuva. Vartion runossa ei siis ole kysymys banaalista linnustajasta vaan runoilijan kyvystä sanoa sanomaton, osua. Sihvosenkin on siis kohotettava jousensa uudelleen, sanottava jälleen sanomaton. Mutta miten?

Ensin syväluodatkaamme hieman Sihvosen persoonaa, josta jampan parivuotinen radioura antaa hyvän kuvan. Radiossa kun ei pääse piiloutumaan sanojen tai läskin päätoimittajan selän taakse, vaan se oikea personaa puskee väkisinkin läpi.

Sihvosen kohdalla voidaan hyvällä syyllä puhua epävakaasta tai pikemminkin epätasapainoisesta, haavaisesta persoonallisuudesta. Sihvosen persoona kuvaavat parhaiten seuraavat luonnehdinnat: hyväksynnän tarve ja empatian puute. Nämä molemmat piirteet tulevat kenties kiteytetyimmin esille Henrik Dettmanin kanssa käydyssä radiokeskustelussa. Siinä Sihvonen vänkkää useaan kertaan, että "eikö valistunut itsevaltias olisi paras valmentajuuden muoto". Dettman vastaa: "Sä voit kysyä tätä vielä kolmannenkin kerran mutta vastaus on ei." Sihvosen on vaikea nähdä ja ymmärtää Dettmanin näkemystä valmentajuudesta ja samanaikaisesti hän hakee epätoivoisesti Dettmanin hyväksyntää näkemykselleen. Keskimääräinen maisterimies tulisi asioissa vastaan ja hakisi ikään kuin konsensusta, noukkisi toiselta parhaat näkemykset. Näinhän maailma tehokkaimmin toimii: näemme asiat eri kulmista mutta paras vaihtoehto syntyy erilaisten näkemysten keskiarvosta. Mutta Sihvoselle tämä on vieras tulokulma.

Tällainen käytös kumpuaa sekä sinällään normaaleista persoonallisuuden piirteistä että turvattomasta lapsuudesta. Jokin lapsuuden kokemus saa Petterin hakemaan loputtomasti toisten hyväksyntää. Se, mikä tämä kokemus on, on toissijaista, sillä juuri nämä piirteet, hyväksynnän tarve ja kyvyttömyys imeä vaikutteita muilta, tekee Sihvosesta kiinnostavan julkisen persoonan. Simppa aiheuttaa kitkaa - ja sitä julkisessa keskustelussa tottavie tarvitaan! Ovatko suurmiehet tasapainoisia taunotasalakkeja? Vitussa eivät ole. Suurmiehet haluavat näyttää, suurmiehet halauvat menestyä, suurmiehet hakevat äidin hyväksyvää katsetta koko elämänsä. Suuruus vaatii avohaavaa sielussa. Tästä Luojalle kiitos, ilman haavaisia suurmiehiä olemassaolomme olisi kovin tylsää.

Sihvosen epätasapainoisessa persoonassa on siis ainesta vieläkin suurempiin tekoihin. On kuitenkin luotava uusi strategia, sillä ensimmäinen urheilulehtijakso ja sen lähestymistapa on kaluttu loppuun. Ensinnäkin esikuvaa uudelle strategialle on haettava Kekkosesta ja hänen mediakoneistostaan. Tuomas Kurosen mukaan Kekkosen nuoruusvuosinaan aloittamat eräretket tulivat osaksi kertomusta hänen johtajuudestaan. Kekkosen kala- ja eräretkistä alettiin raportoida jo hänen ensimmäisellä presidenttikaudellaan. Claude Levi-Strauss on osoitttanut, että ihmisyhteisöjen rituaalit generoivat myyttejä, jotka kestävät aikaa. Kekkosen johtajuusmyytti syntyi erällä, kalastusrituaalista, mutta alkoi elää lopulta omaa, kalastuksesta riippumatonta elämäänsä. Rituaali ja myytti erkanivat toisistaan. Myytin välitön sisältö "ruokkiminen on johtamista" kuitenkin säilyi, ja myytti institutionalisoituessaan luonnollistaa; kalastavasta presidentistä tuli Suomen kansan luonnollinen johtaja. Kansa lopulta loi itse johtajansa. Ulkoilmaan tottuneet, sodan ja ankarien luonnonolosuhteiden karaisemat seuraajat samastuivat ja arvostivat johtajanaan miestä, joka vietti vapaa-aikansa erämaassa. Johtava (sic!) metsästäjä on ihmiskunnnan ensimmäinen johtajan arkkityyppi. Alkuperäiskansojen tapauksessa on usein itsestään selvää, että se, joka tuntee saaliseläinten liikkeet, sään vaihtelut ja vallitsevat luonnonolot parhaiten, johtaa joukkoa. Nykyajan melskeistä huolimatta perusvaistomme eivät ole muuttuneet. Kun saalistaja tuodaan näkyväksi, moni - edelleen - kokee tämän heimonsa luontaiseksi johtajaksi.

On siis luotava myytti saalistavasta Sihvosesta, joka ruokkii kansakunnnan ja samalla kohottaa jousen uudelleen, sanoo vielä sanomattoman. Metsästäjä-myyttiä voidaan myös edelleen vahvistaa rakastaja- ja sankari-myyteillä. Sankarihan Sihvonen itse asiassa jo onkin. Sen osoitti taannoinen mopolla ajo kännissä. Hotakaisensa lukeneet ymmärtävät yskän seuraavasta: "Ne ovat miehiä!". Hotakainen viittaa rattijuoppoihin, jotka, ainakin alitajuisesti, ovat sankareita suuren yleisön silmissä, sillä he uskaltavat elää.

Sihvosen rakastaja-rooli on jäänyt ainakin toistaiseksi julkisuudelta piiloon. Siksi Petterin on tultava ulos katu-uskottavan böönän kanssa. Tällaisia uskottavia bööniä on Sihvosen ikäiselle tarjolla käytännössä yksi: Satu Silvo. Ei tarvitse sanoa kuin sanoa Silvon eeppiset tissit ja hieman ylemmyydentuntoinen perusilme, niin homma on lukijalle selvä.

Sankari- ja rakastajaroolit ovat nyt siis hanskassa, enää on mietittävä se metsästäjän rooli. Se hankitaan ottamalla mallia sekä Kekkoselta että Juha Väätäiseltä, joka tunnetusti lenkkeili savannilla munasilleen. Nämä yhdistettynä: Sihvosen on metsästettävä savannilla leijona. Leijona-symboliikan merkitystä ei tässä yhteydessä tarvitse purkaa erikseen auki. Lisäksi, jotta rakastajan ja metsästäjän rooli saa duaaliseen kaksoisvahvisuksen, leijona on ammuttava Satu Silvon tissien välistä jousipyssyllä.

Leijonasaalisrituaali luo myytin, ja myytti luo luonnollisen johtajan. Näin ollen ja näin tehden, luomalla itsestään myytin, Sihvosesta tulee, ei pelkästään johtava analyytikko, vaan johtava myyttinen analyytikko.

Lähteet

Kuronen, T. 2014. Saalistaja johtaa. Suomen kuvalehti 27/2014.

Ruuska, H. 2012. Marja-Liisa Vartio - kuin linnun kirkaisu.
 

Uuhis #97

Jäsen
Suosikkijoukkue
Molomoton TPS, LA Kings, , Newcastle United

Raid76

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jouka Juhola, Lipiäinen ja Ässien sylkykupit.
Sihvonen ja Selänne vääntävät nyt Twitterissä: Petteri Sihvonen Twitterissä: "Ensin @TeemuSel8nne nyt Teppo Numminen, kuka seuraava puhuu höpö höpöjä? https://t.co/vzwKdLML5U Ja aina asialla @iltasanomat tai @USanomat."

Ihmettelen vähän että Selänteellä on oikeasti aikaa lähteä vääntämään tällaisessa, ehkä eläkkeellä on tosiaan liikaa aikaa.

Nyt siellä epäillään tilin tekstin tuottajaa. Ei silti, melko sekavaa se ulosanti on välillä ollut.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös