Juttu on siinä, että ne keinot ovat ihan tavallisen ja tylsän kuuloisia asioita. Jos odotat jotain superasiantuntijan taikavoimaista lausuntoa, jonka ohjeita noudattamalla kaikki pahuus korjaantuu, niin silloin jäät kyllä odottamaan.
Olenko mää oikeasti näin vitun huono saamaan itseni ymmärretyksi...?
- Ei. En odota superasiantuntijan taikavoimaista lausuntoa, vaan -
niin kuin olen kovasti tässä yrittänyt tuutata - kritisoin
suoriin kysymyksiin nykyisen väkivaltabuumin lopettamiseksi annettujen vastausten mitäänsanomatonta itsestäänselvyyskontenttia, jolla yrtetään olla ottamatta kantaa sanomatta mitään konkreettista, josta joutuisi ottamaan vastuuta, ja millä lausuja odottaa asioiden parantuvan maagisesti itsekseen parilla yleisfilosofisella mindfullness-lauseella, joiden paikka on pikemminkin jossain kampanja-julisteesessa ala-asteen käytävän seinällä kuin tässä yhteydessä.
Nuo vastatut asiat, joita tässä on jo listattu, - kaikessa hegemoniallisessa ihquudessaankaan - eivät ole mitään ongelmanratkaisukeinoja vaan asiain tavoiteltu optimitilanne, jossa kukaan ei kiusaa, kaikki kunnioittaa toisiaan ja aikuiset puuttuvat kiusaamiseen. Eivät siis vastuksia siihen, mitä tehdään nyt, kun paska on jo tuulettimessa.
On vaan sitkeästi jaksettava näille hankalammille tapauksille tehdä selväksi pienestä pitäen ja ilman mitään karttakepillä pahoinpitelyä tai vankilalla uhkailua, mikä on hyvää ja huonoa käytöstä, ja että toisia pitää kunnioittaa. Melkein jokainen rikollisesti käyttäytyvä nuori olisi aiemmin ollut ohjattavissa järkevämmille poluille, mikäli tarkkailevia silmäpareja olisi ollut tarpeeksi. Sanon "melkein jokainen", sillä aina löytyy hirviömäisen paskat kortit jaossa saaneita yksilöitä, joille ei voi mitään.
Tottakai pitää nuo asiat tehdä selväksi. Nyt ja aina on pitänyt. Onko se ollut jollekulle jotenkin epäselvää, kun se tuodaan pöytään uutena ehdotuksena nyt?
Kysymyshän on siitä, mitä tehdään nyt, kun tuo toisten kunnioittamisen sitkeinkään selväksi tekeminen tai oikealle polulle ohjaaminen ei ole riittänyt? Tai mitä tehdään noille hirviömäisen käden saaneille yksilöille, "
joille ei voi mitään"?
Moni tuntuu tarkastelevan näitä ilmiöitä sen oman 80- tai 90-luvun koulukontekstinsa kautta, jossa noin 99-prosenttisesti kantasuomalaisella oppilasaineksella on selkeä, yhtenäiskulttuurin muovaama käsitys opettajien kunnioituksesta, huononkin käytöksen rajoista ja tekojen seurauksista, eikä esimerkiksi älypuhelimia ollut.
Kyllä. Meillä oli käsitys opettajien kunnioituksesta ja huonon käytöksen rajoista ja niiden seurauksista. Ja silti suuremmasta osasta meistä on kasvanut suht. henkisesti kypsiä, täysypainoisia ja vastuullisia aikuisia ilman traumaa koululaitoksen aiheuttamasta oikeuksiensa polkemisista.
Miksi sellainen on nykyään jotenkin paheksuttavaa? Nykymalli, jossa koululaisilla on pelkkiä vapauksia ilman vastuuta, oikeuksia ilman rajoja ja tekoja ilman seurauksia on lähinnä vain lasten heitteillejättöä eikä jotain erinomaista toiveajattelulla tavoiteltua itseohjautuvuutta. Eivät lapset ole kypsiä tekemään itsenäisesti itseään koskevia kasvatusvalintoja vastuullisella tavalla.
Eli vielä: niin ihquja ajatuksia kuin nuo asiantuntijalausunnot olivatkin, niistä puuttui täysin konkretia.
Kuten minä vastaisin, vaikken asianosainen ole eikä ole sem pualeen kyä kysyttykään:
- Tarkkailu- ja erityisluokat takaisin
- Kouluista kännykätön alue. "
YK:n raportin mukaan älypuhelimet pitäisi kieltää kouluista luokkahuonehäiriöiden torjumiseksi, oppimisen parantamiseksi ja lasten nettikiusaamisen suojelemiseksi."
Niin perkule...