Rekkaribongaus on jotenkin vahvistanut entisestään uskoani herra Murphyn kuuluisaan lakiin. Bongatessani nelosta näin peräti kaksi viitosta, ja nyt kun bongaan sitä viitosta, ajeli juuri eilen ohitse kuutonen, mutta viitosia ei tietenkään näy missään.
Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin: kun vihdoin ja viimein olin bongannut kolmosen, ei nelosta tarvinnut paljon haeskella. Se vain ilmestyi suoraan eteeni, kun eräänä iltana astuin kotiovesta ulos. Selvästikin se tuli minun luokseni: siinä se oli parkissa kotikadullani ja odotteli vain minua.
Se viitonen saisi kyllä pian näkyä, niitä kun tiedän kotikaupungissani olevan useita kappaleita.