Reippaina käymme hirvimetsälle...

  • 15 799
  • 211

varjo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Montreal Canadiens, (Internazionale), Nash&Suns
Tatzka:
Nyt missasit pääajatukseni. Eli kyse ei ollut metsässä samoilusta vaan siitä tekemisestä.
Jotkut tykkäävät metsässä samoilusta jotkut eivät voi sietää sitä.

Jotkut tykkäävät "tappamisesta" jotkut eivät voi sietää sitä.

Tappavathan ihmisetkin toisiaan joten miten ihmeessä eläinten tappamisessa pitäisi sitten olla jotain ihmeellistä.

Otin toisessa asiassa esille hyttyset, miten kani ja hyttynen eroavat toisistaan?

palaan asiaan kunhan poljen kotoani(vanhempien) kotiini(oma kämppä).
 

Viikate

Jäsen
Suosikkijoukkue
Diskos, JYP, KooKoo, HeKi
Hmmm...

Ilman lihaa eläminenhän ei tarkoita sitä, että on vegaani. Olen toki minäkin kuullut niistä vaaroista, mitä veganismiin liittyy, mutta entäs ihan perinteinen kasvissyöjä, joka syö rehuja + maitotuotteita? Pysyykö se hengissä?

Oma, tähän mennessä nelivuotinen kokemukseni kasvissyönnistä ei ole saanut minua huolestumaan. Sairastelu on vähentynyt, ja yleinen vointi muutenkin parantunut. Tosin tämä ei välttämättä johdu kasvisruoasta, vaan olen pyrkinyt esimerkiksi lisäämään liikuntaa ja ulkoilua, joilla on tunnetusti terveyttä edistävä vaikutus. Mutta eipä se vointi ole huonontunutkaan.

Ne asiantuntijalähteet, joihin olen tutustunut, ovat sanoneet, etteivät minua uhkaa puutokset, jos syön riittävästi maitotuotteita ja palkokasveja. En ihan hevillä usko, että nimenomaan lihan pois jättäminen aiheuttaisi sellaisia terveydellisiä vahinkoja, jotka olisivat merkittävästi suurempia kuin liharuokien pois jättämisen mukanaan tuomat hyödyt (vähemmän rasvaa esimerkiksi).

Tämä siis laktovegetarismin kohdalla, veganismi on asia erikseen.

Oma terveyteni on lisäksi suuressa mittakaavassa ajateltuna vähäpätöisempi tekijä kuin kasvissyönnin yhteiskunnallinen merkitys, joten periaatetasolla en ole ollenkaan varma, aloittaisinko tehotuotetun lihan syönnin uudelleen, vaikka saisinkin tietää kasvissyönnin vievän minut nuorempana hautaan. Varma en tietenkään voi olla, miten toimisin, jos lääkäri näyttäisi huolestuneelta ja pyytäisi istumaan alas...
 
Suosikkijoukkue
HIFK
Kauden eka

Nyt sitten kauden eka kaato on tapahtunut, hirveä raahanneen seurueen jäsen sai surmansa, koska jahtitoverin ase laukesi ja osui kaveria selkään.
Kyllä ihmetyttää ihmisten välinpitämättömyys, kun varmistinkin on olemassa.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Viestin lähetti varjo

Jos keskustelemme taas eläintenoikeuksista niin(tämä on varmaan tullut esille useasti) niin miksi ihmeessä vain söpöt, karvaiset tai muutenvain kivat eläimet kiinnittävät suojelijoiden huomion. Mikseivät ALF ym. puutu Nahkiaisten(iljettävän oloinen mato(se on kuitenkin siis kala) jolla on imukuppisuu, selvää Flukeman-ainesta(X-files))kannan pienenemiseen tai vaikkapa Särkien joukkokuolemiin.

Tässähän esiintyy aivan sama ilmiö kuin ihmisten kohdalla, 1000 gambialaista eivät ole yhtä arvokkaita kuin 1000 amerikkalaista.

Entä sitten hyttyset? Miksei kukaan puutu hyttysten järjettömiin murhatalkoisiin joita harrastetaan tuhansilla kesämökeillä ym.?

Minkä takia hyttynen on eläimenä alempiarvoisempi kuin hirvi?

Entä sitten Tarantella tai muut hämähäkit, harva vauhkoontui tiedosta jonka mukaan lintuhämähäkkien luonnonvaraisissa kannoissa on tapahtunut suuria pienenemisiä(joku Nature-lehden numero, lukaisin Vekaran Sodessa) tms.

ettei vain siksi että takuulla >50% eläinaktivisteita on naisia ja araknofobia on yleisempää naisilla....tämä on siis vain typerä provo mutta tahtoisin jonkun selittävän tämä kummallisen rasistisen käyttäytymisen syitä. Hyönteiset ovat kuitenkin maapallon suurin lajiluokka(tjsp.) joten kyse ei ole mistään pienestä vähemmistöstä.

Viikate jo vastasikin tähän varjon viestiin, mutta tulipa itsellenikin muutama seikka mieleen jotka eivät tainneet tulla esille Viikatteen kirjoituksessa.

Siinä Viikate on oikeassa, mitä hän kertoi syiksi sille, miksi hellyttävät söpöt karvapallot saavat osakseen liki kaiken empatian ja sympatian luonnonsuojelijoiden ja eläinaktivistien osalta, varsinkin eläinaktivistien osalta. Olen jotenkin havaitsevinani sellaisen suuntauksen, että monasti nämä eläinaktivistit kiinnittävät huomionsa ja tarmonta näihin hellyttäviin olentoihin ja sitten nämä luonnonsuojelijat enemmän lajeihin kokonaisvaltaisemmin. Johtuneeko sitten siitä, että luonnonsuojelijat ovat henkilöitä joille on jo kertynen elämänkokemusta enemmän, ja näin he ovat oppineet arvostamaan kokonaisuutta ja luonnon moninaisuutta ja taasen monasti eläinaktivistit ovat vielä idealistisia nuoria (jolla en tarkoita mitään pahaa).

Kulttuurillamme on myös suuren suuri vaikutus siihen kuinka me suhtaudumme moniin eläimiin, ei lienee ihme, että oikeastaan lähes kaikki luonnonsuojelulliset liikkeet (suuremmat) ovat saaneet alkunsa lännessä, jolloin niihin lyö leimansa voimakas läntinen kulttuuritausta, vaikka kuinka muuta väitettäisi. Ja mitä tämä kulttuuritausta taasen pitää sisällään? Kristilliset arvot ja sen myötä tiettyjen eläimien pitämisen pahoina, ja nyt huomaamme, että nämä pahoina pidettävät (esim. käärmeet) eläimet ovat niitä jotka eivät pääse suuriin otsikoihin puhuttaessa luonnonsuojelusta. Kun lapsille opetetaan jonkun eläimen olevan "pahan", on hänen monasti hyvin hankala päästä mielikuvasta eroon, ja tämän aikuisenakin arvottaa eläimet tämän lapsuuden mielikuvan ynnä mielleyhtymän perusteella.

Keskimääräisesti ihmisen on kuitenkin huomattavan vaikea ajaa sellaisen "asian" oikeuksia, josta hänelle on jo ennalta muotoutunut mielikuva, että kyseessä on "paha asia".

Edellämainittu voi myös olla, (olettaisin, että on), eräs syy sille miksi toiset eläimet ovat tasa-arvoisempia kuin toiset.

Eläinten kyvystä tuntea ja aistia kipua olen lukenut muutamia laajempia artikkeleita, mutta tähän hätään en niitä nyt saata kaivaa mistään esille. Harmillista sikäli.

Kivunaistimiseen vaikuttaa olennaisesti eläimen hermorakenteen kehittyneisyys, koska hyönteisten hermorakenne on varsin alkeellinen voidaan päätellä, (tai olettaa), etteivät ne kykene tuntemaan kipua. Tietty voidaan verrata eläimen tappamista tilanteeseen jossa ihminen tapettaisi pudottamalla hänen päälle aivan yllättäen kymmeniä tonneja painava esine. Ihminen kuolisi ennen kuin hän ehtisi tuntea tai tajuta mitään, aivan samoin voidaan sanoa olevan hyttysen laidan silloin kun se tapetaan voimakkaalla iskulla ts. se on kuollut ennen kuin tajuaa edes kuolleesta.

Kun vielä otetaan huomioon hyttysen kaikinainen "alkeellisuus", voidaan sitä pitää eläimenä vähempiarvoisena kuin esim. hirveä, olettaen, että on tarkoitus arvottaa eläimet jonkin tietyn asteikon mukaan. Jos lisäksi otetaan lukuun hyttysten määrä, lisääntymiskyky, eliaika, aletaan entistä enemmän huomata se, että yksi hyttynen on arvottomampi kuin yksi hirvi. Mutta hyttysillä lajina on tietty arvo, ja tämä on kaikesta huolimatta pidettävä mielessä, eli siinä mielessä se ei ole arvoton, edellinen taasen olettamuksella, että pidämme luonnon moninaisuutta itseisarvona.

Jatkossa lisää.

vlad#16.
 

Skeletor

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, urheilullisesti avoin sarja
Re: Kauden eka

Viestin lähetti Punainen Vaara
Nyt sitten kauden eka kaato on tapahtunut, hirveä raahanneen seurueen jäsen sai surmansa, koska jahtitoverin ase laukesi ja osui kaveria selkään.
Kyllä ihmetyttää ihmisten välinpitämättömyys, kun varmistinkin on olemassa.

Ja hirvimetsällä ollut mies ampui muutaman metrin päässä olevan karhun itsepuolustukseksi. Poliisi tutkii asiaa. Karhun tappamiseen ei ollut lupaa. Parempi olisi kai ollut antaa hyökätä päälle. Ja löytyykö lisää syitä jeesusteluun.

Kun viikko takaperin oli taas tehty isku turkistarhaan, niin sama ihmetyksen aihe heräsi ties monennenko kerran. Mitä ihmettä nämä eläinaktivistit hyötyvät iskuista turkistarhoihin, jos heidän tarkoituksenaan on pelastaa eläimiä. Häkeissä kasvaneet ja vapaaksi päästetyt eläimet eivät todellakaan pärjää luonnossa, vaan kuolevat melko nopeastikin kyvyttömyytensä takia. Siis ihanat pelastajat saapuvat ja vapauttavat eläimet kuolemaan. Että ihminen voikin olla tyhmä....
 

wilco

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK,LiPu
Re: Re: Kauden eka

Viestin lähetti Punainen Vaara


Nyt sitten kauden eka kaato on tapahtunut, hirveä raahanneen seurueen jäsen sai surmansa, koska jahtitoverin ase laukesi ja osui kaveria selkään.
Kyllä ihmetyttää ihmisten välinpitämättömyys, kun varmistinkin on olemassa.

Viestin lähetti Erno


Ja hirvimetsällä ollut mies ampui muutaman metrin päässä olevan karhun itsepuolustukseksi. Poliisi tutkii asiaa. Karhun tappamiseen ei ollut lupaa. Parempi olisi kai ollut antaa hyökätä päälle. Ja löytyykö lisää syitä jeesusteluun.

Tuosta toisen metsästäjän vahingonlaukauksesta ei koskaan voi "jeesustella" liikaa. Henkilökohtaisesti en ymmärrä ihmisiä, jotka jättävät patruunat aseeseen juuri hirven hinauksen, aseen autoon laittamisen tai jopa säilytystilasssa pitävät patruunat aseessa. Tällä tarkoitan, että aseesta pitäisi myös tyhjentää lipas/makasiini/piiput, sillä ei se varmistin ole ehdoton. Sitähän voisi vaikka verrata kondomiin: varmaan turvallisin vaihtoehto, ampuminen ei tunnu samalta se päällä ja jos se pettää, niin sitten ollaan pulassa.

Tässä karhuasiassa toimisin itse aivan samoin, jos vastaavassa tilanteessa olisin. Karhulta henki pois, jos vain epäilyskin olisi sen hyökkäämisestä ja oma tai jonkun muun henki vaarassa.
Viime syksynä hirvijahdin aikaan olin noin 200 metrin päässä karhusta. Tosin itse sitä en tiennyt, kun olin 10 metrin päässä hirvilehmästä ja vasasta, joita koira haukkui. Kuulin vasta ajon päätyttyä, että karhu oli passilinjassa havaittu. Mutta tässäkin tapauksessa karhu pysyi metsän puolella ja tietääkseni vieläkin lyllertää tyytyväisenä metsässä tai vetää hirsiä piakkoin.

Että silleen...
 

jackie

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Eipä tunnu kuuluvan metsästyksen vastustajilta omaa ehdotusta esimerkiksi hirvikantojen säätelyyn mikäli metsästys lopetettaisiin, antaa siis olla.

Tuo viikonloppuinen hirveä vetäessä sattunut kuolemaan johtanut vahingonlaukaus on jälleen täysin käsittämätön. En ymmärrä miten näitä sattuu armeijan käyneille miehille joka vuosi. Luulisi ettei ole kovin vaikea ottaa sitä panosta pois piipusta kun lähtee pois passipaikalta. No, ehkä pikkuhiljaa jotain oppisivat.

Karhun olisin itsekin ampunut kuten wilcokin. Eniten näitä karhun kanssa yhteen törmäämisiä sattuu metsästäjille jotka suhteessa eniten luonnossa vapaa-ajallaan liikkuvat. Kerran olen karhun pentuineen vajaan sadan metrin päästä nähnyt. Suhteellisen hiljaa poistuin paikalta vaikka minut kyllä havaittiinkin. Ei onneksi lähtenyt perään.
 

Viikate

Jäsen
Suosikkijoukkue
Diskos, JYP, KooKoo, HeKi
Vlad kirjoittaa miellyttävän kiihkotonta tekstiä.

Kaloista:

Ryöstökalastus on toki ikävä asia sekin, mutta eikö kuitenkin kalanviljelyksellä ravinnoksi tuotettu kalakilo kuormita ympäristöä enemmän kuin kalastettu? Vaikka ryöstökalastus elinkeinona voikin olla vahingollisempi kuin kalanviljely elinkeinona, luulisi sen olevan kuitenkin suhteellisesti parempi vaihtoehto. Siis luulisi, tämä on pelkkää mutu-pohdintaa vailla kovia faktoja.

Eläinsuojelun yhteiskunnallisista kytköksistä:

Havainto eläinsuojelun sosiologisesta ulottuvuudesta on varmasti oikea. Innokkaan eläinsuojelijan stereotyyppi on lukiolaistyttö, innokkaan luonnonsuojelijan vähän vanhempi ja asioihin perehtyneempi ihminen.

Lisäksi eläinsuojelijoiden ja luonnonsuojelijoiden välille tekee eroa eläinsuojelun epäpoliittisuus. Luonnonsuojelu on (tai ainakin sen pitäisi olla) laaja kannanotto luonnon paremman kohtelun puolesta, ja tällaisena se väistämättä joutuu monilla sektoreilla ristiriitaan kasvua ja vapaata kilpailua korostavien ideologioiden kanssa. Eläinsuojelussa kritiikki sen sijaan kohdistuu paljon kapeammalle yhteiskunnan sektorille, ja siksi siihen on helpompi lähteä mukaan. Kärjistäen: kokoomuslainen kotirouva voi ilman suuria aattellisia ristiriitoja vaatia eläimille parempia oloja, mutta ympäristöpolitiikan kokonaisvaltaisen kiristämisen kannattaminen on jo hankalampaa, jos haluaa ajatella johdonmukaisesti.
 

juntti

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Wilco en voisi olla kanssasi enempaa samaa mielta. Taysin alytonta on, etta jotkut ihmiset juoksentelee pitkin metsia aseet ladattuna muuallakin kuin passipaikoilla. Nama vanhakantaiset metsastajat ovat onneksi vahenemaan pain (luonnollinen poistuma) ainakaan minun hirviporukassani ei ole yhtaan ihmista joka liikkuu ainakaan ilman varmistinta.

Sitten tuohon harrastus/henkensa pitimiksi ampumis keskusteluun voisin sanoa, etta ei minun tietenkaan ole mikaan pakko ravinnokseni tappaa, mutta pidan lahes pakollisena kylla syoda lihaa. Minusta se, etta elain kasvatetaan koko elamansa vain tarkoituksena tappaa se on huomattavasti julmemepaa kuin metsastys. Kyllahan sioilla ja lehmilla on kuitenkin viela ihan hyvat olot, mutta kun rupeaa katselemaan vaikka tata Ranskisten hanhien pakkosyottoa joka aiheuttaa niiden maksojen turpoamisen ja todella kivuliaan kuoleman on vain ihmeteltava. Hanhiltahan ei tietenkan oteta kuin maksa talteen ja siita leivotaan sitten naita maailmalla arvostettuja maksapateita. Siina vaiheessa kun joku viherpiipertaja saa tehtya metsastyksen Suomessa entista vaikeammaksi ja esim hirvikanta rajahtaa samanlaiseksi ongelmaksi kuin pohjois USA:n peurakanta niin ruvetaan huutamaan apuun metsastajia. Siina vaiheessa vaan ei enaa ammuta harrastuksen tai lihan, vaan ihan ihmisten tiellaliikkumisen turvaamisen takia.

Niin ja kylla mina pidan ihmishenkea huomattavasti tarkeampana kuin hirvien henkea. En ole (niinkuin tuskin kukaan muukaan metsastaja) haluamassa tappaa hirvea sukupuuttoon, mutta kannnan kontrollointi on valttamatonta ja liha on erinomaisen makuista.

Nim. kohta tullaan Suomeen viikoksi metsalle.
 

dana77

Jäsen
Suosikkijoukkue
vaikea selittää
Viestin lähetti Kempes
Tän päivän Iltalehdessä oli otsikko: 'Mies ampui kaveriaan metsona', tai jotain vastaavaa. Tätä minä en ymmärrä, että ammutaan umpimähkään tietämättä tarkalleen, mikä on kohde.
Siksi, koska metsästäminen selvinpäin on yhtä tylsää kuin kalastaminen selvinpäin (Soutk Park).

Minusta se on pelkästään plussaa että joskus saavat kiksejä siitä että ampuvat elukoita metsästä. Riistanhoito (hirvikannan pitäminen kurissa) on hommaa jota minä en viitsisi ainakaan tehdä. Hyvä että joku tekee sen vapaaehtoisesti minun puolesta.
Eläimiä tapetaan ruuaksi. Keneltä se on pois jos metsästäjä siitä vielä nauttii?

Edit: itse en ole metsästystä kokeillut, mutta eiköhän parasta siinä ole se sama mikä muissakkin harrastuksissa. Pääsee pois kuuntelemasta sitä akan nalkutusta. Mitä pidemmäksi aikaa sen parempi.
 
Viimeksi muokattu:

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Viestin lähetti Viikate
Kaloista:

Ryöstökalastus on toki ikävä asia sekin, mutta eikö kuitenkin kalanviljelyksellä ravinnoksi tuotettu kalakilo kuormita ympäristöä enemmän kuin kalastettu? Vaikka ryöstökalastus elinkeinona voikin olla vahingollisempi kuin kalanviljely elinkeinona, luulisi sen olevan kuitenkin suhteellisesti parempi vaihtoehto. Siis luulisi, tämä on pelkkää mutu-pohdintaa vailla kovia faktoja.

Tämä on kieltämättä ongelmallinen tilanne, kyseessä on kaksi kehnoa vaihtoehtoa, eikä välttämättä toiseen panostaminen missään tapauksessa lopeta toisen "harrastamista". Varsinkin, tuntuu hyvin vaikealta kuvitella, että kalanviljelyyn panostaminen automaattisesti lopettaisi holtittoman ryöstökalastuksen. Jotain kuitenkin olisi mielestäni tehtävä, meno tällaisenään ei voine jatkua kovinkaan kauaa mikäli haluamme uskotella itsellemme merissä vallitsevan ekologisesti tasapainoisen tilan.

Tarkastellaampa kalanviljelyä niin eettiseltä kuin ekologiselta kannalta niin parannettavaa löytyy. Varsinkin alueellisesti kalanviljely rasittaa luontoa hyvin paljon, mikäli viljelyä harrastetaan altaissa jotka on sijoitettu avoveteen. Taasen kaukoidässä harrastetaan varsin paljon viljelyä keinotekoisilla altailla jotka sijaitsevat maalla, myös riisipeltoja käytetään kalanviljelyyn ko. alueella. Tämä on huomattavasti parempi vaihtoehto niin ekologisesti kuin eettisesti, mutta ei sillä ratkaista meidän ongelmia.

Uudenlaisten allasratkaisujen kehittäminen lienee eräs vaihtoehto jolloin kalanviljely muuttuu eettisesti hyväksyttävämmäksi. Samalla on panostettava luonnon rasittavuuden vähentämiseen, tai muussa tapauksessa alueelliset ongelmat pysyvät ennallaan.

Tarkastellaampa hivenen ryöstökalastusta.

Verrattuna kalanviljelyyn, ryöstökalastus aiheuttaa meren ekologiselle tasapainolle kokonaisuudessa huomattavasti suurempaa vahinkoa. Ongelma tietenkin ratkeaisi sillä, että ryöstökalastus lopetettaisi, mutta tällaisten kansainvälisten sopimusten tekeminen, ja etenkin, niiden noudattaminen ja valvonta on äärimmäisen hankalaa.

Nyt on jo havaittavissa lukuisten kalalajien vähenemistä, mm. tonnikalan saalismäärät pysyvät ennallaan tai liki ennallaan mutta vain sillä seurauksella, että saaliskalojen keskimääräinen koko pienenee pienenemistään. Mitä tästä seuraa, sitä ei liene tarvitse kertoa. On laajoja merialueita joilta tonnikala on kalastettu liki loppuun, tämä yleensä tarkoittaa sitä, että ongelma on suurempi kuin on ennakoitu. Alueelliset kannan romahtamiset voivat johtaa siihen, että koko kanta romahtaa tulevaisuudessa.

Ryöstökalastuksen ongelmana on myös se, että kalastettaessa jokin kalakanta alueellisesti tyystin loppuun - tai pahimmassa tapauksessa koko maapallon laajuisesti - seuraa siitä se, että ravintopyramidissa tapahtuu suuria ennakoimattomia muutoksia ja siinä tapauksessa kun perusta murenee seuraukset tuntuvat koko ketjussa pohjalta huipulle. Tällainen suuntaus on havaittavissa joidenkin äyriäisten ja kalalajien kohdalla jotka ovat luomassa sitä perustaa.

Muutamat suuret hetulavalaat (kuten ryhävalas, sillivalas ja sinivalas) käyttävät ravinnokseen myös pieniä kaloja, ja monin seuduin kalastus on vaikuttanut myös näiden kalakantojen kokoon ja siitä taasen seuraa se, että alueelle tiettyinä vuodenaikoina syömään saapuvat valaat löytävät "tyhjän ruokapöydän". Tämä voi pidemmällä aikavälillä vaikuttaa heikentävästi valaskantoihin, itseasiassa eräillä seuduilla sen on havaittu vaikuttavan jo niihin. Aivan samoin vaikutus tuntuu muissakin kuin suurissa hetulavalaissa, kaikki ravintopyramidin huipulla elävät joutuvat siitä jossain määrin kärsimään.

Ryöstökalastuksen ongelmana on vielä kalastusvälineiden aiheuttamat tuhot, pitkät laahusverkot tai ajoverkot, sekä pitkäsiimat koukkuineen aiheuttavat huomattavaa vahinkoa muillekin kuin saaliskaloille. Ne eivät todellakaan valikoi saaliita, vaan niihin kuolee vuosittain jopa satojatuhansia muita mereneläviä linnuista valaisiin (pääasiassa delfiineihin) ja haihin.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että kahdesta pahasta vähemmän paha on kalanviljely, varsinkin jos sitä tullaan tulevaisuudessa kehittämään niin eettiset kuin luonnonsuojelulliset näkökannat huomioon ottaen. Siinä missä kalanviljely vaikuttaa paikallisesti jolloin sen vaikutukset on paremmin ennakoitavissa, ryöstöviljely vaikuttaa kokonaisvaltaisemmin merten ekosysteemiin. Tai näin minä asian olen ymmärtänyt lukemani ja tutkimani perusteella.

vlad#16.
 

Takkuturkki

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kalervo Kummola
Niin, saahan metsästäjät toki hengiltä muutakin kuin eläimiä, kuten tämän päivän Ilta-Sanomista voi lukea.
 
Suosikkijoukkue
SUOMI
Takkuturkki

Lukematta aikaisempia viestejä kommentoin vain omaasi. Metsästysonnettomuudet ovat järkyttäviä ja valitettavia siinä missä muutkin vapaa-ajan onnettomuudet. Ei-metsästäjien kannalta mukava asia on että lähes poikkeuksetta vahingot kohdistuvat huolimattomaan aseen käsittelijään itseensä tai kanssametsästäjään. Eli metsästämättömän on turvallista liikkua metsissä edelleen. Metsästäjiä on Suomessa noin 300 000. Tällaiseen määrään ihmisiä mahtuu myös tumpeloita JA on muistettava että vahinko voi sattua huolellisellekin joskin se on erittäin epätodennäköistä.

Kuolemantapauksilla pointtinsa vahvistaminen ja retostelu on surullista. Tosiasia on että metsästys Suomessa on yksi tarkimmin kontrolloitu harrastus/elämäntapa. Keskimäärin 300 000 metsästäjän joukossa sattuu yksi kuolemaan johtanut tapaturma kahdessa vuodessa. Jokainen tapaturma on tietysti "turha" mutta kun maailmamme ei ole täydellinen niin tällaista joskus sattuu vaikkei pitäisi. Ajatelkaapa muiden suurten vapaa-ajan harrastusten kuolematilastoja. Heti tulee mieleen toinen rakas harrastukseni, kalastus. Vaikka kalastuksen harjoittajia onkin 5-10 kertaa enemmän kuin metsästäjiä (osin tietysti samaa porukkaa) niin tapaturmia on tuhottomasti enemmän. Kalastajien kuolemissa ei vaan ole mitään niin komeaa otsikoitavaa kuin vahingonlaukauksissa. Iltapäivälehdistö mässäilee mielellään aseilla koska peruskaupunkilaiselle ase on tuttu korkeintaan armeijasta ja se pelottaa. Mutta ase ei tapa vaan ihminen.

Lopputulos on sama jos joulukuisella ulkomerellä kaadan horjahtamalla kalaveneen ja joudumme kalakaverin kanssa veden varaan emmekä saa apua koska en ottanut mukaan hätäraketteja enkä puhelinta TAI jos unohdan hirvenkaatamisen jälkeen poistaa patruunan pesästä ja varmistaa aseen jolloin hirveä vetäessäni ase laukeaa ja osuu toiseen vetomieheen. Mikä voi olla suurempi tragedia kuin olla osallinen kaverin/perheenjäsenen/tms kuolemaan? Ei paljon jeesustelu mieltä tällaisen jälkeen lämmitä.

Sitten itse aiheeseen. Luin tuosta että jonkun mielestä metsästys olisi hyväksyttävää ainoastaan jos kyse ei olisi ns. harrastuksesta vaan se tapahtuisi hengenpitimiksi. Ymmärrän tällaisen kommentin ainoastaan sellaiselta joka ei itse syö ollenkaan mitään joka on joskus lisääntynyt munimalla, kutemalla, poikimalla jne jne vaan pitäytyy ainoastaan kasvisperäisessä ravinnossa. Muussa tapauksessa tällaisen kirjoittaja on tekopyhä jeesustelija jonka kädet peseytyvät verestä koska joku MUU tappaa hänen ruokansa. En aio pyytää anteeksi haluani pyytää itse ruokani niin pitkälle kuin se on nyky-yhteiskunnassa mahdollista. En ole pahoillani koska syön erittäin luonnonmukaisesti itsepyytämääni kalaa ja riistaa. Eipä tarvitse kuormittaa luontoa ulkomailta tuotujen murkinoiden vuoksi. Sen kun kävelen metsään/rantaan ja alan pyytämään. Kaikki eivät tietenkään asu luonnon lähellä muttei tämä ole mikään este syödä luonnonmukaisesti ja jos joku väittää ettei itsepyydetystä riistasta, kalasta, itse kerätyistä sienistä ja vapaan luonnon muista antimista nauttiminen ole sitä LUONNONMUKAISINTA elämistä niin mikähän sitten on????? Luonnossa aina joku kuolee ja toinen käyttää tämän ravinnokseen. Ihminen on saalistaja siinä missä moni muukin eläin.

Eniten itseä naurattaa joidenkin tekopyhien paapoilu nisäkkäitä kohtaan kun samalla hyväksytään esim. kalojen ja nilviäisten ruoaksi käyttö. Mikä niistä tekee eriarvoisia? Jonkin tiukkaa kasvisruokavaliota noudattavan paheksunnan ymmärrän joskaan en hyväksy johtuen erilaisesta maailmankatsomuksesta.
 
Suosikkijoukkue
SUOMI
Tatzka

Kyselit mikä tekee TAPPAMISESTA niin hienoa metsästyksessä. Lähtökohtasi on väärä. Olen itse luontoihminen henkeen ja vereen ja pyydän mahdollisimman suuren osan ravinnostani itse, tämä käsittää kaikkea silakasta hirveen. En tiedä oletko kalastanut mutta jos olet niin ymmärrät ettet varmaankaan itse ajattele TAPPAMISTA saadessasi virvelillä komean hauen. Kyseessä on saaliiksi saamis-tapahtuma. Tuntuma on TÄSMÄLLEEN samanlainen niin lohensaajalla kuin hirvenkaatajalla. Henkilöstä riippuen tietysti kuinka laimea/kuohuttava tunne on. Ei siis verenhimoista TAPPOfiilistä vaan saaliin saamisen tuoma mielihyvä.

Tietenkin on mukavaa metsästää/kalastaa myös ilman saalista mutta pidemmän päälle saalis kuitenkin kruunaa reissun. Itselleni kokonaisuus on pääasia. Eniten saalista arvostan jos olen joutunut kärsimään hiukan sen eteen. Ryömiä satoja metrejä, uida kylmässä vedessä kykkiä tuntikaupalla kylmässä passissa jne jne. Näitä kaikkia olen myös tehnyt ja usein ilman saalistakin.

Joku kirjoitti kuinka hän ei ikinä söisi jänistä. Syötkö hyvä jäniksen dissaaja muuta lihaa ja jos syöt niin mikä tekee jäniksestä arvokkaamman kuin muut eläimet esim. ahven?

Niin ja kaikkea metsästyssaalista ei tietenkään syödä koska metsästys käsittää todellakin muutakin kuin ruoan hankintaa. On ns. haittaeläimiä, turkiseläimiä jne joita metsästetään toisista syistä. Itse kohdistan suurimman pyynti-intoni vierasperäisiin "valloittajalajeihin" kuten supikoira ja minkki. Näiden ollessa kyseessä minulle on tärkeintä saaliin saanti, ei toki kuitenkaan hinnalla millä hyvänsä. Tämä yksinkertaisesti siitä syystä että molemmat tulokaslajit tuhoavat alkuperäistä luontoamme ankarasti syrjäyttäen "omia" lajejamme ja aiheuttamalla niin paikallisia kuin maanlaajuisiakin ongelmia varsinkin lintujen pesimäaikaan.

Yleinen harhaluulo kettutyttöjen ja muiden asiaa liian vähän ajatelleiden keskuudessa on että metsästäjä/kalastaja VIHAA saalistaan ja haluaa tappaa tämän kostoksi jostakin. Eihän asia näin ole. Ei minulla kiilu verenhimo silmissä kun väsytän taimenta tai laitan matoa koukkuun tai puristan liipaisinta teeri ristikossa. Enkä vihaa edes sitä pirulaista minkkiä joka tappoi lempiluotoni tiirayhdyskunnan koska vain päästään vialla oleva vihaisi aivotonta vaistojensa varassa toimivaa eläintä. Harmittelin kyllä kovasti ja olen yrittänyt ehkäistä tapauksen toistumista.

Toinen outo harhaluulo on että metsästäjä/kalastaja saalistaa "huvikseen" koska metsästäjän/kalastajan henki ei ole kiinni saaliista. Ei kyse ole pelkästä huvista mikäli saaliin pyytämisellä on jokin muu motiivi kuin "huvi". Näitä motiiveja voi olla esim. nälkä, halu saada luonnonmukaista ravintoa, riistakannan rajoittaminen, luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen, halu saada luonnonmukainen asuste, jne jne. EI SIIS HUVIKSEEN VAAN AIVAN ERI SYISTÄ. Jos jotakuta ihmetyttää milloin luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen on motiivi pyytämiselle niin esim. silloin kun pyydetään rehevöityneestä järvestä särkikaloja jotta rehevöityminen pysähtyisi tai kun loukutetaan minkkejä saaristosta jnejnejnejnejnejne.

Edit.
Vielä tuli mieleen että miksi ihmeessä tosiaan niiiiin monet puhuvat kuinka metsästys on "olennon ampumista" mutta kalastus ei ole "olennon hakkaamista kuoliaaksi" jota se todellakin lopuksi on siinä missä metsästys edellä mainittua? Eikö todella osata hahmottaa metsästystä kokomaisuudeksi jossa "olennon ampuminen" on mitättömän pieni osa. Jos haluaisin harrastaa vain "olentojen ampumista" niin varmaankin ottaisin vastaan koelabrarottia yms ja ampusin niitä häkkeihin. Siis jos todella nauttisin, kuten jotkut tuntuvat luulevan, "olentojen ampumisesta". Ideana ei siis ole se ampuminen/tappaminen vaan saaliin saaminen joka ei ole sama asia vaikka joku tosiaan taitaa niin luulla. Saaliin saamiseen VOI KUULUA tappaminen, saaliin saaminen EI ole sama asia kuin tappaminen.
Joskus saalis vapautetaan esim. supikoiraloukusta mustarastas tai uistimesta ylimääräinen kala.
 
Viimeksi muokattu:

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Olemme siitä erilainen eläinlaji että jatkuvasti joudumme pohtimaan tekemisiämme. En usko esim. että leijonat tai ahvenet miettivät päätöksiään esim. eettisessä mielessä. Mutta me mietimme. Tämä merkitsee sitä että meillä näyttäisi olevan tietty autonomia käytöksessämme. Me voimme tehdä jonkun teon mutta voimme olla myös tekemättä. Nyt teknologinen yhteiskuntamme on sillä asteella että se mahdollistaa kasvissyönnin suht. vähällä vaivalla ja suht. mukavasti. Itse olen sekasyöjä, mutta tunnistan kyllä päätökseni syödä esim. tehomaatalouden tuotteita enkä ole siitä kokonaan ihastunut. Sen verran kiintoisaa on toisen elollisen olennon pitäminen tehdasmaisena tuotteena ja omaisuutena ilman oikeuksia.

No, ihmiskunta ei tule reaalisesti toimeen ilman tehomaataloutta eikä se voi toistaiseksi järkevässä mielessä edes suunnitella siitä luopumista. Täällä lännessä voi tosin elää suht. mukavasti siinä illuusiossa että olisi helppo jättää pois kaikki ikävät eettiset vaihtoehdot. Tosiasiassa esim. eläinaktivistit ovat täysin riippuvaisia teollisen yhteiskunnan rakenteista ja tietyssä mielessä jopa sen tuotteita - luonnosta etääntymisen tuotteita.

Metsästys on ikivanha ja hyvin luonnonmukainen tapa elää. Harrastuksena se on taas hyvin nuori ja ei kokonaan luonnonmukainen elintapa. Luonnonmukaista ja ei-harrastusmaista se olisi jos sen varassa syystä tai toisesta eläisi. Tälläistä ei Suomessa enää esiintyne. Metsästystä voi silti harjoittaa muistakin motiiveista kuin nautinnon takia tai motiivit voivat olla vähintään hyödyn ja huvin suhteen sekoittuneita. Eettisessä mielessä pitäisin päätöstä metsästää paljon vähemmän arveluttavana kuin päätöstä ostaa normaaleja lihatuotteita kaupasta.

Eläimiä on vaikea sentimentalisoida: luonto on julma ja kuolema on osa sitä. Aika luonnollinen ja jopa tavallaan sovelias kohtalo hirvelle on kuolla saalistajan uhrina. Meillä ihmisillä alkaa vain olla yhä enemmän valinnanvaraa sen suhteen missä määrin itse olemme osa tätä kuoleman tuottamista. Ehkä on vähän turhankin mukavaa hetken aikaa leikkiä metsästys-kulttuuria ja sitten pakata kiväärit autoon ja huristella takaisin urbaaniin kulutusyhteiskuntaan... Mutta ainakin tällöin on kosketuksissa autenttisen luonnon kanssa edes hetkisen, vielä ilman että sitä mitenkään vahingoittaisi. Sen sijaan tämä tapamme pitää eläimiä puhtaana omaisuutena ja modernin tehdastuotannon välineinä on arveluttava (hyvin paljon suuremmassa määrin kuin perinteinen ja suht. vaihtoehdoton pienimuotoinen omavaraismaatalous) ja ehkä jossain vaiheessa esim. teknologisen kehityksen kautta pääsemme siitä eroon.

Epäilemättä tulee hyviä vastaväitteitä näihin ajatuksiin sekä nopeasti- ja väärinlukemisia. Sanonpa siis vielä erikseen että tässä tilanteessa on aivan järjetöntä syyllistää yksilöitä esim. maatalouden nykytilasta, kysymys on teollisen yhteiskunnan syvistä rakenteista, joita kukaan nykyään elävä ihminen ei ole valinnut ja joita ilman ei tultaisi 6 miljardilla toimeen. Maatalouden harjoittajat jatkavat länsimaissa ikivanhaa ja välttämätöntä toimintaa radikaalisti muuttuneissa olosuhteissa, joista he eivät ole vastuussa. Metsästys on erilainen kysymys, henkilökohtaisempi ratkaisu, johon en osaa ottaa kovin selkeätä kantaa. Selvä on ainakin että metsästystä usein vastustetaan pinnallisista ja naiiveista syistä, koska ei enää ymmärretä luontoa vaan urbaanisti sentimentalisoidaan se.
 

Viikate

Jäsen
Suosikkijoukkue
Diskos, JYP, KooKoo, HeKi
En nyt tiedä, onko nämä hyviä tai edes vastaväitteitä...

No, ihmiskunta ei tule reaalisesti toimeen ilman tehomaataloutta eikä se voi toistaiseksi järkevässä mielessä edes suunnitella siitä luopumista. Täällä lännessä voi tosin elää suht. mukavasti siinä illuusiossa että olisi helppo jättää pois kaikki ikävät eettiset vaihtoehdot. Tosiasiassa esim. eläinaktivistit ovat täysin riippuvaisia teollisen yhteiskunnan rakenteista ja tietyssä mielessä jopa sen tuotteita - luonnosta etääntymisen tuotteita.

Totta, tietyssä mielessä kyse on elitistisestä ilmiöstä, johon on mahdollisuus vain silloin, kun oma hengissä pysyminen ei ole huolista päällimmäisin.

Tämä ei tosin minusta ole mikään peruste esimerkiksi eläin- tai ympäristönsuojelullisista toimenpiteistä pidättymiseen. Niillä, keillä on varaa valita sellaisia toimintatapoja, joilla vähentää ympäristön kuormitusta tai eläimien kärsimää tuskaa, on minusta jonkinasteinen velvollisuus myös tehdä niin.

Sanonpa siis vielä erikseen että tässä tilanteessa on aivan järjetöntä syyllistää yksilöitä esim. maatalouden nykytilasta, kysymys on teollisen yhteiskunnan syvistä rakenteista, joita kukaan nykyään elävä ihminen ei ole valinnut ja joita ilman ei tultaisi 6 miljardilla toimeen. Maatalouden harjoittajat jatkavat länsimaissa ikivanhaa ja välttämätöntä toimintaa radikaalisti muuttuneissa olosuhteissa, joista he eivät ole vastuussa.

Yksilöiden syyllistäminen vai yksilötason toimenpiteiden kritisoiminen? Tiettyjen henkilöiden syyllistäminen on tarpeetonta, mutta yksilötason ratkaisut ovat viime kädessä merkittävä määrittäjä sille, millaista maataloutta kannattaa harjoittaa. Kuluttajilla on paljon valtaa.

Maatalouden harjoittajien vastuu on vaikea kysymys. Tietenkään nykyiset viljelijät eivät ole valinneet tämänhetkisiä tuotantomenetelmiä, mutta täysin vailla vaihtoehtoja ei tavallinenkaan viljelijä ole - ainakaan Suomessa, jossa ei tarvitse ajatella, miten saadaan tarpeeksi ruokaa koko väestölle.

Metsästys on erilainen kysymys, henkilökohtaisempi ratkaisu, johon en osaa ottaa kovin selkeätä kantaa. Selvä on ainakin että metsästystä usein vastustetaan pinnallisista ja naiiveista syistä, koska ei enää ymmärretä luontoa vaan urbaanisti sentimentalisoidaan se.

Metsästyksestä olen jo kantani ilmaissut, joten ei siitä sen enempää. Luonnon urbaani sentimentalisointi on mielenkiintoinen ilmiö, ja erityisen kiinnostavaa on nähdä sen seuraukset. Vaikuttaisi siltä, että sentimentalisaatio voisi ihan oikeasti olla eläinten oloja parantava voima, vaikka sen airuiden käyttämät perusteet ovatkin usein näin maalaisen näkökulmasta huvittavia.

Sekä luonnon että eläinten kannalta näyttäisi ihmisten etääntyminen luonnosta omiin betoniyhteisöihinsä olevan aika hyvä asia. Luonnon kannalta pahin tilanne on se, kun luonnon kanssa ollaan aktiivisesti tekemisissä vain hyötymismielessä.
 

Paitselo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK & Carl Brewer Forever & Karjakunnan nakit
Hyvä me!

Tämän ketjun aloittaneena sanon vaan tähän väliin, että enpä olisi aloituspuheenvuoroa vuosi sitten kirjoittaessani arvannut että mihinkä suuntaan keskustelu lähtee rönsyilemään.
Kun saatiin nimim. varjokin takaisin kertausharjoituksista, niin tästähän voi vielä kehittyä vaikka mitä?
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Viestin lähetti mjr
Olemme siitä erilainen eläinlaji että jatkuvasti joudumme pohtimaan tekemisiämme. En usko esim. että leijonat tai ahvenet miettivät päätöksiään esim. eettisessä mielessä. Mutta me mietimme. Tämä merkitsee sitä että meillä näyttäisi olevan tietty autonomia käytöksessämme. Me voimme tehdä jonkun teon mutta voimme olla myös tekemättä.

Lainkaan mjr'n kirjoitusta arvostelematta, tähän kiinteästi liittyviä huomioita.

Tässä suhteessa voidaan sanoa meidän olevan korkeammalla tasolla verrattuna muihin eläimiin, ( tai verrattuna valtaosaan eläimistä, koska ei tarkalleen tiedetä kuinka ne eläimet "ajattelevat" joille on kehittynyt ihmisen ohella tietoisuus, vai ajattelevatko tai pohtivatko ne lainkaan tekemisiään). Mutta kuinka usein me ihmiset, (anteeksi, niputan nyt kaikki yhteen kollektiivisesti), todella ajattelemma tekojamme ja niiden seuraamuksia. Ajattelemme ehkäpä kun kyseessä on toinen ihminen, mutta kun kyseessä on eläin, ja mitä villimpi tai teollisessa hyötykäytössä oleva, sitä vähemmän loppujen lopuksi tunnumme ajattelevan.

Tällainen toiminta on edes jossain määrin ymmärrettävää kun se tapahtuu yhteiskunnissa joiden väestöllä ei ole mahdollisuutta todellisiin valintoihin/vaihtoehtoihin, mutta kun tällaiseen toimintaan syyllistytään laajassa mitassa läntiseen kulttuuriin kuuluvissa maissa, ainakin minä ihmettelen sitä, miksi toimimme kuten toimimme vaikka meillä pitäisi olla mahdollisuus valintoihin, esim. jättää teko tekemättä. Siinä missä kehitysmailla syynä toimettomuuteen on raha, tuntuu samainen syy löytyvän meiltä - toisin meillä syynä ei ole rahattomuus vaan voiton maksimointi eli halutaan lisää rahaa, jolloin kaikki toimet jotka voivat vaikuttaa negatiivisesti tähän voittoon koetaan ylimääräisiksi toimiksi. Toisin sanoen, maataloudessa tämä tarkoittaa mm. entistä tehostetumpaa tuotantoa, entistä suurempia yksiköitä, pidempiä kuljetusmatkoja, ahtaampia oloja eläimille.

Nämäkö ovat niitä meidän pohdintojemme lopputuloksia? Meidän valintojamme?

Huomioikaa, en puhu Suomen tilanteesta yllä vaan ennemminkin yleisellä tasolla tapahtuvasta maapallon laajuisesta toiminnasta, (me=kehittyneet länsimaat).

Tietty, voimme myös lähteä liikkeelle toisesta olettamuksesta, eli siitä, ettei meidän tarvitse ottaa huomioon eläinten oikeuksia, jolloin tekomme ovat täysin puolustettavia, jopa oikeutettuja.

Itse lähtisin kuitenkin liikkeelle siitä, että jos ihmisellä on valta on hänellä myös oltava vastuu tekemisistään.

vlad#16.
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
re: Viikate/vlad

Viikatteen hyviin huomioihin sanoisin että ei toki ole turhaa toimia ja nykytilanne on tosiaan täynnä epäkohtia. Mutta kysymys on omasta mielestäni niin syvistä rakenteista että tiettyjen ainesten harjoittama henkilökohtainen syyllistäminen ja joissakin tapauksissa jopa vaino (suoran toiminnan anonyymi eläinaktivismi) vaikuttaa epäoikeudenmukaisuudessaan absurdilta. Mitä luontoon tulee niin se tässä on pohjimmiltaan vahvempi osapuoli (siinä määrin kuin järkevää jakoa voi tehdä), Siperia opettaa: jos järkytämme tasapainoa lyhytnäköisellä toiminnallamme niin pitkällle että se tosiaan kunnolla järkkyy niin sitten se on pikaista menoa teolliselle sivilisaatiolle ja illuusiomme "luomakunnan herruudesta" katoaa kuin tuhka tuuleen. Joko tulemme toimeen tai lakkaamme. Koska en sentimentalisoi amoraalista ja julmaa luontoa niin haluan suojella sitä.

Vladille sanoisin että pitkälle kuvaamasi tilanteen takia puhuin "autonomiasta" enkä itsenäisyydestä. Ei kukaan ole kokonaan vapaa lähtökohdistaan, mutta lähtökohdat voivat muuttua paremmiksi muuntuessaan ajan myötä. Tässä on myös ruohonjuuritason pienillä askeleilla merkitystä, sekä seurauksena että syynä. Vaikkakin ennustamattomasti: esim. joku tietoinen poliittinen ja yhteiskunnallinen toiminta on tällä hetkellä niin pintarakenteissa ettei sen kautta pysty mitenkään ohjaamaan pitkän aikavälin muutosta. Joko kulttuurin syvät rakenteet johtavat meidät parempaan suuntaan tai sitten tosiaan voi tulla eteen modernin läntisen elämäntavan romahdus tavalla tai toisella. (Hmm, enpä tiedä onko juuri järkeä näin kompleksisista ja suurista asioista puhua, ainakin omat edellytykset taitavat loppua aika totaalisesti.)
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
mjr.

Oikeastaan kirjoituksesi, jota lainasin, toimi eräällä tavalla ponnahduslautana minulla johonkin sellaiseen jota koetin kirjoituksessani tavoitella, lopulta huomaan kuitenkin jääneeni tästä tavoitteesta lohduttoman paljon.

Kieltämättä aihe on hyvin kompleksinen, varsinkin jos/kun sitä käy pohtimaan hyvin laajassa mittakaavassa, siten, että pohdintojen tuloksena olisi tarkoitus porautua aiheeseen hyvin syvällisesti. Ja, vaikka aihe on tavallaan hyvin kiintoisa ja täten myös haastava, ei liene kovinkaan suurta järkeä lähteä haasteellisesti käsittelemään aihetta. Tai, onhan siinä tavallaan järkeä, mutta ongelmakentän laajuuden tähden keskutelusta tuskin tulisi kovinkaan hedelmällistä siinä mielessä, että se jaksaisi kiinnostaa palstan lukijoita missään määrin. Tokkopa kovinkaan moni jaksaa kiinnostua laajoista aihetta käsittelevistä esseistä, ja toisaalta, siltikin tulisimme itse raapaisseeksi vasta koko laajan ongelmakentän pintarakenteita.

Vielä tämän viestin päätteeksi sanoisin seuraavaa, ymmärtääkseni olemme tästä jotakuinkin samaa mieltä.

Lähtiessämme liikkeelle siitä olettamuksesta, että meillä on valta johon sitoutuu vahvasti myös vastuu tekemisistämme, on meidän, kantaaksemme vastuun tekemisistämme, parempi vaikka edetä pienin askelin vähä vähältä kuin olla tekemättä mitään.

Yllä olevaan voisin vielä lisätä seuraavaa. Me kuitenkin tarvitsemme tätä planeettaa, mutta tämä planeetta ei meitä.

Tämäkin vain tällaisena hahmotelmana.

vlad#16.
 

Viikate

Jäsen
Suosikkijoukkue
Diskos, JYP, KooKoo, HeKi
Tämä keskustelu taitaa tosiaankin tyssätä siihen, että olemme kaikki kutakuinkin yhtä mieltä. Ei minulla ole mjr:n ja vladin mainioihin kirjoituksiin mitään lisättävää.
 

varjo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Montreal Canadiens, (Internazionale), Nash&Suns
Viikate tekikin jo saman huomion joten siirtykäämme joukolla eläinaktivistiketjuun.
 

ISH

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL, HIFK, Arsenal
HIRVIKOLARIT

Lainataan ketjua.

Kuinkas monella meistä on kokemuksia hirvikolareista tai läheltäpiti-tilanteista?

Itse olen onnekseni välttynyt hirvikolarilta, mutta armeija-aikana oli niin läheltä piti-tilanne kuin mahdollista:

Ajelin viikonloppulomalta kohti kasarmia pimeänä syysiltana. Vanhassa autonrottelossani oli varsin tehottomat valot ja musta asfaltti imi viimeisenkin valonsäteen itseensä. Vauhtia oli n. 100 kilometriä tunnissa kun olin erottavinani hirven jonkin matkan päässä. Vaistomainen lukkojarrutus, alitajunnassa "kierrä hirvi takakautta" mutta kun takavetoinen autoni alkoi kääntyä juuri päinvastaiseen suuntaan. Pieni jarrun pumppaus, ja oikaisuliike oikealle ja auto kääntyi kuin kääntyikin hirven takapäätä kohti. Juuri kun piti rysähtää ja elämäni päättyä siihen, kuului vain kova kolahdus ja hirven voimakas äännähdys. Olin osunut hirven takajalkaan auton vasemmalla etukulmalla ja hirvi jatkoi matkaansa kolmella jalalla tien toiselle puolelle.

Kaikki tuo tapahtui 2-3 sekunnin sisällä.

Nousin autosta vapisevana. Huomasin jättäneeni parinkymmenen metrin jarrutusjäljet. Auton vasen etuvalo oli palasina. Tien toisella puolella jättikokoinen uroshirvi istui nuollen takajalkansa rippeitä.

Jonkinasteisessa shokissa jatkoin matkaani tärisevänä enkä edes tajunnut tehdä poliisille ilmoitusta. Pysähdyin muutaman kilometrin päässä bensikselle kahville ja vasta silloin tajuntaan kolahti kuinka onnekas olin ollut.

Jatkuvasti saa lukea lehdestä ihmisten saaneen surmansa hirvikolarissa. Onko turhempaa tapaa kuolla kuin törmätä eläimeen? On varmasti useitakin, tuo oli vain retorinen kysymys.

Mutta onko hirvikolari kuinka usein kuolonkolari jos sattuu suoraan kohdalle?

Nämä ajatuksen tulivat mieleen kun pitää lähteä torstaina yli 1000 kilometrin (+saman verran takaisin) ajoreissulle Pohjois-Norjaan.
 

Pärde

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Colorado Avalanche
Siirretty vitutusketjusta

Viestin lähetti Kaiser Soze
Paskat.
Sano tuo perheen pienimmäiselle joka on juuri menettänyt isänsä hirvionnettomuudessa.
------------
Sinä voit pitää itseäsi eläimenä. Minä olen ihminen. Eikä ihmista ja eläintä voi ikinä rinnastaa.

Nyt täytyy kyllä sanoa, etten löytänyt punaista lankaasi tästä ensimmäisestä. Miten se, että minun silmissäni kaikki eläimet(MYÖS ihmiset) ovat samalla viivalla, liittyy isänsä hirvionnettomuudessa menettäneeseen pieneen lapseen? Miksi et kehoita minua kertomaan samaa vasalle, joka menetti emonsa samassa kolarissa? Kolikolla on tässä(kin) tapauksessa kaksi puolta. Ennakoin jo tässä välissä seuraavan vastalauseesi. Se tullee menemään jotenkin näin: "no jos sun joku sukulaises kuolee, mut joku koira selvii, onko se sulle ihan sama?". Vastaus on luonnollisesti ei, koska kysehän ei ole enää mistään satunnaisesta vastaantulijasta, vaan omasta läheisestä. Tunnesiteet muuttavat pakostakin suhtautumista eri yksilöihin.

Ja tämä toinen. Biologiselta pohjaltaan ihminen on eläinlaji siinä missä muutkin nisäkkäät. Toki voi halutessaan ajatella, ettei ihminen ole eläin, mutta se on mielipideasia. Yhtä lailla esimerkiksi perheen lemmikkikoira ei ole enää eläin, vaan perheenjäsen. Mielipideasia sekin.

PS. Puhuit myöskin aiemmin hirvikannan harventamisesta kolarien määrän vähentämiseksi. Entäs ihmisten kannan harventuminen, kuka siitä huolehtii[vastaukseksi ei käy George Bush]?
 

varjo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Montreal Canadiens, (Internazionale), Nash&Suns
Pärde:

Koska ihminen on eläinlaji myös luonnonlait ovat voimassa, sopeutuvin(siis se jolla on .38 Lapua Magnum kiväärin pesässä) voittaa ja hallitsee.

Eli miksi meidän, vahvempien, pitäisi siis välittää heikommista?
Miksi emme voisi lahdata koko hirvikantaa vain sen takia että me voimme tehdä niin!

Miksi siis meidän täytyy tehdä jotain luonnonvastaista ja jopa järjestää suojelualueita hirville yms.?

Ei kannata ottaa tätä ihan vakavasti, usein vain niin tuppaa käymään.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös