Viitsitkö kopsata tänne? Kaikki eivät ole Zuckerbergin Metaversumiin vielä eksyneet
edit. Perkele, heti valehtelin, on mulla whatsapp
Julkaisin muutama päivä sitten seikkaperäisen selostuksen minuun kohdistuneesta katsomoväkivaltatapauksesta, kun siitä vihdoin saatiin käräjäoikeuden päätös. Asia on kiinnostanut ihmisiä kovasti ja siitä on ollut myös juttua sanomalehti Länsi-Suomessa ja Satakunnan Kansassa. Toivon, että prosessille tulee jossakin vaiheessa piste, mutta koska käydyssä keskustelussa on esiintynyt oleellisia asiavirheitä ja koska asiaa seuranneella ei voi millään olla kaikkea tarpeellista tietoa asian viime käänteistä joudun valottamaan niitä vielä tämän kirjoituksen verran.
On yleisesti tiedossa, että joukkoviestinnässä ei välttämättä ole tärkeää se miten asiat ovat vaan miltä ne näyttävät olevan. Tämä näyttää olevan Lukon toimistolla hyvin tiedossa. Rauman Lukko on lausunnoissaan antanut ymmärtää, että se olisi toiminut ripeästi ja asianmukaisesti tapahtuneessa. Jukka Kunnas lausui mm. siten, että poliisi olisi kuulustellut asianomaisia jo samana iltana antaen näin ymmärtää, että Lukko on pitänyt huolen poliisin kutsumisesta paikalle. Totuus on kuitenkin se, että poliisia ei Lukon järjestysmiehille tunnustetusta rikoksesta huolimatta kutsuttu paikalle vaan minä itse jouduin tekemään pelin jälkeisenä yönä yövuoroni aikana rikosilmoituksen, jonka johdosta parin päivän päästä poliisi oli minuun yhteydessä. Kuulustelut suoritettiin lähiviikkoina aloitteestani. Lukko ei ollut subjekti eikä edes objekti suhteessa poliisiin vaan laiminlöi velvollisuutensa ottelutapahtuman järjestäjänä.
Rauman Lukko on harkituilla sanavalinnoilla antanut myös ymmärtää asettaneensa väkivallasta tuomitun henkilön pitkään porttikieltoon. Rikoksesta tuomittu itse kertoi oikeudessa olleensa viiden ottelun mittaisessa pelikiellossa näistä kahdesta pahoinpitelystä, joista hän sai oikeudessa liki tuhannen euron sakot. Jokainen voi tykönään miettiä ottaako ottelutapahtuman turvallisuudesta vastaava seura tosissaan väkivaltarikoksen tuon mittaisella pelikiellolla. Mielestäni viiden pelin mittainen porttikielto on täysin alimitoitettu seuraus rikoksen vakavuuteen verrattuna. Jos tämä pahoinpitelijän tuomioistuimelle antama tieto pelikiellon pituudesta ja Lukon antama tieto siitä, että porttikielto on ollut vuodenvaihteeseen saakka pitävät molemmat paikkansa on pelikiellon pituus joulukuussa ollut kolme viikkoa. Rikoksen uhrille Lukko ei informoinut edes tästä lyhyestä porttikiellosta missään vaiheessa. Niinpä en tiennyt, että tällä kaudella on ollut pelejä joita olisin voinut mennä seuraamaan Äijänsuolle ilman turvallisuusuhkaa.
Pahoinpitelyyn syyllistyneen henkilön toimia arvioitiin Satakunnan Käräjäoikeudessa kuluvan kuun alkupuolella. Käytännön toteutus oikeuden istunnossa oli turvallisuusjärjestelyiltään erinomainen. Jämäkät vartijat pitivät huolen, että syytetty ja asianomistaja eivät kohdanneet odotustiloissa lainkaan. Oikeussaliin asianomistaja kulki omaa reittiään ja syytetyn ja asianomistajan välissä oli tuhti sermi antamaan asianomistajalle rauhaa antaa lausuntonsa. Erinomaista toimintaa käräjäoikeudelta. Vaikka olimmekin oikeussalissa tuomarin ja muiden virkamiesten tarkkailun alaisina ja vaikka väkivallan tekijä oli syytettyjen penkillä oli hänen käytöksensä oikeudenkäynnissä asianomistajaa kohtaan uhkaavaa. Hän nimitteli minua avoimesti alatyylisesti useaan otteeseen ja kertoi oikeudenkäynnin aikana ääneen, että hänellä on valmius kostaa minulle jopa siten, että hänen ei itse tarvitse olla toteuttamassa kostoa. Oikeuden puheenjohtaja joutui puuttumaan useaan otteeseen syytetyn kiroiluun ja muuhun aggressiiviseen kielenkäyttöön. Porissa pidetyssä istunnossa hän porilaisten oikeuden palvelijoiden edessä kertoi myös sujuvasti, että ”Kaikkia porilaisia pitäisi vetää turpaan”. Oli porilaisista mitä mieltä tahansa niin aika harva esittää tällaista uhkausta porilaiselle oikeuden puheenjohtajalle ollessaan syytetyn penkissä. Tunnelma oikeudenkäynnissä oli muutenkin sellainen, että jos oikeuslaitoksen virkamiehiä ei olisi ollut paikalla olisi syytetty käynyt varmasti asianomistajan päälle vaikka asianomistaja eli minä käyttäydyin sekä puheissani että äänenpainoissani asiallisesti enkä oikeudessakaan provosoinut syytettyä millään lailla.
Nyt jo lainmukaisen tuomion saaneen pahoinpitelijän tapa esiintyä Lukon peleissä vahvasti päihtyneenä on havaintojeni mukaan toistuvaa. Päihtymys tunnetusti alentaa harkintakykyä. Edellä kuvaamani tuomitun toiminta oikeussalissa osoittaa mielestäni poikkeuksellisen huonoa harkintakykyä jo selvin päin. Kun tuomittu saapuu ottelutapahtumaan nautittuaan tuhdit pohjat on selvää, että harkintakykyä ei ole senkään vertaa. Tässä alimitoitetun porttikiellon lisäksi syy miksi koen olevani selkeän turvallisuusuhan alla jos saavun Rauman Lukon ottelutapahtumaan. Viiden pelin mittainen porttikielto puolestaan antaa pahoinpitelystä tuomitulle selkeän viestin siitä, että hänen rikoksensa katsotaan Lukon toimesta vähäiseksi vaikka käräjäoikeus suhtautui tuomiossaan asiaan vakavasti. Jos saapuisin Jukka Kunnaksen kutsun mukaisesti Äijänsuolle kiekkopeliin olisi minulla edelleen suuri vaara joutua nenäkkäin väkivaltarikokseen tuomitun kanssa ja joutua turvautumaan hätävarjeluun hänen käydessä päälle. Palkkatyöni on sen laatuista, että en voi ottaa riskiä joutua tuomiolle hätävarjelutilanteesta. Toimeentuloni olisi silloin riskeerattuna. Kysynkin nyt lukijalta menisitkö itse edellä selvittämässäni tilanteessa samaan mökkiin pahoinpitelijäsi kanssa luottaen Jukka Kunnaksen lupaukseen turvallisesta otteluelämyksestä kohdallasi? Kun muistaisit, että pahoinpitelijä kuvaili sinua vasta pari viikkoa sitten oikeuden istunnossa sekä ”kusipääksi”, ”persreiäksi” että ”vittumaiseksi jätkäksi” ja muistutti koston mahdollisuudesta? Liikkuisitko vapautuneesti hallissa erätauoilla nakkikioskin jonoissa, ulkona ja vessatiloissa? Nauttisitko ottelutapahtumasta? En minäkään.
Miksi sitten asiaa ei voitu alun perin sopia asianomaisten kesken ilman oikeudenkäyntiä? Voin kertoa syyksi edellä selvittämäni tuomitun uhkaavan käytöksen sekä sen, että tuomittu pitää itseään syyttömänä ja pahoinpideltyä syyllisenä tapahtuneeseen. Tuomitun mukaan asia olisi pitänyt oikeudessa ratkaista siten, että pahoinpidellylle olisi pitänyt määrätä 30 metrin lähestymiskielto suhteessa pahoinpitelijään ja pahoinpitelijää ei olisi pitänyt rangaista lainkaan. Tähän oikeuden puheenjohtaja totesi, että emme ole täällä harkitsemassa rikoksen uhriksi joutuneen rankaisemista. Nämä seikat estivät minkäänlaisen sopimisen minun puoleltani.
Rauman Lukon turvallisuusorganisaatio epäonnistui pahasti väkivaltatilanteen hoidossa kun ei kutsunut paikalle poliisia eikä poistanut päihtynyttä pahoinpitelijää hallista. Organisaatiosta ei ole oltu minuun yhteydessä ja siksi on oletettavaa, että turvallisuuspäällikön vaihtumista lukuun ottamatta turvallisuuskäytännöissä ei ole tapahtunut muutoksia. Lukko on luvannut pitää silmällä eli katseella seurata pahoinpitelijän tekemisiä hallilla. Yhtään sellaista turvahenkilöä, joka ehtisi, voisi tai haluaisi tulla akuutissa väkivaltatilanteessa väliin ei Lukon turvallisuusorganisaatiossa ole. Siksi on todella kummalista lukea Jukka Kunnaksen ”henkilökohtaisesti” takaavan turvallisuuteni.
Sen verran peruutan vielä ajassa taakse päin, että haluan selventää suomalaisen oikeuskäytännön periaatteissa yhden oleellisen asian joka on saattanut ihmetyttää asiaa seurannutta. Suomen oikeuskäytännössä on sellainen vaatimus kuin totuudessa pysymisen velvollisuus. Tämä ei minulle annettujen tietojen mukaan koske syytettyä, mutta koskee asianomistajaa ja todistajia. Tuomittu käytti oikeuttaan olla puhumatta totta oikeudenkäynnissä. Siksi oikeuden pöytäkirjoihin ja sanomalehtiinkin päätyneet ristiriidat tuomitun ja uhrin kertomuksissa ovat olleet suuria. Kun pitävät todisteet eli valokuva, saatu tunnustus ja silminnäkijälausunto esitettiin selvisi oikeudessa syytetyn antamien lausuntojen johdonmukainen paikkansapitämättömyys. Tuomio luettiin esitettyjen tosiseikkojen perusteella. Nämä tosiseikat ja uhrin selostus tapahtumista korreloivat hyvin keskenään. Tuomitun tarinat olivat kovin toisenlaisia. Rauman Lukon johdolle tuomitun tarinat ovat kelvanneet paremmin kuin käräjäoikeudelle.
Laitoin jo kauan aikaa sitten merkille, että Lukon peleissä ne paikat, joihin kenelläkään hallissa olevalla ei ole lippua ovat vapaita ja niitä yleisen käytännön mukaan käytetään vapaasti. Ja hyvä niin. Tällaiselle vapaalle paikalle istahdin hetkeksi. Näitä vapaita paikkoja käyttävät myös ottelun aikana paikasta toiseen liikkuen paljon esimerkiksi Lukon omat kiekkojunnut. He katsovat hetken yksiltä paikoilta peliä ja siirtyvät hetken päästä karkkipusseineen toisaalle ja pian taas uuteen paikkaan istumaan. Kehotankin raumalaisia kiekkojunnuja ja kaikkia muitakin varovaisuuteen, sillä hallissa on ainakin yksi mieshenkilö joka katsoo oikeudekseen käydä käsiksi, jos hänen vieressä olevalle vapaalle jakkaralle joku erehtyy istumaan vaikka miehellä ei pitäisi olla mitään määräysvaltaa kyseiseen jakkaraan. Nuori kiekkojunnu ei ehkä pääse irrottautumaan tämän henkilön niskakuristusotteesta samalla lailla kuin aikuinen.
Lopputulos tässä keississä näyttää tällä hetkellä siltä, että Jukka Kunnaksen katsoessa mestaruuspelit aitiosta ja hallissa tapahtuneesta väkivaltarikoksesta nyt helmikuussa tuomion saanut omalta kausikorttipaikaltaan on rikoksen uhrin pysyttävä turvallisuusuhan vuoksi kausikortistaan huolimatta kotona. Jonkun oikeustajuun tämä saattaa mennä, mutta omaani ei. On pakko ottaa tähän tuore verrokki naapurikaupungin kiekko-organisaation reagoinnista kielteiseen katsomotapahtumaan. Tuttuni perhe oli ollut Porissa viimeisimmässä paikallispelissä ylälehtereillä muiden äänekkäiden raumalaiskannattajien kanssa. Ystäväni kertoi, että joku henkilö oli ottelutapahtumassa alakatsomosta näyttänyt keskisormea yläkatsomoon raumalaisperheen suuntaan. Yläkatsomossa ollut perhe oli noteerannut asian, mutta ohittanut sen olan kohautuksella. Siitä huolimatta Porin Ässät reagoi tapahtuneeseen lähettämällä oma-aloitteisesti sähköpostia perheen äidille. Sähköpostissa pahoiteltiin sitä, että ottelutapahtuma oli mahdollisesti ollut keskisormen näytön vuoksi perheelle kielteinen ja hyvitykseksi lähettivät perheelle ilmaiset liput tulevaan kiekkopeliin. Näin Porissa. Lukosta ei ole tähän mennessä oltu missään yhteydessä minuun. Puhelinnumeroni heillä kyllä olisi. Pori – Rauma tässä tapauksessa 16 - 0.
Lopuksi haluan toivottaa parasta mahdollista loppukautta Marko Virtaselle ja muulle valmennustiimille. Harmittelin Virtasen ensimmäisellä kaudella hallissa kuuluneita ”Virtanen ulos”-huutoja ja toppuuttelin, että annetaan hyvälle valmentajalle aikaa. Peksikin teki neljän vuoden projektin ja vasta viimeisenä vuonna projekti kulminoitui mestaruuteen. Koko Rauman Lukon joukkueelle toivon terveyttä ja valtavasti tsemppiä kevään peleihin! Leinon Ripalle toivotan kurkun kirkkautta ja kauden viimeiseen peliin pulloa Kossua. Ja eläköityvälle huoltaja Seppo Hurmeelle nostan hattua mahtavan urasi tullessa päätepisteeseen 9.3. Me muut olemme ihan nöösipoikia sinun rinnallasi, Seppo! Niin kovin mielelläni olisin nostamassa hattua Sinulle siellä hallilla, mutta vallitsevissa olosuhteissa se ei ole mahdollista. Raumalaiselle kiekkoyhteisölle toivon riehakasta, mutta väkivallatonta kevättä siellä hallilla. Jos raumalainen kiekkoyhteisö reagoisi jollakin tavalla tähän kokonaisuuteen oikeudenmukaisuus- ja turvallisuuskysymyksenä olisin kovin otettu. Nyt turvallisuusajattelu ja -asiat Äijänsuolla eivät ole kunnossa. Asiakaspalvelusta tai kannattajatoiminnan arvostuksesta en viitsi mainita tämän enempää. Painetta Jukka Kunnaksen ja koko Lukon organisaation suuntaan saa antaa puolestani isommallakin kauhalla.
Tässäpä tämä