Työnnänpä oman lusikkani soppaan...
Kerronpa minäkin oman mielipiteeni tähän asiaan.
Eli hommahan on niin, että mikäli jollakulla on kotimaassaan hätä, (sota, tms) eikä voi siellä turvallisesti olla ja elää, niin minun puolestani ihan tervetuloa Suomeen vaan siksi aikaa kunhan tilanne kotona rauhoittuu. Uskon, että mikäli tilanne olisi toisinpäin ja Suomalaisten tulisi muuttaa vauraaseen Somaliaan pakolaisiksi, he jeesaisivat meitä ihan yhtälailla. Sitten kun kotimaan hätä on ohi, niin tottahan on selvää että sinne muutetaan takaisin ja aletaan kodin uudelleenrakennus. Täällä voisi sillä aikaa tehdä vaikka jotain hyödyllistä työtä kiitokseksi turvapaikasta. Varmasti jotain pikkupuuhaa löytyy monesta kunnasta. Palkaksi tulee sitten se asunto, tuet, ynnä muut, mitä niitä nyt tuleekaan. Ja siis ennenkaikkea se turvallinen paikka missä olla.
Mutta mikäli on nyt päässyt tapahtumaan niin, että kaveri haluaakin jäädä tänne, esim rakkautensa kotosijoille asumaan, niin se on ihan yes myös. Silloin tosin pitää muistaa että maassa ollaan sitten maan tavalla. Eli ei jäädä tänne lonnimaan ja nojailemaan, vaan opetellaan ensin kieli ja sitten mennään kouluun, jonka jälkeen luetaan itselle ammatti. Sitä kautta työelämään. Kielen opettelu on tässä kaiken a ja o. Enhän minäkään voisi mennä vaikkapa Saudi-Arabiaan öljymieheksi ja sanoa että "mä puhun sitte, kundit, vaan suomee". Eli jos kotiin meno ei tilanteen rauhoituttua kiinnosta, pitäisi olla jokin ohjelma näille pakolaisille, (jotka kaiken järjen mukaan tässä vaiheessa osaavat ainakin välttävästi kielen ja maan tavat) jotta heistä saataisiin tehtyä hyödyllisiä yhteiskunnan jäseniä. Tietysti jonkinlainen seuranta siihenkin hommaan tarvittaisiin, jotta laiskottelijat saataisiin raakattua joukosta pois.
Rikollisten kanssa pitäisi olla nollatoleranssi. Jos me autamme heitä antamalla heille turvapaikan, niin siitä ei jumalauta kiitetä tekemällä rikoksia. Meillä on rikolliset täällä ihan omasta takaa. Yksikin lipsahdus kaidalta polulta, niin ensin lusitaan tuomio ja sitten heitetään ulos Suomesta. Eikä ikinä takaisin.
Ja senkin he saisivat muistaa, että he todellakin ovat vieraita meidän maassamme, ja tosiaan he elävät meidän maksamillamme rahoilla. Se antaa meidän maallemme tiettyjä oikeuksia myös. En nyt tarkoita että he olisivat Suomen "omistuksessa", vaan että kyllähän Suomi saa pyytää jotain heiltä vastineeksi, eikä sen pitäisi olla millään lailla ihmettelyn arvoinen asia.
Käytöksen pitäisi myöskin olla vähintäänkin siedettävää. Vaikka sitten kotona Afrikassa olisi tapana joka perjantai raiskata kilipukki, niin Suomessa sitä ei välttämättä katsota hyvällä. Ajan tässä takaa sitä, että eihän meidän tarvitse muuttua mihinkään suuntaan, vaan heidän. Heidän tulisi omaksua ja opetella meidän kulttuuriamme ja tapojamme ja hyväksyä se tosiseikka että Suomessa eletään suomalaisten lailla.
Ja mikäli noita paheksuvia katseita, ynnä muuta "pelottavaa" tulee vastaan, pitäisi myöskin hyväksyä se asia, että jotkut meistä todella vihaavat muukalaisia. Niin se olisi varmasti myös silloin, jos Suomalaisia olisi pakolaisina Somaliassa tai muualla. Eikä silloin aleta itkemään, että kun "kaikki ovat täällä niin rasisteja ja kamalia", vaan silloin purraan hammasta ja odotetaan sitä ilon päivää kun päästään takaisin kotiin ja kaikki on taas hyvin. Me olemme kuitenkin heidän isäntiään ja sitä heidän pitäisi kunnioittaa. Mikäli ei onnistu, niin menkööt muualle sitten.
Eli lyhyesti sanottuna: "Sen lauluja laulat kenen leipää syöt." Ei pitäisi tuottaa ongelmia, mutta kyllä se vaan niin kovin vaikeaa tuntuu osalle pakolaisista tai varsinkin elintasopakolaisista olevan. Me emme tarvitse tänne lisää ihmisiä, jotka tulevat tänne ainoastaan helpon elämän ja valtion tukien perässä. Ihmiset jotka tänne hyväksytään, saavat tehdä jotain hyvää myös takaisin. Näin kun toimitaan, voisi olla taas "lottovoitto syntyä Suomeen".
MMake
