Onpas tässä ketjussa taas paljon yleistävää ja provokatiivista kirjoitusta. En ala quotaamaan ketään henkilökohtaisesti, mutta kirjoitan omia havaintojani ja tietojani vastauksina kysymyksiin ja huomioihin, joita tässä ketjussa on tullut esille.
Teen työtä pakolaisten sekä turvapaikanhakijoiden kanssa. Olen ennenkin tähän ketjuun kirjoittanut omista kokemuksistani heistä. Raha tuntuu olevan se asia, josta aina saadaan vilkasta keskustelua ylle. Valaistaanpa siitä hieman. Turvapaikanhakijat saavat alennettua toimeentulotukea verrattuna kantaväestöön. Toimeentulotuki heillä on n. 230 € kuukaudessa alaikäiseltä ja aikuiselta jonkin verran enemmän. Asuminen tapahtuu vastaanottokeskuksessa 2-6 hengen huoneissa. On mahdollista asua myös kaupungilla mikäli kaveri tai sukulainen majoittaa. Saadakseen toimeentulotukea turvapaikanhakija on velvoitettu tekemään työ- ja opintotoimia. Käytännössä siis työtehtäviä vastaanottokeskuksessa (siivous jne) ja käydä suomen kielen kurssilla. Mikäli näitä laiminlyö, niin ttt:tä voidaan leikata. Jos turvapaikanhakijaa ei näy paikalla ollenkaan ttt lakkautetaan. Summa summarum: rahaa ei tule valtiolta niin paljon, että lcd-telkkareita löytyisi jokaisesta huoneesta. Raha ei myöskään tule ilmaiseksi.
Pakolaisilla(henkilö on saanut turvapaikan tai kiintiöpaikan) tilanne on erilainen. Pakolaiset ovat yhteiskunnan täyspäisiä jäseniä ja ovat myös sitä kautta oikeutettuja yhteiskunnan palveluihin. Terveyspalvelut, opintotuki jne. Turvapaikanhakijoilla ei luonnollisesti ole oikeutta näihin tukiin ja palveluihin. Pakolaiset saavat kolmisen vuotta ns. kotouttamistukea, joka oli muistaakseni n. 500 euroa kuukaudessa. Voin myös muistaa väärinkin. Kaikkiin tukiin sekä pakolaisilla että turvapaikanhakijoilla vaikuttaa totta kai mahdollinen työssäkäynti.
Pitää paikkansa, että kaikkein köyhimmät eivät tule turvapaikanhakijoina Suomeen. Siitä ykinkertaisesta syystä, että matkustaminen Suomeen on todella kallista. Harvalla on virallisia henkilötodistuksia ja tyypillliset salamatkustukset ovat todella kalliita. Miten heillä on sitten rahaa lähteä? Usein turvapaikanhakija on myynyt kaiken omaisuudensa, saanut sukulaisilta ja tuttavilta avustusta taikka jokin järjestö tms on rahoittanut matkan. Se, että turvapaikanhakija ei ole välttämättä omassa maassaan köyhimmästä päästä ei tarkoita etteikö hätä voisi olla todellinen. Sodassa olevista maista harvoin tullaan elintason parantamisen takia, vaan todellisen uhan takia. Poliittiset syyt, inhimilliset syyt (klaanimurhat, vanhemmat tapettu yms) tai vähemmistön syrjintä ja vainoaminen (kurdit esim) ovat yleisiä syitä hakea turvapaikkaa.
Kiintiöpakolaisina tulee sitten useasti kaikkein köyhimmät ja vaikeimmissa oloissa elävät. Valinnan tekee Suomesta lähtevä delegaatio.
Myös minulla oli (ja tottakai osittain vieläkin) tiettyjä ennakkoluuloja aloittaessani työt. Ennakkoluulot murenivat viimeistään siinä vaiheessa kun opit tuntemaan ihmiset nimeltä. Tiedät heidän historiansa, ammattinsa ja mistä he pitävät.
Minun on esimerkiksi vaikea yhtyä tuohon tässäkin ketjussa tuotuun kuvaan somaleista. Olen tehnyt töitä opettajan kanssa, joka opetteli suomen kielen puolessatoista vuodessa ja sai töitä telekalta. Olen tehnyt töitä maanviljelijän kanssa, jonka perhe tapettiin silmien edessä varkaiden toimesta, jotka vaativat maatilan itselleen. Olen tehnyt töitä perheen kanssa, jotka elävät vaatimattomasti yksiössä kolmea lasta kasvattaen. Olen tehnyt töitä nuorten kanssa, jotka ahkerasti opettelevat suomen kieltä ja kesällä käyvät töissä niin kuin muutkin. Olen tehnyt töitä nuoren kanssa, joka ei välittänyt mistään säännöistä, vaan teki kaiken oman päänsä mukaan ja joutui ongelmiin. Olen tehnyt töitä miehen kanssa, joka on asunut Suomessa 15 vuotta ja käyttää viimeisen päälle merkkivaatteita - omalla työllään hankkimia. Olen tehnyt töitä mukavien, ärsyttävien, kohteliaiden, epäkohteliaiden, vaatimattomien, ylpeiden, nokkavien ihmisten kanssa. Mitä näillä kaikilla on yhteistä? He ovat somaleita - ihmisiä. Aivan samanlaista porukkaa laidasta laitaan kuin meitäkin.