Hyvä ketju. Ranska näköjään jakaa mielipiteitä vahvasti. Itse palasin juuri vajaan vuoden kestäneeltä opiskelusessiolta Lyonista, ja oli kyllä huikeaa aikaa. Ei tosin pelkästään ranskalaisten ansiosta kylläkään.
Tunnistan hyvin jotkut noista ketjunavauksessa mainituista piirteistä. Ruokakaupassa tosiaan ne kassajonot olivat naurettavan pitkiä ja koko homma heikosti organisoitua. Ne sekkivihot olivat tosiaan monelle se ainoa tapa maksaa. Itse käytin omaa Carte Bleuetani ja sujuvasti meni. Suomessa hyvin harvassa paikkaa on näitä koneita, joihin tungetaan kortti ja tunnusluku...täällä näköjään on vielä kuittien allekirjoittelu vahvasti mukana. Ranskassa sitä ei ollu enää juuri missään, aina sai näpytellä koodin.
Ranskalaiset ovat mielestäni huomattavasti mainettaan ystävällisempiä. Minä ainakin sain aina apua jos jotain kysyttävää oli. Todella mielellään ihmiset auttoivat. Itse tosin puhun ranskaa kyllä ainakin jonkun verran, joten ei tarvinnut yleensä englanniksi kokeilla, mutta toisaalta aiempien kokemusten mukaan kyllä englantia ihan hyvin osataan. Lisäksi sanoisin, että nuorempi sukupolvi kasvaa jo erilaiseksi. Siellä ollaan tietoisempia omista ongelmista yhteiskunnassa ja avoimempia muille kansalaisuuksille jne. Ei tuollaista ylpeyttä ihan kauheasti ollut havaittavissa.
Hintataso joltain osin hieman yllätti minut Lyonissa, mutta toisaalta jotkut asiat olivat huomattavasti halvempia, kuten esim. parturi, joka maksoi n. 13 € ja sisälsi hiusten pesun. Suomessa saat huonompaa jälkeä ilman pesua hintaan 22 €. Elintarvikkeet ovat mielestäni Suomessa halvempia, mutta olut melko lailla samanhintaista. Ehkä jussij on kiskaissut oman pinttinsa Champs-Élyseellä...ei se muuten kymmentä euroa maksa missään. 4,50 € aika vakio. Niin on Suomessakin.
Omasta mielestäni kyllä naiskauneus Lyonissa oli erittäin hyvällä tasolla!
Pariisista sanottakoon, että kolme kertaa olen käynyt ja joka kerta on ollut upea reissu. Ilman muuta oma suosikkikaupunkini Euroopassa. Lontoo, Rooma, Berliini, Dublin, Amsterdam....eivät millään yllä Pariisin tasolle omassa mielessäni. Se on upea paikka.
Sitten tuo peseytymisdilemma...heh, täytyy myöntää, että siinä ketjunavaaja osui ainakin osittain oikeaan. Hygieniataso on heikompaa kuin Suomessa...jostain syystä. Itse asuin asuntolassa, jossa oli jaetut pesutilat, ja eipä siellä kovin useasti aamullakaan ketään suihkussa kuulunut olevan samaan aikaan...vaikka kerroksessa asui n. 60 ihmistä ja käytössä oli 6 koppia. Outoa.
Liikennekulttuurikin on kieltämättä aika kaoottinen, mutta sentään parempi kuin esim. Italiassa, jossa ei oikeasti pysty ajamaan ilman että kiroaa koko saatanan maan alimpaan helvettiin. Ranskassa sentään yleensä tienviitat vievät sinne minne kertovatkin vievänsä ja tiet ovat suht hyvässä kunnossa...joskin tulleja joutuu maksamaan ja ne ovat kalliita. Lyonissa ajelin aika paljon, ja kyllä sen aika äkkiä oppi. Ei se mikään vaikea paikka ollut ajaa...Pariisissa sen sijaan en välttämättä haluaisi yrittää....
Kaiken kaikkiaan hienoa aikaahan tuo oli. Paljon tuli nähtyä muutakin Ranskaa...ehkä huikeimpana Chamonix. Jonkun verran tuo ranskalainen byrokratia vitutti, mutta kyllä siitäkin nyt yli pääsi. Edes lakkoja ei nyt ollut niin paljon, joten ne eivät sanottavammin häirinneet. Pari kertaa tosin vitutti kun lakkoilijoiden ykkösnimi, SNCF eli paikallinen YTV (maailman #1 lakkoilija muuten) päätti pistää laput luukulle ja metrot eivät kulkeneet. Lisäksi tosiaan sunnuntaisin saa tyytyä kemaleiden tarjontaan jos ruokaa haluaa ja muutenkin noita kansallisia vapaapäiviä tuntui riittävän.
Paljon riittää kuitenkin ongelmia tuossa yhteiskunnassa. Ranskan "social model" on vielä sosialistisempi kuin Suomessa, ja se tulee ajamaan maan vielä suuriin ongelmiin. Riskinottokyky on olematon, ja kaikkien suurin haave tuntuu olevan päästä valtiolle hommiin, eli olla nk. fonctionnaire. Se on varma ja pitkä leipä. Esim. SNCF:llä pääsi muistaakseni eläkkeelle reilun 50-vuoden iässä ja tekevät 32-tuntista päivää. Ei hassumpi duuni. Maassahan on muutenkin 35-tunnin työviikko, joka tosin taitaa kohta olla historiaa Sarkozyn valinnan myötä. Työttömyys on todella paha ongelma, ja tietyt vähemmistöt ovat täysin yhteiskunnan ulkopuolella, kuten huomattiin Pariisin mellakoissa pari vuotta sitten. Heillä ei ole mitään edustustakaan muuten, kukaan ei aja heidän asiaansa tai toimi "johtajana". Kyseessä siis Ranskan ex-siirtomaista tulleet ja heidän jälkeläisensä. Luin, että pahimmassa asemassa ovat nk. harkit (les harkis), jotka ovat niiden algerialaisten sotilaiden jälkeläisiä, jotka taistelivat aikoinaan Ranskan armeijassa Algerian sisällissodassa. Heitä hyljeksivät "puhtaat" ranskalaiset siirtolaisina sekä "omat" pettureina.
Saa nähdä pystyykö Sarkozy muuttamaan yhteiskuntaa. Tarvetta tosiaan olisi. Näin monet sanovat, että hän voisi olla se, josta olisi muutoksen alullepanijaksi. Tuohon työviikkoon hän varmasti kajoaa ainakin. Myös ammattiliittojen valtaa hän varmasti pyrkii vähentämään, siinähän on yksi suurin syy siihen, miksi Ranskassa ei koskaan saada vietyä mitään uudistuksia läpi. Heti, kun jotain joku yrittää, kaikki menevät lakkoon ja se uudistus jäikin sitten siihen.
Omat kokemukseni Ranskasta ovat siis pääasiassa positiivisia, ja hienot muistot ovat maasta jääneet, joten tässä omat 50 senttiä tähän keskusteluun...