Koska kaikki ovat varmasti malttamattomana odotelleet yli vuoden mittaisen projektini lopputulosta, voin ilokseni ilmoittaa, että takamatkalta kisaan lähtenyt Seamaster lopulta ranteeseeni päätyi. Omegan historia, tekninen etumatka ja uniikki muotoilu käänsivät lopulta kamppailun.
Kaikkien luksuskellojen hankkiminen on hyvin kyseenalaista rahankäyttöä, mutta jos kelloon pitää viisi tonnia laittaa, niin tässä sille saa koneiston ja laadun osalta ehkä parhaiten vastinetta. Kellon ulkonäkökin on raikkaasti omanlaisensa sukeltajankellojen maailmassa, jossa kaikki haluavat näyttää Submarinerilta. Kaikille ei maistu heliumventtiili, skeleton-osoittimet, tai ranneke joka ei kapene lukkoa kohti, mutta minun mielestäni ne vain tuovat kellolle luonnetta.
Tähän kun vielä hankkii kesää varten kumirannekkeen mukaan, niin voikin aloittaa seuraavan hankinnan suunnittelun. Tarvetta olisi todennäköisesti tyylikkäämmän puolen sporttikellolle metallirannekkeella. Alustavaan budjettiin ja kriteereihin mahtuisi esimerkiksi Omegan Aqua Terra, Cartier Santos, IWC:n Le Petit Prince ja muutama Grand Seikon malli. Teoriassa myös Rolexin Explorerit tulisivat kyseeseen, mutta niitä ei tuosta noin vaan hankita. Vilkaisu pankkitilille tekee onneksi selväksi sen, että aikaa tämänkin päätöksen tekemiseen on reilusti.
