Itseä hämmentää enemmän se, että osan mielestä "Rammsteinin vihaajat" ovat tässä jotenkin puolueellisia. En tulle yhtään ihmistä joka oikeasti vihaisi jotain bändiä niin että haluaisi sille jotain pahaa.
Faneilla taas jopa on ihan syitä olla puolueellinen ja sen ymmärrän. Vaikea nähdä pahaa jossain joka on itselle tärkeää.
Itse en ainakaan vihaa Rammsteinia. En voi sanoa olevani fani sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta pidän kyllä musiikista ja olin keikallakin. Ehkä tähän kohtaan sopii sanonta
”don’t hate the player, hate the game”. Siitä mulle tässä on kysymys. En yksinkertaisesti pidä tuollaisista toimintatavoista ja kun kerran vastaavia kertomuksia/epäilyksiä on ollut ennenkin, vaikea mun on aidosti uskoa, että mitään hämärää keikoilla ei olisi tapahtunut.
Mulle myös naisten ikä on ongelma, koska parikymppiset ovat pääsääntöisesti ihan kakaroita vielä. Mulla on kohtuullisen hyvä kosketuspinta siihen, miten nykynuoret maailmaa katselevat ja se on monessa mielessä hyvin erilainen kuin omassa nuoruudessani. Toisaalta monet nuoret ovat nykyisin paljon valveutuneempia joissain asioissa kuin ennen, mutta samaan aikaan itsesuojeluvaistoon liittyvissä asioissa on monella todella ihan fiksuillakin nuorilla vakavia puutteita huomioiden kaikki nykyisin tiedossa olevat paljon moninaisemmat vaarat kuin ennen vanhaan. Myös omat lapseni ovat tästä esimerkkejä, vaikka heille on varsin nuoresta lähtien kerrottu asioista ja vaaroista melko suoraan. Eivät onneksi ole erityisen riskihalukkaita, mutta eivät myöskään ihan näytä ottavan kaikkea kerrottua täysin tosissaankaan. Ja se johtuu todennäköisesti siitä, että eivät onneksi vielä ole kohdanneet mitään todellisia vaaratilanteita. Mutta iän myötä tällaistenkin mahdollisuus kasvaa ja silloin olisi hyvä, että siellä takaraivossa kummittelisi ymmärrys siitä, mitä todellisuudessa voisi mahdollisesti tapahtua. Usein on vielä mahdollisuus päättää vaikka lähteä kotiin, kun näitä mahdollisuuksia avautuu. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin osata sanoa "ei", oli kyse sitten mistä tahansa asiasta, mihin ei halua ryhtyä. Ja kun satun tietämään, että aika moni nuori saa hyvin varhaisesta iästä lähtien hyvin vapaasti päättää kaikista omista asioistaan, mun ei ole vaikea ihmetellä, että luotetaan aivan liikaa siihen, ettei itselle nyt voi vaan sattua mitään tai että ”potkaistaan vaan munille, jos joku käy käsiksi”. Se nyt ei useinkaan vain toimi niin ja siitä mulla on omakohtaista kokemusta. Shokki lamauttaa ihmisen ja etukäteen on vaikea kenestäkään sanoa, miten pystyy reagoimaan tilanteissa, jotka tulevat yllätyksenä.
Mä en ihan ymmärrä sitäkään, jos aikuinen ihminen antaa fanittamisen hämärtää oikeasti vakavissa asioissa omaa arvostelukykyä. Mä en oikein jaksa cancelointia yleisesti. Jos toimii väärin, seurausten kantamisella ja käytöksen muuttamisella on ainakin mulle merkitystä. Syyt tekojen takana pitää aina selvittää ja kohdata. En oikein usko siihen, että enemmistö perseilijöistä vain olisivat "pahoja ihmisiä", vaan yleensä taustalta löytyy joku syy, miksi joku käyttäytyy niin kuin ei pitäisi. Virheistä pitää oppia ja vääränlainen toiminta lopettaa. Myös ulkopuolisilla on vastuu ja jos itse näkee jonkun kaverin tai duunikaverin toimivan väärin, siihen pitääkin puuttua. Jos siihen muutokseen tai asioiden rehelliseen kohtaamiseen ja anteeksipyyntöön ei löydy tahtoa, kysymys on silloin ennemminkin joko puhtaasta kusipäisyydestä tai kuvitelmasta, että itse on muiden yläpuolella. Ja sellaiseen ei taida olla muuta parannuskeinoa kuin se, että henkilö suljetaan ulkopuolelle. Ja sekään ei toimi kaikkien kohdalla.
