Keep it simple
En tiedä kuinka paljon pointtejani on käsitelty aiemmin, sillä en ole kahlannut koko ketjua alusta. Tässä kuitenkin muutamia omia huomioitani rahastosijoittamisesta.
Itse en ole koskaan syttynyt suuremmin tähän pankkien kultamunaan eli rahastosijoittamiseen. Paljon puhtaampaa kultamunia munivaa kanaa en keksi kuin monien pankkien rahastot, etenkin rahastojen rahastot. Pankki itse ottaa hallinointipalkkion joka tapauksessa, hoiti se rahastoa miten hyvin tahansa. Lisäksi monet asiakkaat eivät tunnu juurikaan seuraavan rahastojen kehitystä, koska muistelen joitakin aikoja sitten Nordean rahastojen olleen suosituimpien rahastojen kärkipäässä, mutta myös samalla kehnoimmin kehittyvien rahastojen listalla.
Monet perustelevat rahastoihin sijoittamista sillä, että niiden valintaan ei tarvitse paneutua yhtä paljon kuin suoraan osakesijoittamiseen. Tätä en kuitenkaan niele aivan pureksimatta. Vesa Puttonenkin rahastoja koskevassa kirjassaan toteaa (vapaasti lainattuna), että rahastojen määrä on nykyisellään niin suuri, että hyvän rahaston valinta on käytännössä yhtä hankalaa kuin suorien osakesijoitusten. Lisäksi omasta mielestäni suorissa osakesijoituksissa on huomattavasti helpompi ottaa selvää mihin rahansa sitoo. Sen kuin ottaa selvää yrityksen toiminnasta, kun puolestaan rahastojen kohdalla jo pelkästään rahastonhoitajan toiminta vaikuttaa äärimmäisen paljon. Toki rahastoillakin on sääntönsä joiden mukaan he sijoittavat.
Aivan oma lukunsa rahastoihin sijoittamisessa ovat kustannukset. Erilaiset sissänmeno- ja ulostulokustannukset sekä hallinnointipalkkiot rasittavat sijoitusta pitkässä juoksussa yllättävän paljon. Monet suuret sijoittajathna, kuten Warren Buffet ovat puhuneet kustannusten minimoinnin tärkeydestä pitkässä juoksussa. Tästä syystä suorassa osakesijoittamisessakin pitkäjänteisyys on kaiken avain, aika on ystäväsi. Mitä pidempi aikajänne, sitä varmemmin osakesijoittaminen on paras vaihtoehto.
Rahastoista itse näkisin ainoastaan indeksi-rahastot hyväksi vaihtoehdoksi. Ulkomaille sijoittaessakaan en näe rahastoja erityisen paljon suoria sijoituksia paremmaksi vaihtoehdoksi. Nykyään ulkomaille on suhteellisen helppo sijoittaa suoraan, joskin se vaatii jo hieman asiaan paneutumista. Lisäksi suuri osa jopa Helsingin pörssissä toimivista yrityksistä toimivat niin kansainvälisellä tasolla, että voidaan puhua aika hyvästä maantieteellisestä hajautuksesta.
Indeksi-rahastot ovat siis kelpo rahastoja, koska niissä on kustannukset painettu minimiin. Toisaalta, myöskään pitkässä juoksussa sijoittajan ei pitäisi pystyä voittamaan markkinoita säännöllisesti ja siksi markkinoita puhtaasti seuraava rahasto on teoreettisesti paras vaihtoehto. Yllättävää ei liene, että suurista pankeistamme ei käsittääkseni vieläkään ole tarjolla indeksirahastoja kuin suursijoittajille. Mistäköhän mahtaa johtua? Ettei vain tavalliset rahastot olisi liian hyviä sijoituksia nimenomaan pankeille itselleen?
Tästä syystä etenkin Seligson on erittäin pirteä poikkeus suomalaisissa rahastoissa. Heillä on muutenkin mielestäni erittäin järkevä ote koko toimintaan. Toki hyvin hoidetut rahastot tuottavat erittäin hyvin, mutta heidänkään ei pitäisi pystyä voittamaan markkinoita säännöllisesti pitkässä juoksussa. Lisäksi hyvin hoidetun rahaston valitseminen on todella haastavaa. Itselleni on jopa helpompaa valita hyvin hoidettuja yrityksiä kuin hyvin hoidettuja rahastoja.
Näin ollen itse olen tullut siihen tulokseen, että omalla vähäisellä asiantuntemuksellani sijoitan mieluiten rahani hyvin pitkällä perspektiivillä hyviin ja vakaisiin yrityksiin, jotka mielellään maksavat hyvää ja kasvavaa osinkoa. Osingot voi sitten myöhemmin sijoittaa takaisin hyviin yrityksiin. Lisäksi hieman vakautta sijoituksille voisin hakea indeksi-rahastoilla. Warren Buffethan on todennut indeksi-rahastoista aikanaan, että Yhdysvalloissa olisi nyt huomattava määrä miljonäärejä enemmän, mikäli tavallinen kansa olisi 80-luvulla ymmärtänyt sijoittaa rahojaa indeksi-rahastoihin ja odottaa.