Se on helpompaa esimerkiksi noviisivalmentajien saada homma toimimaan kun seuralla on rakenteet ja ajatukset kunnossa. Kalpassa on vuosia näin ollut, seuran identiteetti on se suurin asia. Toki siihen on kuulunut myös ne heikommat jaksot.
Kerho on niittänyt toisaalta enemmän menestystä, mutta enenevässä määrin täällä on seura tehnyt itsestään pienen ja millon mikäkin jantteri on käynyt vaihtoaitiossa ja raahannut seuraa reppuselässään. Jotkut oikeaan, jotkut väärään suuntaan.
Samaa mieltä.
Nyt näitä rakenteita selkeästi pyritään saamaan kuntoon. Siinä kestää vuosia.
Tuon projektin onnistuminen on mahdollista vain, jos esim. seuraavat edellytykset täyttyvät:
- Myynti on kunnossa. Tulovirtojen pitää alkaa kasvamaan eilisestä alkaen.
- Onnistutaan joukkueen rakentamisessa. Pieni budjetti tiedetään ja se on realiteetti, mutta se ei ole mikään tekosyy täysin onnettomalle menestykselle ja urheilulliselle itsensänolaamiselle. Tällä kaudella pienellä budjetilla välieräpaikasta uskottavasti taistelevat KalPa, Jukurit ja Pelicans. Meillekin pitää tulevalla kaudella olla täyttä realismia taistelu vaikkapa sijoista 6-8, mutta se vaatii hyvin kasattua joukkuetta.
- Pitää olla näkymä valoisasta tulevaisuudesta. Odotan, että tulevalla kaudella Kerho pystyy omalla tekemisellään kääntämään seuran ympärillä vallitsevan diskurssin välittömästä konkurssiuhasta siihen, miten seura palaa lähivuosina pelillisesti, organisatorisesti sekä olosuhteiltaan liigan kärkipäähän.
Mitä tulee keskusteluun Kerhon ympärillä, niin...
...vihaan ikuista kitinää ja valitusta "pienestä talousalueesta", kun oikeasti Hämeenlinnan talousalue tarjoaa valtavasti myös mahdollisuuksia kilpailuetujen saavuttamiseen.
...vihaan ikuista kitinää ja valitusta "vähäisistä resursseista", kun Kerho on menestykseltään ja perinteiltään selvästi lähempänä liigan kärkeä, kuin pikkuseuroja. Se on myös taloudellisilta resursseiltaan ollut liigataipaleensa aikana keskikastia ja joskus myös ylempää keskikastia.
...vihaan itsensä tekemistä pieneksi.
Ei nämä asiat keskustelupalstalla ratkea, mutta jos yhteisössä (esim. yleisö, kaupunki, kumppanit) yleisesti ollaan kuin iso joukko hiiriä, niin myöskään näiden ydinsidosryhmien viesti organisaation suuntaan ei ole oikeanlainen. Valitettavasti on myös niin, että Suomessa seura nähdään jotenkin yhteisöstä irrallisena toimijana. Toisin on vaikkapa Saksassa, jossa jalkapalloseurat ovat yhteisönsä omistamia (henkisesti ja organisatorisesti). Suhtautumisessa omaan seuraan on iso henkinen ero.