Punttisalilla kävijät/bodausta harrastavat

  • 907 733
  • 4 643

Jeffrey

Jäsen
Ei se ruis tässä se pääpointti olekaan vaan sitä yritin viestiä että jos homma takkuaa niin osasyynä saattaa olla se että ruokavalioon kuuluu jotain sellaista joka aiheuttaa ongelmia aineenvaihdunnassa. Se voi olla jokin vilja, maito tms.
Ja nää on nimenomaan ihan yksilöllisiä juttuja, jokaisen pitää se itselle parhaiten sopiva ruokavalio kokeilun kautta opetella.
Mutta syömiseen kannattaa kyllä ehdottomasti kiinnittää huomiota jos treenaa tavoitteellisesti, se vaikutta merkittävästi tuloksiin.
Kuten myös nukkuminen ja lepo yleensäkin

Aineenvaihdunnan kanssa painottaisin myös sen väliaikaisuutta. Eli jos joku ruoka-aine aiheuttaa jotain, niin en nyt hamaan tappiin asti kuitenkaan pitäisi sitä "bannattuna". Yleensä vaikutukset ovat kuitenkin väliaikaisia ja siinä hetkessä muiden tekijöiden kanssa sidoksissa olevia tekijöitä - keliakiat yms. toki erikseen. Ylipäänsä kun syödään kovempia viljoja, täysjyvää, ruista, ohraa yms. niin onhan niiden kanssa ruuansulatus kovilla - varsinkin jos näiden syöminen on pääasiallista ja jatkuvaa. Samalla toki myös yksi elämänsuoloista on se, että nämä ovat aikalailla niitä parhaita hiilareita. Eli balanssin löytyminen hyvien ja huonojen vaikutusten välillä lienee se oikotie onneen tässäkin asiassa.

Samalla kyllä laittaisin pienen kyseenalaistuksen aineenvaihdunnan ja muiden ongelmien välille. Toki tässä varmasti on myös yhteys ja myös itse pyrin pitkällä aikavälillä pitämään pökäleet pökäleinä. Silti jos tuloksia haluan saada aikaan niin edelleen se hiilari vaihtuu ohraan ja kurahousuja lukuun ottamatta lähes kaikki muut ongelmat katoavat.

Kuitenkin pointtina se, että vatsa voi olla toimimatta lukuisista eri syistä. Omalla kohdalla mahdollisia havaittuja luontaisia ravinnonlähteitä tälle on esimerkiksi kahvi, täysjyväviljat, maitotuotteet, punaisen lihan vähyys, liikaa marjoja yms. Kuitenkin mielestäni tärkeä huomata se, että harvemmin mikään luonnollinen ravintoaine yksissään aiheuttaa vaan kyseessä aina jonkin asteinen kombinaatio, tai se että tätä ruoka-ainetta syöty vain liikaa. Toki ihmisiä kun olemme ja meillä omat rutiinimme niin liikaa syöminen voi tulla melko huomaamatta.
 

Rinksu

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Ei se ruis tässä se pääpointti olekaan vaan sitä yritin viestiä että jos homma takkuaa niin osasyynä saattaa olla se että ruokavalioon kuuluu jotain sellaista joka aiheuttaa ongelmia aineenvaihdunnassa.

Melkein sinuna menisin ja selvittäisin, ettei vaan ole kyseessä esim. keliakia tms. Kyllä nämä viljatuotteet, kaura ja ruis etupäässä ovat oikein hyviä hiilareiden lähteitä ja sikäli suositeltaviakin kovaa treenavan ruokavalioon.

Mutta toki jos on keliakian kaltaista, muuttuu homma sitten heti.

Sieltä kautta voi sitten myös saada tärkeitä ohjeita ja vinkkejä ruokavaliota ajatellen. Hetihän tuollainen vaiva muuttaa sen ruokavalion suunnittelua huomattavasti haastavammaksi.
 

MPN

Jäsen
Suosikkijoukkue
Johtaja Virran Dream Team
Nyt olen onneksi löytänyt syitä sille, miksi treeni on takunnut ja pyrkinyt niitä korjaamaan. Ongelmia on ollut muun muassa liian vähäinen syöminen, liian vähäinen treenimäärä (kerta viikkoon ei riitä pitämään kehitystä esim. penkin suhteen yllä) ja ei-optimaalinen lämmittely ja sarjajako.
Tuota kyllä vähän epäilen, suhteellisen paljon ihan naturaalitkin ovat treenanneet 3x viikko, siten että yhtenä päivänä kyykky + apuliikkeet, toisena penkki + apuliikkeet ja kolmantena mave + apuliikkeet (käytännössä siis jalat, työntävät ja vetävät). Ja vieläpä siten että tuloksetkin ovat ihan komeita. Toki onko se optimaalista vai ei, mutta en kyllä itse uskaltaisi tuomita suoraan liian alhaista frekvenssiä syyksi penkin junnaamiseen. Melkein penkin suhteen katsoisin liian vähäistä syömistä.

Penkissä on myös nelijakoisella tehty tuloksia, tietysti toteutuksesta riippuen olkapää/ojentaja voi laskea penkin avustamiseksi, mutta siinäkin penkkiä treenataan kerran viikkoon (ellei sitten liikuta harmaalle alueelle ja treenata ojentajia kapealla penkillä ja olkapäitä vinopenkillä).

edit. Lisätään sen verran että en ota millään muotoa kantaa siihen että mikä on optimia tai mikä ei ole, vaan siihen että penkille ei muka riittäisi kerran viikossa.
 

Steril

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kivikovat liiganousijat
Tuota kyllä vähän epäilen, suhteellisen paljon ihan naturaalitkin ovat treenanneet 3x viikko, siten että yhtenä päivänä kyykky + apuliikkeet, toisena penkki + apuliikkeet ja kolmantena mave + apuliikkeet (käytännössä siis jalat, työntävät ja vetävät). Ja vieläpä siten että tuloksetkin ovat ihan komeita. Toki onko se optimaalista vai ei, mutta en kyllä itse uskaltaisi tuomita suoraan liian alhaista frekvenssiä syyksi penkin junnaamiseen. Melkein penkin suhteen katsoisin liian vähäistä syömistä.

Penkissä on myös nelijakoisella tehty tuloksia, tietysti toteutuksesta riippuen olkapää/ojentaja voi laskea penkin avustamiseksi, mutta siinäkin penkkiä treenataan kerran viikkoon (ellei sitten liikuta harmaalle alueelle ja treenata ojentajia kapealla penkillä ja olkapäitä vinopenkillä).

edit. Lisätään sen verran että en ota millään muotoa kantaa siihen että mikä on optimia tai mikä ei ole, vaan siihen että penkille ei muka riittäisi kerran viikossa.
En tiedä, joka tapauksessa niin siinä kävi että sarjapainot junnasivat paikallaan ja joka treenin jälkeen rinta ja ojentajat olivat arkoja monta päivää (DOMS) kun treenasin kerta viikkoon. Nyt kun väli penkkitreenien välillä on ollut n. kolme päivää, niin tasaisin väliajoin on saanut lisätä painoa ja lihakset ei pääsääntöisesti kipeydy. Ainakin tämän perusteella olen tullut siihen tulokseen, että penkki kerran viikossa on minulle liian vähän. Koska ei kai se syöminen ja lämmittely nyt voi noin radikaalisti vaikuttaa?
 

MPN

Jäsen
Suosikkijoukkue
Johtaja Virran Dream Team
En tiedä, joka tapauksessa niin siinä kävi että sarjapainot junnasivat paikallaan ja joka treenin jälkeen rinta ja ojentajat olivat arkoja monta päivää (DOMS) kun treenasin kerta viikkoon. Nyt kun väli penkkitreenien välillä on ollut n. kolme päivää, niin tasaisin väliajoin on saanut lisätä painoa ja lihakset ei pääsääntöisesti kipeydy. Ainakin tämän perusteella olen tullut siihen tulokseen, että penkki kerran viikossa on minulle liian vähän. Koska ei kai se syöminen ja lämmittely nyt voi noin radikaalisti vaikuttaa?
Pelkästään syömällä reilusti ja treenaamalla edes sinnepäin, saa penkin nousemaan helpommin kuin kituuttamalla miinuskaloreilla ja täydellisellä treenillä. Kun siis ei puhuta mistään 200kg penkistä tai ihan aloittelijasta.

Tuo useamman muuttujan kerralla muuttaminen on huono tälläisten asioiden selvittämiseen. Kun pelkästään tuon perusteella et voi sanoa että kerran viikossa penkkaaminen ei sinulle sovi vs 3x viikossa penkki. Mutta voit sanoa että huonosti syöminen ja kerran viikossa penkkaaminen ei sovi sinulle.
 

Redimor

Jäsen
En tiedä, joka tapauksessa niin siinä kävi että sarjapainot junnasivat paikallaan ja joka treenin jälkeen rinta ja ojentajat olivat arkoja monta päivää (DOMS) kun treenasin kerta viikkoon. Nyt kun väli penkkitreenien välillä on ollut n. kolme päivää, niin tasaisin väliajoin on saanut lisätä painoa ja lihakset ei pääsääntöisesti kipeydy. Ainakin tämän perusteella olen tullut siihen tulokseen, että penkki kerran viikossa on minulle liian vähän. Koska ei kai se syöminen ja lämmittely nyt voi noin radikaalisti vaikuttaa?

Kaikkihan tässä vaikuttaa kaikkeen. Onko kulutus ja rasitus (METS) kuinka korkealla normaalina päivänä, sekä miten treenin intensiteetti? Tehdäänkö samaa liikettä vai varioidaanko asentoja, kulmia, vipuvarsia yms?

Ja totuushan on jos tankkaus ja uni on huonot niin sitä ei palaudu paskalla käymisestäkään seuraavaan kertaan saati painojen nostelusta.

Ehkä isoin kysymys on siinä, että vedätkö nyt tiheämmällä treenitahdilla samalla tavalla kuin vedit kerran viikossa? Suhteellisesti samat taakat, toistot, sarjat, liikemäärät yms?
 

Steril

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kivikovat liiganousijat
Ehkä isoin kysymys on siinä, että vedätkö nyt tiheämmällä treenitahdilla samalla tavalla kuin vedit kerran viikossa? Suhteellisesti samat taakat, toistot, sarjat, liikemäärät yms?
No siis penkin osalta olen vähentänyt lämmittelysarjojen määrää ja toistoja. Teen nyt saman verran toistoja kuin varsinaisissa työsarjoissa (6-8). Lämmittelysarjojen määrä 2. Ennen vedin 4 lämmittelysarjaa, sarjojen pituus 10-15 toistoa (15x20, 10-15x30, 10x40, 10x50). Työsarjat saman pituisia kuin ennenkin (3x6-8). Nyt olen tehnyt niin, että jos sarjapainona on vaikka 60kg, niin lämmittelen ensin 40kg:lla 8 toistoa, sitten 50kg:lla 7 toistoa ja sitten sarjat 60kg:lla 6 toistoa. Jos teen 7 toistoa 60kg:lla, teen 8x40kg, 7x50kg ja 3x7x60kg. Jos 8 toistoa 60kg:lla, niin 8x40kg, 8x50kg ja 3x8x60kg. Sitten jos pääsen vaikkapa 65kg:n painoihin, niin ensin 40kg, sitten 52,5kg ja sitten varsinaiset sarjapainot. Eli tasaisesti nouseva kuorma lämmittelysarjoissa kuitenkin suht samanlaisin toistomäärin.

Yleensä työsarjojen jälkeen pumppaan vielä jollain 30kg:lla pitkän, räjähtävän 10-15 toiston sarjan.

Ja @Redimor piti mainita, että sarjapainot junnasivat siinä kuudessakympissä juuri ennen kuin pidin pienen tauon treenistä kokonaan ja muutin treenitapaa. Eli luulisin että suht samoissa painoissa mennään about tällä hetkellä. Treenaan nyt vain ulkona.
 

Redimor

Jäsen
No siis penkin osalta olen vähentänyt lämmittelysarjojen määrää ja toistoja. Teen nyt saman verran toistoja kuin varsinaisissa työsarjoissa (6-8). Lämmittelysarjojen määrä 2. Ennen vedin 4 lämmittelysarjaa, sarjojen pituus 10-15 toistoa (15x20, 10-15x30, 10x40, 10x50). Työsarjat saman pituisia kuin ennenkin (3x6-8). Nyt olen tehnyt niin, että jos sarjapainona on vaikka 60kg, niin lämmittelen ensin 40kg:lla 8 toistoa, sitten 50kg:lla 7 toistoa ja sitten sarjat 60kg:lla 6 toistoa. Jos teen 7 toistoa 60kg:lla, teen 8x40kg, 7x50kg ja 3x7x60kg. Jos 8 toistoa 60kg:lla, niin 8x40kg, 8x50kg ja 3x8x60kg. Sitten jos pääsen vaikkapa 65kg:n painoihin, niin ensin 40kg, sitten 52,5kg ja sitten varsinaiset sarjapainot. Eli tasaisesti nouseva kuorma lämmittelysarjoissa kuitenkin suht samanlaisin toistomäärin.

Yleensä työsarjojen jälkeen pumppaan vielä jollain 30kg:lla pitkän, räjähtävän 10-15 toiston sarjan.
Ja taakat oli suurin piirtein samaa luokkaa kun vedit kerran viikossa?
 

eriatarka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Pelkästään syömällä reilusti ja treenaamalla edes sinnepäin, saa penkin nousemaan helpommin kuin kituuttamalla miinuskaloreilla ja täydellisellä treenillä. Kun siis ei puhuta mistään 200kg penkistä tai ihan aloittelijasta.

Itse nostin penkistä 120 kiloa ennen kuin olin edes ottanut palkkaria osaksi treeniä. Ihan vain treenaamalla ja syömällä normaalisti, tuohon aikaan tuli käytyä myös radalla aika usein.
 

Steril

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kivikovat liiganousijat
Itse nostin penkistä 120 kiloa ennen kuin olin edes ottanut palkkaria osaksi treeniä. Ihan vain treenaamalla ja syömällä normaalisti, tuohon aikaan tuli käytyä myös radalla aika usein.
Muistatko yhtään mikä oli lähtotasosi penkissä eli mistä painoista aloitit aikanasi? Tai minkä ikäisenä tuo 120 kiloa nousi ja minkä painoisena?
 

MPN

Jäsen
Suosikkijoukkue
Johtaja Virran Dream Team
Pikaisesti arvaten ja tuosta tulkiten on käynyt niin että ennen teki vaikka 3x8 kerran viikkoon ja nyt tekee 3x8 2-3kertaa viikkoon? Ei ole vaikeaa arvata kumpi on parempi, kun toisessa on volyymi tuplat tai triplat.

Lisäksi tuohon kun heittää mukaan kevyemmän jakson, sen mahdollistama palautuminen. Parempi ruokavalio, sen mahdollistama palautuminen. Noiden kahden yhdistelmästä mahdollinen parempi uni ja sen mahdollistama kehitys jne, niin ollaan hyvin kaukana siitä että voidaan sanoa että kerta viikkoon ei toimi.

@Steril Kai muuten nyt ulkona treenaat samanlaisilla välineillä kun treenasit sisällä? Eli kun penkistä puhutaan, niin oletettavasti yhtä tukeva penkki, samanlaiset tangot (eli molemmat joko laakereilla tai ilman) ja kilomäärä tietenkin sama? Ja kehonpaino tietysti suurinpiirtein samassa luokassa?

Itse nostin penkistä 120 kiloa ennen kuin olin edes ottanut palkkaria osaksi treeniä. Ihan vain treenaamalla ja syömällä normaalisti, tuohon aikaan tuli käytyä myös radalla aika usein.
Ihan mielenkiinnosta tähän asiaan liittyen, kuinka usein treenasit penkkiä? Painoakin varmaan tuli tuolloin hieman lisää?

100kg -> 120kg penkissä on valtavan pitkä matka jos sen yhdistää painon pudottamiseen. Jos painoa saa kerryttää mukana, niin suurimmalta osalta pitäisi onnistua helposti.
 

Steril

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kivikovat liiganousijat
Kai muuten nyt ulkona treenaat samanlaisilla välineillä kun treenasit sisällä? Eli kun penkistä puhutaan, niin oletettavasti yhtä tukeva penkki, samanlaiset tangot (eli molemmat joko laakereilla tai ilman) ja kilomäärä tietenkin sama? Ja kehonpaino tietysti suurinpiirtein samassa luokassa?
Muuten kaikkiin kohtiin sama paitsi tuo ei ole mikään vapaa levytanko vaan sellainen penkkilaite. Mutta muuten kyllä se antaa rintaan ihan samanlaisen paineen kuin normaali tankopenkki ja tuntuu ainakin ihan yhtä raskaalta ja ottaa samoihin lihaksiin.

Kehonpaino on siinä 75 kilon paikkeilla eli täysin samana on pysynyt.
 

Hagi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Penkkipunnerrus on myös liikkeenä sellainen, jossa massa auttaa. Jos haluaa nostaa nimenomaan penkkitulosta, niin kannattaa panostaa ns. voimapenkin tekniikkaan, penkata usein ja syödä todella paljon. Esimerkiksi vedon ja kyykyn tulokset eivät seuraa omaa painoa yhtä vahvasti. Yleensä dieetillä penkkitulos putoaa.

Penkkiä voi treenata vaikka 3x viikossa, kunhan muistaa säädellä intensiteettiä. Lisäksi voimatreenissä sarjoja ei kannata viedä failureen.

Penkissä on myös iso etu, jos kädet ovat lyhyet ja rintakehä iso (massaa). Tuolloin leveällä otteella saa nostomatkan lyhyeksi. Pitkillä käsillä antaa heti paljon tasoitusta, mutta toisaalta veto on helpompaa.

Jos taas haluaa tehdä penkkitreeniä vain lihaskasvatus mielessä, on käsipainoilla penkkipunnerrus parempi vaihtoehto. Käsipainoilla saa supistukset tehtyä ylös paljon paremmin ja paremman tuntuman.

Nämä omia mietteitä/kokemuksia.
 

MPN

Jäsen
Suosikkijoukkue
Johtaja Virran Dream Team
Muuten kaikkiin kohtiin sama paitsi tuo ei ole mikään vapaa levytanko vaan sellainen penkkilaite. Mutta muuten kyllä se antaa rintaan ihan samanlaisen paineen kuin normaali tankopenkki ja tuntuu ainakin ihan yhtä raskaalta ja ottaa samoihin lihaksiin.

Kehonpaino on siinä 75 kilon paikkeilla eli täysin samana on pysynyt.
Ei voi verrata lähtökohtaisesti suoraan, kun sinulla ei ilmeisesti aiempaa vertailudataa näiden välillä ole.

Pelkästään tekniikan oppiminen ekojen kertojen aikana nostaa uudessa liikkeessä tulosta todennäköisesti. Ja painolla X 8kpl toistoja penkissä voi tarkoittaa koneessa X+10kg 8kpl toistoja. Ihan niinkin pienestä jutusta että liikerata muuttuu sen verran että heikoin/vaikein kohta liikahtaa sen verran että saat vaikka ojentajilla autettua.

En lähtisi vielä näiden perusteella kyllä sanomaan että penkki 1x viikossa ei sovi sinulle. Se toki ei tarkoita että sinun pitäisi väkisin koittaa 1x viikossa penkkiä hinkata. Tai että 1x viikossa toisi parempia tuloksia kuin 2-3x viikossa.
 

eriatarka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Muistatko yhtään mikä oli lähtotasosi penkissä eli mistä painoista aloitit aikanasi? Tai minkä ikäisenä tuo 120 kiloa nousi ja minkä painoisena?

Aloin treenata salilla 9. luokan jälkeen, muutama kuukausi ennen kuin täytin 16 vuotta. Tuolloin mitat 183/67. Parin viikon treenin jälkeen kokeiltiin kaverin kanssa penkkimaksimia, otin 50 kiloa ja siitä se nousi muistaakseni 5 kiloa aina kolmen viikon välein jonnekin 65-70 kiloon asti. Olin juuri täyttänyt 19, kun otin penkistä 120 kiloa ja tuolloin muistaakseni mitoissa 189/80. Salitreeni jäi, kun lähdin opiskelemaan ja aloitin punttitreenin uudestaan vasta valmistumisen jälkeen 27-vuotiaana, jolloin tuli enemmän lenkkeiltyä, tuolloin mitoissa 190/77. Vajaan puolen vuoden treenin jälkeen voimatasot samaa luokkaa kuin nuorempana. Nykyään ikää mittarissa 41 vuotta, mitat 190/94 ja penkkimaksimi 150.

@MPN penkkiä tuli nuorempana treenattua 2-3 kertaa viikossa, nykyään yksi kova penkkitreeni viikossa, muuten ei palaudu. Ja kuten @Hagi edellä totesi, penkissä vaikuttaa paljon mm. käsien pituus, kaari ja tietty tekniikka esim. minulle on moni bodari tullut salilla antamaan hyviä vinkkejä seurattuaan sivusta, kun oma tekniikka ei aina ollut ihan priimaa. Itsellä pitkät kädet eikä suurta kaarta, minkä vuoksi pidän 150 maksimia kohtalaisena suorituksena natuna.
 

Steril

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kivikovat liiganousijat
Pelkästään tekniikan oppiminen ekojen kertojen aikana nostaa uudessa liikkeessä tulosta todennäköisesti. Ja painolla X 8kpl toistoja penkissä voi tarkoittaa koneessa X+10kg 8kpl toistoja. Ihan niinkin pienestä jutusta että liikerata muuttuu sen verran että heikoin/vaikein kohta liikahtaa sen verran että saat vaikka ojentajilla autettua.
Tiedostan tämän kyllä, mutta nyt on jo useampi kuukausi takana tuota ulkotreeniä, joten jonkinlaisia johtopäätöksiä kai voipi jo vetää kehittymisestä? En nyt tuijota niitä pelkkiä kiloja, vaan juuri sitä kehityskaarta.
 

Steril

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kivikovat liiganousijat
Aloin treenata salilla 9. luokan jälkeen, muutama kuukausi ennen kuin täytin 16 vuotta. Tuolloin mitat 183/67. Parin viikon treenin jälkeen kokeiltiin kaverin kanssa penkkimaksimia, otin 50 kiloa ja siitä se nousi muistaakseni 5 kiloa aina kolmen viikon välein jonnekin 65-70 kiloon asti. Olin juuri täyttänyt 19, kun otin penkistä 120 kiloa ja tuolloin muistaakseni mitoissa 189/80. Salitreeni jäi, kun lähdin opiskelemaan ja aloitin punttitreenin uudestaan vasta valmistumisen jälkeen 27-vuotiaana, jolloin tuli enemmän lenkkeiltyä, tuolloin mitoissa 190/77. Vajaan puolen vuoden treenin jälkeen voimatasot samaa luokkaa kuin nuorempana. Nykyään ikää mittarissa 41 vuotta, mitat 190/94 ja penkkimaksimi 150.

@MPN penkkiä tuli nuorempana treenattua 2-3 kertaa viikossa, nykyään yksi kova penkkitreeni viikossa, muuten ei palaudu. Ja kuten @Hagi edellä totesi, penkissä vaikuttaa paljon mm. käsien pituus, kaari ja tietty tekniikka esim. minulle on moni bodari tullut salilla antamaan hyviä vinkkejä seurattuaan sivusta, kun oma tekniikka ei aina ollut ihan priimaa. Itsellä pitkät kädet eikä suurta kaarta, minkä vuoksi pidän 150 maksimia kohtalaisena suorituksena natuna.
Olet ilmeisen lahjakas penkkaaja joka tapauksessa. 120kg 80 kilon painoisena on kunnioitettava tulos. Lähditkö mistä kiloista liikkeelle tuon pitkän tauon jälkeen? Tosiaan oma lähtötaso oli semi heikko, en tiedä olisiko 50 kiloa noussut alussa lainkaan kun 40 kiloakin tuntui jo painavalta.

Olen sinua jonkin verran lyhyempi, 180 senttiä pitkä ja painoa tosiaan se ~75kg. Syliväli on 187 senttiä, eli pituutta löytyy käsistä myös jonkin verran. Kaaren olen kyllä omaksunut, siis osaan vetää lavat taakse nostaessa. Joka tapauksessa, sinun 150 kiloa on kova tulos minkä painoisena tahansa. Jos joskus edes siihen 100 kiloon pääsisi niin olisi jo hyvä. Tällä kehonpainolla se olisi kuitenkin jo melkein 1,5 kertaa oma paino joten työtä se vaatii. Tai sitten painoa tulee väkisin lisää jonkun verran.
 
Viimeksi muokattu:

eriatarka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Olet ilmeisen lahjakas penkkaaja joka tapauksessa. 120kg 80 kilon painoisena on kunnioitettava tulos. Lähditkö mistä kiloista liikkeelle tuon pitkän tauon jälkeen?

Tarkistin kalenterista: parin viikon treenin jälkeen 85 kilolla nelonen, siitä kuukausi eteenpäin ja 95 kilolla nelonen. Lihasmuisti tekee tehtävänsä, jos tulee pidempikin tauko.
 

Steril

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kivikovat liiganousijat
Lisäksi voimatreenissä sarjoja ei kannata viedä failureen.
Unohdin mainita, mutta joo, tämä oli varmasti myös yksi syy junnaamiselle: vedin todella useasti, suunnilleen joka kerta penkkisarjat failureen asti enkä tajunnut keventää ja lähteä sitä kautta hakemaan uutta progressiota. Hakkasin siis turhaan päätä seinään siinä asiassa. Myös pitkät lämmittelysarjat (tai hermoston herättelyt isoilla painoilla) menivät joskus failureen ja sen jälkeen itse treenistä ei tullut suoraan sanottuna hevon helvettiä. Nyt olen tuon suhteen ottanut opiksi enkä vedä enää failureen asti sarjoja, vaan pyrin siihen että saan ne hallitusti ja puhtaasti loppuun.
 

Johnnie

Jäsen
Unohdin mainita, mutta joo, tämä oli varmasti myös yksi syy junnaamiselle: vedin todella useasti, suunnilleen joka kerta penkkisarjat failureen asti enkä tajunnut keventää ja lähteä sitä kautta hakemaan uutta progressiota. Hakkasin siis turhaan päätä seinään siinä asiassa. Myös pitkät lämmittelysarjat (tai hermoston herättelyt isoilla painoilla) menivät joskus failureen ja sen jälkeen itse treenistä ei tullut suoraan sanottuna hevon helvettiä. Nyt olen tuon suhteen ottanut opiksi enkä vedä enää failureen asti sarjoja, vaan pyrin siihen että saan ne hallitusti ja puhtaasti loppuun.

Takuuvarmasti jatkuvalla failureen vetämisellä on ollut isokin merkitys junnaamiselle. Ihan aloittelijoilla tällä ei ole samanlaista merkitystä, koska aloittelija ei käytännössä pysty pääsemään "oikeaan" failureen, vaikka tanko jäisi rinnallekin. Hermostosta saadaan kapasiteettia niin heikosti irti.

Tenkkapoo tuleekin yleensä siinä, kun ihan aloittelijavaihe on ohi. Vedetään failureen, koska se toimi ihan alussakin. Samalla ei kuitenkaan ymmärretä sitä, että irtiottokyky on kehittynyt ja tappiin vedetyt sarjat kuormittavat hermostoa ihan eri tavalla.

Minä sain parhaan kehitykseni voimatasoissa, kun älysin nostaa isoissa liikkeissä frekvenssiä ja laskea intensiteettiä.
 

Redimor

Jäsen
Takuuvarmasti jatkuvalla failureen vetämisellä on ollut isokin merkitys junnaamiselle. Ihan aloittelijoilla tällä ei ole samanlaista merkitystä, koska aloittelija ei käytännössä pysty pääsemään "oikeaan" failureen, vaikka tanko jäisi rinnallekin. Hermostosta saadaan kapasiteettia niin heikosti irti.

Tenkkapoo tuleekin yleensä siinä, kun ihan aloittelijavaihe on ohi. Vedetään failureen, koska se toimi ihan alussakin. Samalla ei kuitenkaan ymmärretä sitä, että irtiottokyky on kehittynyt ja tappiin vedetyt sarjat kuormittavat hermostoa ihan eri tavalla.

Minä sain parhaan kehitykseni voimatasoissa, kun älysin nostaa isoissa liikkeissä frekvenssiä ja laskea intensiteettiä.
Tämäpä se suurin ongelma on siinä, kun mitataan näitä harjoitusmääriä. Failuret ei toimi usean kerran viikossa, kun taas loppuun "tapettu" lihas kehittyy kerta viikossakin.

Mutta yksilölliset erot on hurjia, mikä toimii kenellekkin parhaiten.
 

Johnnie

Jäsen
Tämäpä se suurin ongelma on siinä, kun mitataan näitä harjoitusmääriä. Failuret ei toimi usean kerran viikossa, kun taas loppuun "tapettu" lihas kehittyy kerta viikossakin.

Mutta yksilölliset erot on hurjia, mikä toimii kenellekkin parhaiten.

Tietyn pisteen jälkeen (voimatasoista puhuttaessa) minulle ei nimenomaan toiminut failure missään muodossa isoissa liikkeissä, jos siihen asti vedettiin edes yhdellä treenillä viikkoon.

Viimeisestä lauseesta ihan samaa mieltä, mutta uskaltaisin silti väittää, että keskimäärin voimaa kasvattaessa kevyemmät treenit lyhyellä frekvenssillä voittaa kerran viikkoon failureen vetämisen. Kun noita "oikeiden" voimanostajienkin treenejä seurailee, niin oikeasti kovia treenejä tehdään ennen herkistelyä max kerta pariin-kolmeen viikkoon.
 

Redimor

Jäsen
Tietyn pisteen jälkeen (voimatasoista puhuttaessa) minulle ei nimenomaan toiminut failure missään muodossa isoissa liikkeissä, jos siihen asti vedettiin edes yhdellä treenillä viikkoon.

Viimeisestä lauseesta ihan samaa mieltä, mutta uskaltaisin silti väittää, että keskimäärin voimaa kasvattaessa kevyemmät treenit lyhyellä frekvenssillä voittaa kerran viikkoon failureen vetämisen. Kun noita "oikeiden" voimanostajienkin treenejä seurailee, niin oikeasti kovia treenejä tehdään ennen herkistelyä max kerta pariin-kolmeen viikkoon.

Failurehan on lihaksen kasvuun tarkoitettu harjoite. Voimaa jos halutaan niin käytetään todella erilaisia metodeja ja hyvin tarkkaa seurantaa sille, missä vaiheessa tehdään mitäkin. Voiman hankinnassa oman kehon kuuntelu on todella tärkeä työkalu.

Jos voimanostosta oikeasti kilpalajina puhutaan niin ne jotka penkkaa, kyykkää tai vetää lattiasta romua useamman kerran viikossa tulevat jossain vaiheessa tukkimaan hermostonsa. Ne ovat niitä jotka selittelevät kisojen jälkeen asioita. He jotka oikeasti tekevät asiat kunnolla niin pystyvät kehittymään vuodesta toiseen ja parantamaan ennätyksiään yli 35 vuotiainakin vielä, koska paikat kestää. Olympialajista nimeltä painonnosto en ala kommentoimaan koska kyseiset liikkeet ovat oikeasti vammauttavia liikkeitä silloin kun pelataan yli 80% rmax painoilla.

Voimanostamiseen on olemassa nämä "west coastit", "venäläisten" ja ynnä muut ohjelmat, mutta niissä täytyy muistaa että siellä on harjoittelijat niillä töin ja heidän lääketieteensä on siellä myöskin apuna. Jos natu jyrrää voimanostossa useamman kerran viikossa samaa liikerataa läpi ja haluaa kehittyä toden teolla, niin se kuuluisa "seinä" tulee vastaan joko kehittymisessä tai vammoina.

On eri asia tehdä lihasjumppaa, kehittyä vähän ja pystyä harjoittelemaan useamman kerran viikossa samaa liikerataa. Näitä kutsutaan "rantalihaksiksi" eikä siinä ole yhtään mitään väärää, koska tärkeintähän on tekeminen josta nauttii ja jos se edistää terveyttä niin aina vain parempi.

Tämä on oma valmennuksellinen kokemukseni 20 vuoden jälkeen. Suppea otanta myönnän, kun valmennettavat voi laskea sadoissa, mutta uskon tähän teoriaan kokemukseni ja erään kohtuullisen kokeneen venäläisen tohtorin väitöskirjan omaavan kaverin keskustelujen pohjalta. Ja se on vain oma ajatelmani aiheesta, kenenkään ei tarvi tätä uskoa ja kaikkien pitääkin valita se itselleen sopivin tapa liikkua. Pääasia että liikettä tulee vielä 70-vuotiaanakin.
 

Fiftie

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kokudo Keikaku
Ite oon nyt tykänny tehdä viime treeneissä pystypunnerrusta tangolla ja trap bar mavea erityisesti. Näissä liikkeissä pitäis koittaa voimatasoja hinata ylöspäin. Miten tämä onnistuis järkevästi? Pitääkö jakaa kroppa kahtia eli tehdä kaksijakoista vai onko yksijakoinen ihan hyvä tässä tapauksessa? Ja mitkä mahtaa olla parhaat apuliikkeet näille?

Onko järkeä tehdä näitä 3, 2 vai 1 kerran viikkoon? Olisiko järkeä tehdä toisella kertaa molempia vähän pienemmillä painoilla vaikka 5x5 ja toisella kertaa ns suuremmilla romuilla hieman lyhyempää sarjaa, vaikka 5x3 tai 3x3?
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös