Punttisalilla kävijät/bodausta harrastavat

[Oiva]

Tänään hieno penkkitreeni. Paras sarja oli 5x155 kg. Ensi viikolla ykkösten kimppuun.

Sikäli olen enemmän kuin tyytyväinen kuntoon, että koko tammikuun ja helmikuutakin yli puolenvälin en pystynyt treenaamaan penkkiä kuin 50-60 kilon painoilla rintalihaksen venähdyksen takia. Nyt takana neljä treeniä isommilla painoilla.

 

[Le Banner]

Tänään hieno penkkitreeni. Paras sarja oli 5x155 kg. Ensi viikolla ykkösten kimppuun.

Sikäli olen enemmän kuin tyytyväinen kuntoon, että koko tammikuun ja helmikuutakin yli puolenvälin en pystynyt treenaamaan penkkiä kuin 50-60 kilon painoilla rintalihaksen venähdyksen takia. Nyt takana neljä treeniä isommilla painoilla.

Aivan loistava palautuminen, jos kyseessä tämän vuoden tammi/helmikuu. Psykologinen kynnys ainakin itsellä hirveä kun paikat enemmän tai vähemmän klesana ja pitäisi "isompia" painoja yrittää liikuttaa.

Penkin teko itselläni jäänyt jotenkin unholaan kun olkapäät reistailivat jatkuvasti ja muutenkin into koko vatkaukseen oli nollissa, mutta nyt taas muutaman kerran pikkupainoilla jumppaillut ja mitään kipuja ei ollut, joten pitänee katsoa jos vaikka innostuisi enemmänkin. Pitihän se kokeilla josko satanen nousisi kun sali oli tyhjänä eräänä iltana ja menihän se:)

 

[-Niks-]

Kuntosali touhu on niin henkistä touhua ettei mitään tolkkua. Itse pyörin vielä maltillisissa penkkituloksissa, 120 kg maksimi tällä hetkellä. Olevinaan vielä teen salitouhua työkseni eli ohjailen ihmisiä. Nyt vihdoin myös itse alkanut ottamaan tosissani oman salitreenaamisen, en kuitenkaan liian analyyttisesti mieti hommia vaan brutaalisti kovan rääkin kautta lähestyn asioita.

Olen erittäin pikkutarkka kaveri kun puhutaan vieraan ihmisen ohjaamisesta ja oman treenaamisen alkutaipaleella oli kovia henkisen puolen taistoja esim penkkipunnerruksen osalta, hyvänä päivänä oli kevyttä kaikki ja seuraavaksi jos mietin vähänkään muita asioita tai yritin panostaa enemmän tekniikkaan niin kaikki kärsi. Nyt vihdoin pikkuhiljaa oppinut olemaan tyhjäpäänä salilla, joka itselleni on parasta. Tulosta tulee hitaasti mutta varmasti.

Lisäksi parasta on kun aina oppii uusia asioita perustietojen ohelle ja motivaatio pysyy näiden avulla loistavana. Välillä toki on huonoja päiviä että kaikki vituttaa mutta yleensä kun vaan väkisin puristaa salille (tuppaa muuten olemaan aina olkapäiden treenivuoron aikoihin vitutuksia) niin kyllä se siitä ja into löytyy, jos lepään niin pidän sitten oikeasti lepoa enkä mene vätystelemään salille niinkuin monet tekee. Se on joko sata lasissa tai ei ollenkaan. Helppoja treenejä ei tunneta!

Helvetin hienoa hommaa!!

 

[Pula-ajan Tretjak]

Mitat ovat siis 175 cm ja 95-98 kg. Ennätykset kyseisissä liikkeissä ovat jostain tuolta 2005 tai 2006 paikkeilta ja ne ovat: mave 175 kg, kyykky 140 kg ja penkki 120 kg. Mave ja kyykky ovat ykkösmaksimeita, penkissä sain muistaakseni kaksi tai kolme toistoa. Eli onko realistista laskea vaikka kaksi vuotta tuohon tavoitetasoon pääsemiseksi? Jonkun niiauskyykyn sain tehtyä 160 kg:lla, mutta nyt olisi tavoite vetää syväkyykkyä tuo 150, vähän kyllä itseäni hirvittää :)

Minusta on aivan realistista laittaa tähtäin siten, että kunhan ukko on peruskunnossa, niin laitat nuo tavoitteet vaikka 2 kuukauden päähän. Ensin kuukausi vähän lyhempää sarjaa kuin normaalisti (olettaen, että teet pitkiä sarjoja) ja viimeiselle kuukaudelle ihan voimaohjelma, joka tähtää ykköseen. Tässä olettamuksessa lähden siitä, että etenkin kyykyn ykkösesi ei ole oikea maksimi, koska tuntuisi erittäin harvoin tuollaisia painoja liikuttavan uskaltavan punnertaa niin paljon kuin äärirajoilla on, saati sitten siten, että olisi oikeaa varmistusta mukana.

Etenkin tosiaan kyykkäämisen kanssa tuntuu, että monikaan ei käytä todellista potenttiaalia jaloistaan. Pelkkä tottuminen kovempiin painoihin voi nostaa tulosta monta kymmentä kiloa. Sitten kun mennään oivan lukemiin, niin aletaan miettimään, että pystyykö yksilön kroppa oikeasti enempään sen hetken kunnolla.

 

[Oiva]

Aivan loistava palautuminen, jos kyseessä tämän vuoden tammi/helmikuu. Psykologinen kynnys ainakin itsellä hirveä kun paikat enemmän tai vähemmän klesana ja pitäisi "isompia" painoja yrittää liikuttaa.

Joo, tammikuun 4. päivä penkkitreenissä venähti vasen rintalihas ikävästi. Helmikuun 18. tein ensimmäisen kovan treenin. Sitä ennen olin kerran varovasti kokeillut yli sadan kilon painoja.

Kai sitä ehti aika kovan treenijakson jälkeen tuossa herkistyä kunnolla, sillä nyt olen kaiken järjen mukaan ennätyskunnossa. Huomenna ajattelin tehdä vielä kapean penkin ja sitten herkistellä yläkroppaa ensi viikon puoliväliin ja kokeilla ykkösiä.

 

[Oiva]

Ja tänään meni kapeassa penkissä 1x155, 1x160 ja vielä 1x167,5. Eiköhän se ole ensi viikolla normaalissa penkissä 175 kiloa haarukassa. Näköjään se huippukunto putkahtaa esiin, kun sitä vähiten itse odottaa.

 

[PuTi]

Kauan ylenkatsonu tätäkin topikkia, "puntti on vaan egobuusteri sosiaalisesti vajaaälyisille luusereille". Toisaalta oon myös kauan ollu tosi löysä ja energiatasot varsinkin kaamosaikaan hellvetin alhaalla. Oikeestaan monena vuotena peräkkäin ollu oikeen kaamosmasennus. Olen myös huomannut että multa kysytään toistuvasti paperit oikeestaan joka paikassa missä niitä voi kysyä, "miksiköhän?" mietin.. No nyt tiedän ettei se voi pelkästä babyfacesta johtua. Mun kroppahan on ku keskenkasvusella 13 vuotiaalla pojan nulikalla. Oon vasta viime kuukausina ymmärtänyt tosissaan kuntoilun ja mielialan positiivisen korrelaation: kun liikkuu niin endorfiinit jyllää ja on heti parempi fiilis, eikä tää oo mitään tutkijoiden hömpötystä vaan totisinta totta!

Oon nyt alottanu jokapäiväisen kuntoilun ja seuraava askel onkin tehdä kunnon nelijakoinen saliohjelma. Tähän päälle säännöllinen lenkkeily + epäsäännölliset pallopelit. Mikään aktiviteetti ei saa kumota toista pois, eli puntin jälkeen päivän liikkumiskiintiö ei saa olla täysi niinkuin on aina ennen ollut. Luottavainen ja innostunut fiilis, pitkästä aikaa.

Kuinka tyhmä olenkaan ollut, punttis on koville jätkille!

 

[olkikuukkeli]

Onpa todella pitkästä aikaa saanut sali-innon ihan toden teolla päälle. Kärsin tuossa reilu pari vuotta sitten todella tympeästä selkävammasta ja sen takia missasin puoli vuotta kaikenlaisesta urheilusta. Salillakäynti sai jäädä senkin jälkeen kun selkä parani urheilukuntoon...

Nyt sitten tuli inspiraatio päästä keveään kuntoon itseä kun sitä on aina BMI ollut peruskireässä kunnossakin tuolla 25:n huiteilla. Pitkä selkä ja luonnostaan rotevahko varsi tähän syypäänä. Kun päälajeihin kuuluu tuota juoksua väkisillä, niin ajattelin kokeilla sellaista 73kg:n painotavoitetta kesään mennessä (olen ~180cm pitkä). Ja koska en halunnut menettää niitä viimeisiäkin menneisyyden salilihoista, niin päätinpä tehdä paluun puntin pariin ainakin tämän kevennysvaiheen ajaksi, jotta pääosa painonpudotuksesta pienentäisi rasvaprosenttia (jonka pitäisi tuossa painossa olla varmaan 10% tuntumassa).

J. Grönvallillekin lohdutukseksi täytyy todeta, että lihasmuisti on ällistyttävä asia. Painan nyt 10 kiloa vähemmän kuin "salikunnossa" (87kg) ja aloituspainoni olivat uskomatonta kuraa jokaisen lihasryhmän kohdalla. Voimatasot olivat varmaan n. 60% siitä, mitä ne olivat silloin n. 2,5v sitten kun salilla olin viimeksi kulkenut. 1,5kk:ssa tulokset ovat kuitenkin hilautuneet tasaisesti ylöspäin siten, että treenikertojen välillä on saattanut tankoon lyödä kymmenenkin kiloa lisää painoa saman pituiseen sarjaan. Vasta tänään vedin ensimmäisen rintatreenin, jossa penkkipaino ei noussut edellisestä kerrasta.

Ei oikein ollut mitään käryä miten näin pitkän tauon jälkeen kannattaisi alkaa taas treenaamaan, varsinkin kun samaan aikaan pudotan painoa sen kg/kk-tahtia. Olenkin vetänyt samalle lihasryhmälle lyhyttä 3-5 toiston sarjaa ja saattanut perään vetäistä apuliikkeessä 12 toiston sarjaa... En tiedä tehosta tai järkevyydestä, mutta tuntuu.

Jos yhteistuloksen saisi edes tuonne 420 kg:n tuntumaan samalla kun painoa tippuu niin, tyytyväinen olisin. Mitään hirmutavoitteita en tässä vaiheessa jaksa asettaa.

 

[Oiva]

Ei oikein ollut mitään käryä miten näin pitkän tauon jälkeen kannattaisi alkaa taas treenaamaan, varsinkin kun samaan aikaan pudotan painoa sen kg/kk-tahtia. Olenkin vetänyt samalle lihasryhmälle lyhyttä 3-5 toiston sarjaa ja saattanut perään vetäistä apuliikkeessä 12 toiston sarjaa... En tiedä tehosta tai järkevyydestä, mutta tuntuu.

Hyvä, että tuntuu. Tekisin sinuna kuitenkin hieman toisin, jos olet aika lailla vasta palannut painojen pariin.

Vetäisin - ja vedän itsekin aina aika ajoin - pohjaksi muutaman viikon pitkähköjä sarjoja pääliikkeissäkin. Eli sellaista 12 toistoa, pääliikkeessä kolmekin sarjaa. Apuliikkkeissä voi tehdä liikkeestä riippuen vielä pitempiä ja vähempi määrä sarjoja riittää.

Sen jälkeen lyhentäisin toistomäärät jonnekin 8 toiston tienoille pääliikkeissä muutamaksi viikoksi. Apuliikkeissä hakisin maksimaalista tuntumaa ja mahdollisimman puhdasta liikerataa. Tarkoittaa sitä, että sarja yhä pitkiä.

Näiden kahden jakson jälkeen sinulla olisi vankempi kivijalka tehdä noin enemmänkin maksimivoimantuottoon tähtääviä 3-5 toiston sarjoja, kun olisit rakentanut sinne alle perusvoimaa. Muutama viikko näillä lyhyillä sarjoilla ja sen jälkeen on hyvä tehdä johtopäätöksen, miten jatkaa.

Missään kohtaa ei kannata jäädä junnaamaan pelkkiä lyhyitä sarjoja pääliikkeissäkään. Perusvoimaa - ja myös kestävyysvoimaa - on oltava siellä pohjalla ja sitä kannattaa siksi harjoitella.

Ei muuta kuin intoa treeneihin!

 

[Oiva]

Vetäisin - ja vedän itsekin aina aika ajoin - pohjaksi muutaman viikon pitkähköjä sarjoja pääliikkeissäkin. Eli sellaista 12 toistoa, pääliikkeessä kolmekin sarjaa. Apuliikkkeissä voi tehdä liikkeestä riippuen vielä pitempiä ja vähempi määrä sarjoja riittää.

Mainittakoon vielä, että rintalihaksen venähdyksen vuoksi tein alkuvuodesta yli kuukauden ihan superpitkiä sarjoja todella kevyillä painoilla. Sarjojen mitat olivat jopa 50 toistoa. Alimillaankin 20 toistoa.

Uskomatonta mutta totta, kun tuon jakson jälkeen tein muutaman terävän treenin isoilla painoilla, pääsin ennätyskuntoon. Penkistä irtosi keskiviikkona 172,5 kiloa. Parannusta viime keväästä on tullut kymmenen kiloa. Rauta oli sen verran helppo, että uskon saavani ensi viikolla siihen vielä vähän lisää.

 

[olkikuukkeli]

Vetäisin - ja vedän itsekin aina aika ajoin - pohjaksi muutaman viikon pitkähköjä sarjoja pääliikkeissäkin. Eli sellaista 12 toistoa, pääliikkeessä kolmekin sarjaa. Apuliikkkeissä voi tehdä liikkeestä riippuen vielä pitempiä ja vähempi määrä sarjoja riittää.

Tämä on se perustapa, millä olen salille palannut. Tästäkin vain on ristiriitaista tietoa/suositusta, nytkin useampi aika paljon rautoja kolistellut kaveri suositteli alkuun hyvinkin lyhyttä sarjaa kun totesin, että ensimmäiset salikuukaudet olisin dieetillä.

Pitää nyt varmaan vielä vähän aikaa jatkaa hermotuslinjalla ja kun tuntuu, että kehitys hidastuu (varmaan alle 1kk menee), niin sitten palata tuonne perusvoiman hakuun. Mitenhän vain on, onko mahdollista saada lihasmassaa jos elää - hyvin pienesti tosin - miinuskaloreilla? Perinteinen salimarkohan vannoo bulkin nimeen, mutta jotkut sanovat, että jos rakennusaineet (=ravinto) on kohdillaan, voi painonpudotuksen keskittää tuonne rasvapuolelle, mikäli tahti on hyvin hidas. Itsellä pitkällä aikavälillä ~200g/vko.

Salihommat ovat kyllä siitä ärsyttäviä, että erilaista keskenään ristiriitaista tietoa on liikkeellä niin paljon. Harva salifakta perustuu tutkimustietoon, useimmiten ne kumpuavat ihan omista kokemuksista käsin, jotka sitten vaihtelevat yksilöstä riippuen...

 

[Finnicus]

Pitää nyt varmaan vielä vähän aikaa jatkaa hermotuslinjalla ja kun tuntuu, että kehitys hidastuu (varmaan alle 1kk menee), niin sitten palata tuonne perusvoiman hakuun. Mitenhän vain on, onko mahdollista saada lihasmassaa jos elää - hyvin pienesti tosin - miinuskaloreilla? Perinteinen salimarkohan vannoo bulkin nimeen, mutta jotkut sanovat, että jos rakennusaineet (=ravinto) on kohdillaan, voi painonpudotuksen keskittää tuonne rasvapuolelle, mikäli tahti on hyvin hidas. Itsellä pitkällä aikavälillä ~200g/vko.

Salihommat ovat kyllä siitä ärsyttäviä, että erilaista keskenään ristiriitaista tietoa on liikkeellä niin paljon. Harva salifakta perustuu tutkimustietoon, useimmiten ne kumpuavat ihan omista kokemuksista käsin, jotka sitten vaihtelevat yksilöstä riippuen...

Liikuntaa harrastavilla proteiineja tarvitaan liikuntaa harrastamattomia enemmän mm. lihasten kasvattamiseen, korjausprosesseihin (voimaurheilijat) ja entsyymien synteesiin sekä myös energiaksi liikuntasuorituksen aikana (Lemon 2000). Jos liikuntaa harrastavilla energiansaanti on alhaisempi kuin mitä energiankulutus, niin elimistön funktionaalisi proteiineja ja rakenneproteiineja aletaan
käyttämään energiaksi lisääntyvässä määrin korjaamaan tätä epäkohtaa (Goranzon & Forsum 1985).
Alhainen hiilihydraattien saanti aiheuttaa myös proteiinien hajoamisen lisääntymisen (Lemon & Mullin 1980).

Voimaharjoituksen vaikutus lihasten proteiinimetaboliaan

Lihasten kasvu eli hypertrofia voi tapahtua vain, kun lihasten proteiinien synteesi on suurempaa kuin proteiinien hajoaminen. Lihasten kasvun ajatellaan olevan voimaharjoittelun yhteydessä lähinnä lihaksen supistuvien osien (sarkomeerien) lisääntymistä, jolloin lihaksesta tulee paksumpi (Tipton & Wolfe 2001.) Liikunnan aikana lihasten proteiinitasapaino on negatiivinen, koska tällöin proteiinien synteesi joko laskee (Bylund-Fellenius ym. 1984) tai pysyy ennallaan (Carraro ym. 1990) ja proteiinien hajoaminen lisääntyy (Rennie ym. 1981).

On osoitettu, että intensiteetiltään tarpeeksi kuormittava voimaharjoitus kiihdyttää lihasten proteiinien synteesiä ja hajoamista voimaharjoituksen jälkeen (esim. Biolo ym. 1995; Phillips ym. 1997; Phillips ym. 1999). Lihasten proteiinisynteesin on osoitettu olevan kiihtynyt vielä 48 tuntia ja vastaavasti proteiinien hajoamisen 24 tuntia voimaharjoituksen jälkeen voimaharjoittelua harrastamattomilla koehenkilöillä (Phillips ym.
1997). Proteiinisynteesi lisääntyy lihaksissa voimaharjoituksen jälkeen enemmän kuin proteiinien hajoaminen, mutta proteiinien nettotasapaino säilyy negatiivisena, jos ravintoa ei saada (Biolo ym. 1995; Phillips ym. 1997; Phillips ym. 1999). Proteiinin nauttimisen positiivinen vaikutus lihasten 10 proteiinitasapainoon voimaharjoituksen yhteydessä näyttää olevan erityisesti lihasten proteiinisynteesin lisääminen ja vähemmässä määrin proteiinien hajoamisen vähentäminen (Tipton ym. 2001; Rasmussen ym. 2000; Biolo ym. 1997).

Motivaatiota harjoitteluun:
Linkki vie erittäin lupaavn painonnostaja Miko Tokolan haastatteluun ja treeneissä suoritettuun ennätystempaukseen.

Lähde:
URHEILU- JA PALAUTUSJUOMIEN SEKÄ VALMISTEIDEN TUTKIMUKSELLISET PERUSTEET JA TÄMÄN HETKEN KÄYTÄNNÖN SOVELLUTUKSET
Antti Mero, Juha Hulmi ja Mika Vähälummukka

 

[sonnychiba]

Pistää tää flunssakierre vituttaa! Reilu kuukausi sitten olin flunssassa ja sen jälkee pääsin hyvin taas vauhtiin salilla ko nyt iski uus flunssa ja menee suunnitelmat uusiks. Oon huomannu, että ihan turha lähtee salille, jos vähänkää nokka vuotaa.

 

[-Niks-]

Itse olen nyt käyttänyt melkein vuoden putkeen kreatiinia, en ihan päivittäin koska on pakko pitää lepoakin välillä. En ole huomannut mitään haittavaikutuksia tai muuta outoa. Tämäkin on ikuinen kädenvääntö mikä on paras tyyli mutta en koe aiheelliseksi muuttaa rytmiäni.

Tuli nyt vain mieli kertoa oma kantani asiaan..

 

[sampio]

Aika tasan kuusi viikkoa sitten kävin viimeksi salilla. Ensin flunssa, sitten keuhkokuume ja neljän viikon liikuntakielto. Toissapäivänä kävin pienellä hölkällä, kun sain maanantaina lääkäriltä tiedon, ettei keuhkoissa ole enää mitään erityistä. Tänään ajattelin mennä takaisin salille, tosin sen verran tuo hölkkä kävi keuhkoihin, että poljen lähinnä pyörää ja kokeilen jotain kevyitä ja pitkiä sarjoja. Harmittavaan saumaan osui tuo sairaus, kun olin saanut hyvän otteen treeniin ja oli tarkoitus palata tatamillekin tässä keväällä. Nyt pitää aloittaa taas liki alusta ja paini saa odottaa reilusti syksyyn. Ehkä.

 

[olkikuukkeli]

Itse olen sitkeästi jatkanut tuota viiden ja useampien toistojen sekasarjojen tekoa ja tulokset ovat yhä ihan hyvässä nosteessa. Paino vain ei meinaa tippua, tulee syötyä hieman enemmän kun salilla vääntää. Ja pirun vasen olkapää, ainainen heikkouteni. Hankala tehdä useampaakin liikettä kun etuolkapäässä jatkuvasti kiputila päällä...

 

[sonnychiba]

Ja pirun vasen olkapää, ainainen heikkouteni. Hankala tehdä useampaakin liikettä kun etuolkapäässä jatkuvasti kiputila päällä...

Sama homma. Penkin apuliikkeet, vipunostot sivuille ja eteen olkapäille tekevät huonoa. Olkapää alkaa sattua. Taitaa johtua ylirasituksesta.

 

[Pula-ajan Tretjak]

Ja pirun vasen olkapää, ainainen heikkouteni. Hankala tehdä useampaakin liikettä kun etuolkapäässä jatkuvasti kiputila päällä...

Itse kävin olkapään takia magneettikuvauksissa ja sain valita leikkauksen ja kuminauhajumpan väliltä. Sanoin, että kokkeillaan ensin jumppaa. Kivut katoavat aina, kun muistan sitä välillä tehdä ja palaavat varmasti takaisin, kun unohdan. Sitten sitä muistaa taas tehdä ja kivut katoavat :)

Tarinan opetus on siinä, että kannattaa käydä lääkärissä, vaikka varmasti olet kyllä käynytkin. Magneettikuviin ei kovin joutuin pääse, mutta aikanaan kuitenkin. Itseltäni löytyi ihan vika olkapäästä, mutta olipa onneksi vika jonka pystyy hoitamaan muutenkin. Leikkauksella toki hoituisi ikuisiksi ajoiksi, mutta olkapääleikkauksissa on melkoinen riski mukana aina, joten en ihan mielelläni ainakaan itse ottanut sitä tietä vastaan.

 

[sampio]

Tänään ajattelin mennä takaisin salille, tosin sen verran tuo hölkkä kävi keuhkoihin, että poljen lähinnä pyörää ja kokeilen jotain kevyitä ja pitkiä sarjoja.

Ei ollut mitään hätää, kun kokeilin pikkuisen tankojumppaa rinnalle, ojentajille, olkapäille yms. pienempiä liikkeitä. Vaan kun kokeilen kyykyn kautta rinnallevetoa pelkän tangon kanssa, alkoi sydän laulaa hoosiannaa siihen tahtiin, että oli pakko lopettaa kesken. Pyörrytti ja hengästytti aikalailla. Joo, eli hitaasti lenkin kautta takaisin.

 

[sonnychiba]

Polkupyörä kaivettu tänään varastossa, jossa ollut toimettomana pari vuotta. Tarkoitus olisi alkaa pyöräillä salille. Saa hyvät lämmöt päälle ja josko, kuntokin vähän kohenisi. Pyörä näytti olevan sen verran huonossa hapessa, että piti viedä se oikein liikkeeseen huollettavaksi. Salille tulee matkaa noin 12 kilometriä ja puoli tuntia ajallisesti. Toivotaan, että into ei lopahda heti alkuunsa.

 

[Makkeli]

Onko mielipiteitä, kuinka nopeasti mononukleoosin jälkeen kannattaa palata salille? Jossain väitettiin että kannattaisi pitää jopa kuukauden mittainen lepotauko, mutta nyt olen ollut jo yli viikon oireettomana niin kohta puolii varmaan uskaltaa mennä taas.

Muutenkin yli 2kk tauko salilla käymisestä, mutta nyt on onneksi hyvin aikaa kun ylppärit ohi ja työt alkavat vasta parin kuukauden päästä niin jos itsensä saisi taas vähän parempaan kesäkuntoon edes!

 

[-Niks-]

Onko mielipiteitä, kuinka nopeasti mononukleoosin jälkeen kannattaa palata salille? Jossain väitettiin että kannattaisi pitää jopa kuukauden mittainen lepotauko, mutta nyt olen ollut jo yli viikon oireettomana niin kohta puolii varmaan uskaltaa mennä taas.

Muutenkin yli 2kk tauko salilla käymisestä, mutta nyt on onneksi hyvin aikaa kun ylppärit ohi ja työt alkavat vasta parin kuukauden päästä niin jos itsensä saisi taas vähän parempaan kesäkuntoon edes!

Itsellä kokemusta sen verran että mononukleoosin jälkeen kun lähdin liian nopeasti lenkkeilemään niin tuli kaikenmaailman heikkoustiloja pidemmän aikaan. Eräällä asiakkaallani sama juttu kun oltiin salilla hänen sairastelujen jälkeen, oli kuitenkin viikon vielä sairauden parantumisen jälkeen himassa palautumassa sitten vasta salille.

Yksilöllistä mutta kannattaa ottaa iisisti jos salille menet. Tunnustele.

 

[Poro24]

HIITistä (High-intensity interval training) on aikaisemminkin ollut puhetta, mutta onkos kukaan jaksanut sitä vetää pidempään? Olen lukenut, että sen pitäisi ihan huomattavasti ja nopealla tahdilla parantaa suorituskykyä myös muussakin rääkissä.

Minulla oli jonkinlainen harhakuvitelma, että tällä hetkellä on ihan perushyvä kunto päällä. Eilen sitten päättäväisenä pomppasin suoraan sängystä vetämään ensimmäistä hiittiä ja olipahan kokemus taas.

Kolme kertaa jaksoin spurtata täysillä loivaan ylämäkeen noin 20-25 sekuntia ja sen jälkeen hölkkäilin noin 35 sekuntia mäkeä alas. Hyi hitto. En edes pystynyt vetämään sitä suositeltua 4 x 30 sekunnin alkusarjaa ja silti 15 minuuttia tämän jälkeen särki päätä, yskin limaa ja sydän meinasi iskeytyä rinnasta ulos. Ajattelin että eipä tarvitse tätä tehdä enää ikinä. Sitten kuitenkin yhtäkkiä tuska lakkasi ja olo muuttui kuin salamana erittäin pirteäksi ja suorastaan hienoksi.

Kenties voisi ottaa sellaisen tavan, että pari kertaa viikossa käy rykäisemässä. Kynnys lähteä tuollaiseen rääkkiin on kyllä korkealla, mutta tuloksia varmasti tulisi.

 

[JZZ]

HIITistä (High-intensity interval training) on aikaisemminkin ollut puhetta, mutta onkos kukaan jaksanut sitä vetää pidempään? Olen lukenut, että sen pitäisi ihan huomattavasti ja nopealla tahdilla parantaa suorituskykyä myös muussakin rääkissä.

Ei HIIT:iä ole tarkoituskaan vetää pidempään, vaan nimenomaan ohjelmallisesti parin kuukauden treeninä. Tämän jälkeen pari kuukautta taukoa, ja sen jälkeen voi aloittaa uudestaan esimerkiksi kovemmalla vastuksella.

Itse vedin muutama vuosi sitten painonpudotuksen yhteydessä HIIT:iä n. 6 rundia, seurauksena oli painon dramaattinen putoaminen (n. 20 kg) ja selvästi lisääntynyt hapenottokyky. Omiin lajeihin (lähinnä lätkä ja salibandy) tuosta on ollut hyötyä spurttikestävyytenä ja parempana yleiskuntona.

 

[sonnychiba]

Kiinnostaa varmaan porilaisia punttimiehiä. Porin vahvamies kisat huomenna http://www.pori.fi/tapahtumakalenteri/viiiporinvahvamies2012kilpailu.html. Sieltä voi käydä hakemassa motivaatiota omiin treeneihin.