Punttisalilla kävijät/bodausta harrastavat

[Hippi Hiiri]

Mikäköhän tässä on kun eivät leuanvedot tunnu yhtään luonnistuvan?

Ei tuossa välttämättä mitään muuta ole kuin reenin puutetta.

Tämä.

Minulla taas leuanveto on vahvin alue, ja se onkin ainoa kunnon punttiliike, mitä olen vääntänyt pienestä asti. Rinta ja etenkin jalat olivat paljon jäljessä. Jalkojen kehitys on onneksi ollut jonkinlaista, mutta penkissä vähän ärsyttää hidas progressio. Ymmärsin onneksi vaihtaa omista paskoista ohjelmista ensin pompunparannusohjelmaan kesäksi ja siitä kunnon 2-jakoiseen. Treenimotivaatiota riittää, kun suunta on koko ajan ylöspäin.

Vuoden kehitys:

mave: 3x5x100 --> 5x5x135 (Tosin tyyli oli vituillaan, joten korjattiin se vanhan voimanostajan kanssa ja lähdin uudelleen vähän alempaa. Nyt veto lähtee kuitenkin paljon kevyemmän tuntuisesti kuin tuota tehdessä, joten vuoden päästä tavoitteena on mennä lähempänä 180 kiloa. Mave on muuten lempiliike, siinä on tekemisen meininki.)

kyykky: tanko --> 5x5x100 (tavoite vuoden päästä: sarjapainot 120 paremmalla puolella)

penkki: jotain viidenkympin tienoilla --> 4x5x72,5, ykkönen 85 kg (tavoite vuoden päästä: maaginen satasen ykkönen rikki)

leuanveto: 1x1x25 lisäkiloa --> 3x5x15 lisäkiloa (tavoite vuoden päästä: sanotaan vaikka 3x5x25 lisäkiloa)

Mitat: 175/80 (tavoite vuoden päästä: 85+ ja samat rasvat)

Oon koukussa tähän hommaan.

 

[Buddha]

Jännää, että muutamat ihmiset mieltävät penkin nuorisoliikkeeksi.

Juu, kyllä kärjistetysti näin on. Ja perusteluita löytyy muutama. Se, että kun penkki on ainoa mittari, ainoa mitä siellä salilla tehdään satunnaisten hauisliikkeiden lisäksi ja helvetin huonolla tekniikalla keinolla millä hyvänsä tulosta tehden, niin kyllä tätä voi sanoa nuorisoliikkeeksi. Se, että kun sinne raahaudutaan farkuissa, geelit päässä ja tankoon lyödään melkein heti ne ykköset, niin ei sitä hyvällä tahdollakaan voi sanoa kuntoiluksi, vaan ... joksikin nuorisoliikkeeksi. Kärjistäen.

Tottakai melkein kaikilla tuo penkki kuuluu ohjelmaan, mutta silloin se ei ole pääasia. Minäkin tein tänään penkkiä. Penkki oli vaan varattu ja kun se ei ole pääasia treeneissä, eikä elämässä, niin tein sen käsipainoilla. Tulihan tehtyä kuitenkin. Varmaan väärin tehty ja liian pienillä painoilla.

 

[bluesblues]

Täällä kun jauhetaan penkkipunnerruksesta niin kyselisin onko kellään kokemusta vastaavasta.

N. vuosi sitten huomasin että penkkipunnerrusta tehdessä olkapäässäni vihloi. En sen enempää asiaa miettinyt vaan ajattelin että kyseinen vihlonta lähtisi ajallaan kun ennenkin on jotain kremppaa ollu vähän siellä täällä mutta ne on levolla lähtenut pois. Vaiva kuitenkin alkoi pahentua ja tietyissä urheilulajeissa ja jopa öisin tietyissä asennoissa vihlontaa esiintyi. Kävin näytättämässä olkapäätä sekä työterveyteen että urheilulääkärille jotka molemmat tyrkkäsivät kortisoniinipiikin olkapäähän ja epäilivät kyseessä olevan tulehdus. Piikki auttoi hetken mutta vaiva tuli takaisin hetken päästä. Fysioterapeutti näytti muutamia liikkeitä jotka auttoivatkin eli nytten voin harrastaa kaikkea liikuntaa ja nukkua öisin ilman kipuja. Ongelma on siinä että edelleen kaikki mahdollinen punnertelu saa olkapään vihlomaan. Kuitenkin kaikkia muita punttiliikkeitä kuten pystypunnerrusta pystyn tekemään ilman kipuja.

Onko jollain samankaltaista vaivaa ollut tai osaisi edes aavistella mistä voisi olla kyse?

 

[J.Grönvall]

Penkki kyllä tuntuu olevan monesti ns. ainoa mittari, eli jos nousee penkistä kivasti niin olet kova salimarko ja jos ei nouse, niin koko jätkä on pelkkää mössöä. Lisäksi se on liike jossa kaikki tietävät miten se pitää tehdä ja kuka huijaa ynnä muuta.

Penkkihän on ihan loistava ylävartalon voima- ja massaliike. Itse näen yleensä ihmisten suurimpana ongelmana juuri sen, että penkillä ollaan "lahnana" ja käytännössä koitetaan pelkillä käsillä nostaa tankoa. Siinähän juuri pitäisi saada kunnon kaarijännitys jolloin voima lähtisi jo jaloista työntövaiheessa niin, että jalkoja painetaan voimakkaasti lattiaan. Keskivartalo on myös tärkeä ja selän pitää olla vahva, muuten se prakaa kovissa nostoissa helposti.

Työntövaiheen pitäisi olla terävä ja hallittu, sen pitäisi tuntua siltä, että työnnät tankoa "viistoon", eli kaari pitää olla hyvä. Oikeasti siis tanko toki liikkuu pystysuoraan. Alasvientivaiheessa tärkeintä on rauhallisuus ja se, että laskuvaihe on hallittu eikä tanko souda puolelta toiselle. Samalla vedetään keuhkot täyteen ilmaa ja voimakas uloshengitys työntövaiheen lopussa. Tankoa on parempi puristaa täysillä jolloin saa jännityksen myös käsiin ja hartiaseudulle ja tanko tuntuu huomattavasti kevyemmältä.

Yksi hyvä seurattava on myös omien kyynärpäiden asento, eli ne kannattaisi pitää suorassa eikä sivuilla. Vaarana on kuulemma lähinnä se, että raskaammilla painoilla voi niihin kohdistua suurta rasitusta. Itse en kuitenkaan ole ihan mieletöntä vaikutusta huomannut, paitsi, että liike on raskaampi kun kyynärpäät ovat kiinni kyljissä.

Penkistä siis se turha rempominen ja riehuminen pois, vauhtia siinä ei tarvita kuin työntövaiheen terävässä rinnaltalähdössä. Ensin vaan tekniikka kasaan ja sitten hyväksyy sen asian, että sitä voimaa joko on tai ei ole. Jos tanko ei liiku rinnalta, niin lisää treeniä, eikä mitään ihme punnertelua sen kanssa.

Sotilaspenkki on myös loistava vaihtoehto, siinä toki korostuu ylävartalon tekeminen eikä keskivartalokaan saa niin paljoa treeniä, paitsi tietenkin jos pitää jalat ilmassa niin ainakin syvät vatsat saavat tehdä vähän hommia.

Oteleveys on yksilöllinen asia ja se löytyy vain kokemuksen kautta. Periaatteena on, että mitä kapeampi ote niin sitä enemmän nosto tulee ojentajille ja mitä leveämpi niin sitä enemmän hommia tekevät rintalihakset. Itselläni luonnollisimman tuntuinen asento on noin hartian levyinen, kädet keskellä sitä karhennusta. Tietenkin oteleveys vaikuttaa myös nostomatkaan eli leveämmällä otteella se on lyhyempi.

Penkin apuliikkeinä toimii mainiosti dippi joka on varsinkin rintalihaksille ja ojentajille tykki liike. Myös yläselkää kannattaa treenata kunnolla, niin, että myös "siipilihakset" saavat osumaa, niistä on aivan helvetisti apua penkin nostovaiheessa. Ranskalainen penkki on myöskin erinomainen apuliike ja jotkut tekevät myös pystypunnerrusta, tai jos haluaa käyttää taljoja niin ylätaljaa vain kehiin.

Penkkiä tulee siis ajatella koko kropan liikkeenä eikä vain rinta- ja ojentajaliikkeenä. Jos yrität tehdä pelkästään rintalihaksilla tai ojentajilla niin hommasta ei takuulla tule yhtään mitään. Toki pääasiallinen kuormitus kohdistuu "etulinjaan" mutta kyllä koko yläkropan pitää olla kondiksessa jotta penkistä saa romua ylös.

 

[Buddha]

Onko jollain samankaltaista vaivaa ollut tai osaisi edes aavistella mistä voisi olla kyse?

Olkapäät täälläkin paskana ja samallalailla menee joskus yötkin, kun ei löydy hyvää asentoa nukkua. Ac-nivelet on paskana ( siis tulehdus ) ja ainakin itse saanut elämäni aikana 4 kertaa piikkiä, mutta niitäkään viitsis aina hakea. Ja se riippuu hirveästi siitä, että osaako / saako se lekuri sitä piikkiä oikeaan paikkaan. Vipuliikkeistä on turha edes unelmoida.

Toinen vastaavanlainen vamma on se, kun kiertäjäkalvosimet on mennyt, mutta siihen löytyy aivan pirusti googlettamalla ohjeita. Niitä kuminauhaliikkeitä kun jaksaa tunnollisesti tehdä, niin sen vamman kanssa pystyy elämään.

 

[Pula-ajan Tretjak]

Juu, kyllä kärjistetysti näin on. Ja perusteluita löytyy muutama. Se, että kun penkki on ainoa mittari, ainoa mitä siellä salilla tehdään satunnaisten hauisliikkeiden lisäksi ja helvetin huonolla tekniikalla keinolla millä hyvänsä tulosta tehden, niin kyllä tätä voi sanoa nuorisoliikkeeksi. Se, että kun sinne raahaudutaan farkuissa, geelit päässä ja tankoon lyödään melkein heti ne ykköset, niin ei sitä hyvällä tahdollakaan voi sanoa kuntoiluksi, vaan ... joksikin nuorisoliikkeeksi. Kärjistäen.

Nuorisoliikkeeksi voi mieltää mitä haluaa, mutta jos treenaamisesta puhutaan niin on jotenkin omituista lähteä penkkiä mollaamaan. Sitten jos halutaan puhua jonkun nuorisotalon avoimesta salista, niin silloin ymmärtäisin tuon. Nythän oli eritasoisten harrastajien mielipiteiden vaihtoa penkkaamisesta eikä se minusta eroa alkuunkaan vaikkapa kyykystä puhumisesta.

Muutenkin penkki on yksi helppo mittari muiden joukossa, mutta maastavedolla erotetaan vahvat miehet ja kynäniskat. Itse kuulun kynäniskoihin.

Mitä tulee olkakipuihin niin niitä kannattaa kuunnella. Jos ei pysty penkkaamaan, niin silloin kannattaa tehdä jotain muuta. Kortisooni ei käsittääkseni ole pitkässä juoksussa nivelille hyväksi, joten aivan oikein Jerekin on karsastanut uusien piikkien hakemista.

Itselläni on mielenkiintoinen olkapäävamma. Minulla on joskus lähtenyt olkapää sijoiltaan (magneettikuvien tulkintaa kirurgilta), mutta ilmeisesti poksahtanut heti takaisin paikoilleen. En nimittäin tiedä milloin se olisi voinut lähteä, vaikka voin arvata paria treenitapahtumaa. Joka tapauksessa olkapäähän on pikkuisen kasvanut rustoa, joka aiheuttaa kipua ajoittain. Kirurgia konsultoin joku vuosi sitten ja päädyttiin leikkauksen sijasta kuntoutukseen. Leikkaus olisi vamman parantanut, mutta se sisältää melkoisesti riskejä. Kuminauhajumppa on osoittautunut loistavaksi eikä kipuja ole.. paitsi kun ei jaksa hinkata ja on puoli vuotta tekemättä, niin kivut palaavat :) Sitten vain kuminauhajumppaa pari kuukautta ja taas on kaikki kunnossa. Olkapään kanssa olen kipuvaiheessakin pystynyt urheilemaan täysillä, mutta se vaatii melkoisen hyvät lämmittelyt joka kerta. Siinäkään ei tietysti ole mitään vikaa, mutta melko helevetin pitkiä rituaaleja joutuu välillä suorittamaan.

 

[Buddha]

Kortisooni ei käsittääkseni ole pitkässä juoksussa nivelille hyväksi...

Juu, jokainenhan sen tajuaa ja tietää, mutta joskus siihen on pakko langeta kun ei ole ajoissa osannut hiljentää tahtia. Kaikista järkevin teko olisi pitää vähintään kuukauden täysi breikki kaikesta ja kiskoa parin viikon buranakuuri. Tämän jälkeen lähteä pienillä painoilla hiljalleen keskittyen tekniikkaan, mutta harva sitä suosiolla breikkiä pitää ja painojen määrää tiputtaa. Ennenkuin on pakko.

 

[sampio]

Onhan tuo penkki aika selkeästi se pullisteluliike. Harva kysyy, paljonko joku kyykkää tai nostaa maasta, mutta penkkiä kysytään kyllä ja jokaisella suurinpiirtein on käsitys siitä, mikä on kova tulos esim. 60 kiloiselle yläkoululaiselle. Sinänsä penkkitekniikoista ja vastaavista keskustelu ei ole mitään pullistelua, mutta itse penkkaaminen on kuitenkin se puhutuin ja helpoin liike leuhottamiseen.

 

[Buddha]

Harva kysyy, paljonko joku kyykkää tai nostaa maasta, mutta penkkiä kysytään kyllä ja jokaisella suurinpiirtein on käsitys siitä, mikä on kova tulos esim. 60 kiloiselle yläkoululaiselle.

On se muuallakin. Jos sulla joskus on kunnia päästä Sörkan matkaselliin, niin kun siitä ovesta astut sisään, niin aika tarkka lienee "Onko mitään, mikä lääkitys, paljon penkistä ja paljon tuli?" Tosin siellä matkasellissä äo lienee suunnilleen sama, kuin siellä yläkoulullakin, mutta penkki on se, mikä ratkaisee. Universaali miehisyyden yksikkö. Munan pituuden ja paksuuden voi korvata tekniikalla, mutta penkkitulos ratkaisee.

 

[Le Banner]

, paljon penkistä ja paljon tuli?"
mutta penkki on se, mikä ratkaisee. Universaali miehisyyden yksikkö. Munan pituuden ja paksuuden voi korvata tekniikalla, mutta penkkitulos ratkaisee.

Kyllä. Penkki on omalla tavallaan voiman mittari ja monet kynäniskat eivät voi sietää koko liikettä johtuen ilmeisesti naisellisista tuloksistaan.

 

[sonnychiba]

Penkki, kyykky ja mave, niillä voima mitataan. Itse yritän panostaa sotilaspenkkiin, mutta pahasti on vielä tekniikka hakusessa.

 

[-Niks-]

Kyllä mä arvostan esim pikkubroidiani joka puskee penkistä 110 kiloa 70 kilon ruhollaan. Itse isompana kaverina en 125 kiloa enempää ylös saa vielä vaikka treenaankin hyvin. Onhan se fakta ettei penkki kaikkea ratkaise mutta kyllä niitä tyyppejä arvostaa jotka isoja romuja liikuttaa.

 

[sampio]

Kyllä. Penkki on omalla tavallaan voiman mittari ja monet kynäniskat eivät voi sietää koko liikettä johtuen ilmeisesti naisellisista tuloksistaan.

Mulla on pitkät kädet, enkä varmasti pääsee koskaan edes pikkuveljeni yläastelukuihin 120 kg. Hällä kun on syvä rintakehä ja lyhyet raajat. Olet oikeassa, että osittain omaa heikkouttani en penkistä erityisesti pidä. Mutta ei se kyllä mikään ultimaattinen voiman ja varsinkaan miehisyyden mittari ole. Arvostan itse enemmän sitä, että kykenee hyödyntämään voimaansa jollain tavalla esimerkiksi duunissaan tai vaikkapa tatamilla kuin sitä, että puskee 200 penkistä, mutta on elintavoiltaan syöttöporsas eikä saa siviilissä muutenkaan mitään aikaiseksi. Urheilullinen, koko kroppaansa treenaava ja muutenkin fiksu tyyppi jos penkkaa kovan tuloksen, on se kaikin puolin hieno juttu. Sen sijaan en näe mitään miehekästä siinä, että rakentaa egonsa penkkituloksen varaan ja muuten sitten on täysi pässi.

 

[HokiHero]

Sinäänsä juurikin suuret pääliikkeet (mave, takakyykky, penkki) ovat kohtuullisia kertomaan ihmisen voimatasosta, mutta siinä hämää silti paljon tekniikan suuri rooli, vaikka vastuksen suhteuttaisikin omaan painoon. Itse kannatankin paljon mielummin omalla ruumiin painolla tehtäviä liikkeitä, joissa omasta mielestäni "todellinen" arkielämän voima tulee parhaiten esiin. Tottakai täytyy olla voimakas nostaakseen esimerkiksi 150 kiloa penkistä, mutta onko tämä voima kuitenkaan oikeasti hyödyllinen? Olen nähnyt lukuisia kavereita, jotka nostavat hirveitä rautoja, mutta eivät silti ole terveydeltään ja toimintakyvyltään normaalia sohvaperunaa kummempia. Paljon hyvinvoivampi ja toiminnallisempi on ihminen, joka pystyy tekemään jonkun haastavan liikkeen, jossa tarvitaan koko vartalon lihastoimintaketjuja ja liike kohdistuu usealle nivelelle. Ja tottakai vielä parempi jos liikkeessä tulee myös esille jokin taitotekijä, kuten tasapaino, joka on siis arkielämässä tärkeässä roolissa.
Tälläisistä toiminnallisista taitajista esimerkiksi telinevoimistelijat ovat loistava esimerkki ja minusta unelma fysiikka onkin juuri tälläinen, jota voi mahdollisimman paljon käyttää omassa arjessaan.
Eikä siis ole tarkoitus väheksyä, normaaleja punttaajia. Heissä on varmasti useita todella hyvä kuntoisia ja tasapainoisia liikkujia, mutta toin vaan oman näkemykseni liikunta-alan ammattilaisena kyseiseen asiaan, joka on usein pinnalla.

 

[juurihoito]

Kaverin kautta tutustunut Cross Fittiin. Täytyy sanoa, että siinä on kova laji! Aerobinen, lihasvoima ja koordinaatio yhdistyy hyvällä tavalla. Nuo on oikeasti aika kovia jätkiä ja ämmiä.

 

[karhu]

Itse en jaksa kiinnotstua tällä hetkellä yksin salilla puurtamisesta ja juokseminenkin on vähän vähällä mielenkiinnolla.
Tuleekin vedettyä useita kertoja viikossa bodypumppia, -combattia ja kahvakuulaakin silloin tällöin.
Pumpissa saa ainakin lihakset tunnissa käytyä läpi ja paikat kipeäksi. Combat taas on hauskaa aerobista jossa keskisyke on itsellä 150-160.

 

[J.Grönvall]

Tälläisistä toiminnallisista taitajista esimerkiksi telinevoimistelijat ovat loistava esimerkki ja minusta unelma fysiikka onkin juuri tälläinen, jota voi mahdollisimman paljon käyttää omassa arjessaan.

Kyllä. Itse lasken lisäksi painijat samaan kastiin, ovat aivan uskomattoman vahvoja kavereita (tai mimmejä) ja kehonhallinta ja juuri sellainen toiminnallinen voima on huimalla tasolla. Tavallinen salillakävijä voisi miettiä treeniään myös siitä lähtökohdasta, että mitkä liikkeet hyödyttävät arkielämässä ja mahdollisesti muissa harrastuksissa.

Yksi esimerkki mitä itse aina käytän on ylätalja. Periaatteessahan se vahvistaa yläselkää ja hartioita ja saa ne näyttämäänkin ihan kivalta. Mutta sitten kun miettii, että missä sellaista liikettä oikeasti ikinä tarvitsee niin aika turhaltahan tuo tuntuu. Leuanveto on siinä mielessä parempi, että siinä oikeasti kiskotaan itseä ylös ja se taito ja voima voikin olla hyödyllinen joskus. Talja nyt ei oikein korreloi siihen mitenkään.

Jotenkin olen itse mieltynyt liikkeisiin joita itse pidän luonnollisina kropalle, eli juuri perusvoimaliikkeet jotka ovat moninivelliikkeitä. Lisäksi sitten oikeastaan kaikki omalla kropalla tehtävät liikkeet ovat ihan luonnollisesti mainioita kaikille.

Treenaajilla on tietenkin erilaisia tavoitteita mutta jos lähtökohta on ihan vain kunnon parantaminen ja sitä kautta arkielämässä paremmin jaksaminen niin kannattaa pohtia näitä juttuja. Toivoisin, että myös esimerkiksi kuntosaliohjaajat tai personal trainerit toisivat niitä näkökulmia esiin asiakkailleen, eikä aina heti tehdä vain 3x10-ohjelmia eri laitteille. Minä itse pitäisin vaikka ihan peruskurssin aina aloitteleville salilla kävijöille, siellä opeteltaisiin kaikki perusliikkeet ja niiden oikeat tekniikat tangon kanssa. Sitten jos asiakas itse haluaa tehdä pelkillä laitteilla niin se on hänen valintansa, mutta ainakin hän tietäisi, että mitä kaikkea on mahdollista tehdä. Peruskurssi olisi valinnainen mutta suositeltava jos on aivan noviisi kuntosalikävijä, tekniikoiden päälle pyrittäisiin sitten antamaan vielä tietoa mihin liikkeet vaikuttavat, mitkä lihasryhmät toimivat ja niin edespäin.

 

[Mace]

Yksi esimerkki mitä itse aina käytän on ylätalja. Periaatteessahan se vahvistaa yläselkää ja hartioita ja saa ne näyttämäänkin ihan kivalta. Mutta sitten kun miettii, että missä sellaista liikettä oikeasti ikinä tarvitsee niin aika turhaltahan tuo tuntuu. Leuanveto on siinä mielessä parempi, että siinä oikeasti kiskotaan itseä ylös ja se taito ja voima voikin olla hyödyllinen joskus. Talja nyt ei oikein korreloi siihen mitenkään.

Voin tietenkin puhua kokemuksesta vain omalta osaltani, mutta ainakaan minulla ei ollut treenaamista aloittaessani mitään mahdollisuutta treenata leukoja vetämällä, koska en jaksanut niitä vetää. Ja ei se ihan kauheasti lihaskasvuun tähtäävässä harjoittelussa lohduta, jos kykenee tekemään vain ykköstä tai maksimissaan kakkosta. Uskoisin, että todella monella aloittelevalla (ja ehkä jopa tovin aikaa treenanneellakin) on vastaavanlainen tilanne. Ylätaljaa treenaamalla sen sijaan sain tehtyä pidempää sarjaa ja vahvistettua yläselkääni. Lopulta koitti sitten sekin aika, kun leuanvedossa pystyi oikeasti tekemään jopa jonkinlaista sarjaa. Omalta osaltani voin myös todeta, että kykenen paino- ja toistomäärien osalta jotakuinkin samaan ylätaljassa ja leuanvedossa. Perstuntumalla pidän kuitenkin leuanvetoa hivenen raskaampana liikkeenä.

 

[J.Grönvall]

Voin tietenkin puhua kokemuksesta vain omalta osaltani, mutta ainakaan minulla ei ollut treenaamista aloittaessani mitään mahdollisuutta treenata leukoja vetämällä, koska en jaksanut niitä vetää. Ja ei se ihan kauheasti lihaskasvuun tähtäävässä harjoittelussa lohduta, jos kykenee tekemään vain ykköstä tai maksimissaan kakkosta. Uskoisin, että todella monella aloittelevalla (ja ehkä jopa tovin aikaa treenanneellakin) on vastaavanlainen tilanne. Ylätaljaa treenaamalla sen sijaan sain tehtyä pidempää sarjaa ja vahvistettua yläselkääni. Lopulta koitti sitten sekin aika, kun leuanvedossa pystyi oikeasti tekemään jopa jonkinlaista sarjaa. Omalta osaltani voin myös todeta, että kykenen paino- ja toistomäärien osalta jotakuinkin samaan ylätaljassa ja leuanvedossa. Perstuntumalla pidän kuitenkin leuanvetoa hivenen raskaampana liikkeenä.

Niin mutta sinäkin mainitset, että treenisi tähtäsi lihaskasvuun, eli tällöin talja sopi tavoitteisiisi. Minä taas olen vankasti sillä kannalla, että vaikka tekisi niitä leukoa 10x1 niin kyllä sekin sitä kroppaa vahvistaa ja treenaa nimenomaan sitä liikettä ja siinä tarvittavia lihaksia. Lihaskasvua tai massaa ei varmasti tule samalla tavalla mutta arkielämässä tarvittavaa toiminallista voimaa kehittää varmasti. Ja ihan paska minäkin olen leuanvedossa ollut aina ja olen edelleen, mutta siltkin teen sitä mielummin kuin ylätaljaa. Olen kerran tainnut saada jopa yhdeksän leukaa ja silloin olin kymmenen vuotta nuorempi ja painoin reilut 20 kg vähemmän :)

EDIT. Itse liikkeenä pidän leuanvetoa paljonkin taljaa raskaampana ja varsinkin monipuolisempana, koska siinä tarvitaan vielä keskivartaloa ja jalkojakin mukaan. Sitten on vielä sekin homma, että leuanvedossa on paha huijata, jos niitä ei mene niin sitten ei mene. Harjoittelee sitten alkuun tekemällä puolikkaita, negatiivisia ja/tai vaikka hyppyleukoja.

 

[Mace]

Niin mutta sinäkin mainitset, että treenisi tähtäsi lihaskasvuun, eli tällöin talja sopi tavoitteisiisi. Minä taas olen vankasti sillä kannalla, että vaikka tekisi niitä leukoa 10x1 niin kyllä sekin sitä kroppaa vahvistaa ja treenaa nimenomaan sitä liikettä ja siinä tarvittavia lihaksia. Lihaskasvua tai massaa ei varmasti tule samalla tavalla mutta arkielämässä tarvittavaa toiminallista voimaa kehittää varmasti. Ja ihan paska minäkin olen leuanvedossa ollut aina ja olen edelleen, mutta siltkin teen sitä mielummin kuin ylätaljaa. Olen kerran tainnut saada jopa yhdeksän leukaa ja silloin olin kymmenen vuotta nuorempi ja painoin reilut 20 kg vähemmän :)

EDIT. Itse liikkeenä pidän leuanvetoa paljonkin taljaa raskaampana ja varsinkin monipuolisempana, koska siinä tarvitaan vielä keskivartaloa ja jalkojakin mukaan. Sitten on vielä sekin homma, että leuanvedossa on paha huijata, jos niitä ei mene niin sitten ei mene. Harjoittelee sitten alkuun tekemällä puolikkaita, negatiivisia ja/tai vaikka hyppyleukoja.

Henkilökohtaisesti uskon, että suhteellisen harva aikuinen aloittaa kuntosaliharjoittelua tähtäimessään jonkin tietyn liikkeen (tässä siis leuanvedon) tulosten kohentaminen, vaan uskoisin suurimmalla osalla tavoitteena olevan kokonaisvaltainen lihaskunnon parantaminen ja lihaskasvun saavuttaminen. Jos harjoittelu aloitetaan liikkeellä, jossa saadaan alussa tehtyä nolla toistoa, saattaa aloittelija aika helposti tuskastua, kun kehitystä tuntuu tulevan niin kovin hitaasti. Jos taasen aloitetaan kevyemmillä liikkeillä, kehittymisen fiiliksiä tulee ihan toisella tavalla, kun sarjapainoja saa lisätä suunnilleen joka viikko. Toisaalta myös liian yksipuolinen treeni voi alkaa helposti tympiä ja olisihan lihasta hyvä ärsyttää useammallakin kuin yhdellä tavalla ja yhdestä kulmasta, joten siinäkään mielessä en ihan ymmärrä pelkkää leuanvedon hinkkaamista ei-niin-hyvin toiminnallista voimaa kehittävien liikkeiden kustannuksella.

Leuanvedon raskauteen sen verran, että itse uskon sen omalla kohdallani johtuvan eniten suoritusten puhtaudesta. Ylätaljassa voi sarjan lopussa vauhdittaa toistoja, tms., mikä ei leuanvedossa oikein onnistu. Tai no, tokihan leuanvedon voi jättää vetämättä ylös asti, mutta sitten tosiaan liikerata jää vajaaksi. Nykyään teen sekä ylätaljaa että leuanvetoa hieman fiiliksen mukaan, kumpi sattuu kullakin treenikerralla huvittamaan enemmän.

 

[J.Grönvall]

Henkilökohtaisesti uskon, että suhteellisen harva aikuinen aloittaa kuntosaliharjoittelua tähtäimessään jonkin tietyn liikkeen (tässä siis leuanvedon) tulosten kohentaminen, vaan uskoisin suurimmalla osalla tavoitteena olevan kokonaisvaltainen lihaskunnon parantaminen ja lihaskasvun saavuttaminen. Jos harjoittelu aloitetaan liikkeellä, jossa saadaan alussa tehtyä nolla toistoa, saattaa aloittelija aika helposti tuskastua, kun kehitystä tuntuu tulevan niin kovin hitaasti. Jos taasen aloitetaan kevyemmillä liikkeillä, kehittymisen fiiliksiä tulee ihan toisella tavalla, kun sarjapainoja saa lisätä suunnilleen joka viikko. Toisaalta myös liian yksipuolinen treeni voi alkaa helposti tympiä ja olisihan lihasta hyvä ärsyttää useammallakin kuin yhdellä tavalla ja yhdestä kulmasta, joten siinäkään mielessä en ihan ymmärrä pelkkää leuanvedon hinkkaamista ei-niin-hyvin toiminnallista voimaa kehittävien liikkeiden kustannuksella.

Ei varmasti yhtä liikettä pelkästään halutakaan treenata mutta pointtini on edelleen se mikä on treenin tavoite. Arkivoiman parantamiseen se leuanveto auttaa, koska se kehittyy vääjäämättä koko ajan kun sitä tekee. Tuskastumisenkin voi välttää sillä, että joku taho kertoo kyseiselle ihmiselle mitä tässä nyt tapahtuu kun teet puolikkaita leukoja, mikä on se syy, että niitä tehdään ja mikä tavoite sillä on. Sitten se onkin maailman mahtavin fiilis kun saa sen yhden tai kaksi oikeaa leukaa tehtyä. Toki jos on kovasti ylipainoinen tai lihaskunto on päässyt todella huonoksi niin silloin talja on ainoa vaihtoehto aloittaa. Mutta ihan jo tangossa roikkuminenkin on alkuun hyvää harjoitusta ja siitä pikkuhiljaa mennään eteenpäin.

Treenaamisen juttu on minun mielestäni oppia nauttimaan siitä työn teosta, mitä treenaaminen kiistatta on, eikä vain pyrkiä nopeisiin tuloksiin. Silloin siitä saa itselleen elämäntavan ja hyvän kunnon loppuiäkseen. Tällöin pitäisin hyvänä lähteä ihan tyhjältä pöydältä liikkeelle. Jotenkin siis niin, että ollaan heti rehellisiä itselleen, että minun kuntoni on nyt tämä ja treenaaminen on tällaista ja vaatii näin ja näin paljon.

Se miksi minä hieman vastustan laitteiden käyttöä johtuu siitä, että mielestäni ne hieman huijaavat sitä todellista kuntoa. Saahan niillä lihaa hyvin kroppaan ja varmasti voimaakin tulee mutta ongelma on siinä, että olet silloin vahva niissä taljaliikkeissä eikä se siirry sitten "todelliseen" elämään jossa et ikinä niitä liikeratoja tarvitse yhtään missään. Eikä missään oikeassa elämässä, vaikka nyt fyysisessä duunissa, käytetä kerralla vaikka pelkkiä rintalihaksia. Minulla on kokemusta myös taljojen kanssa treenaamisesta, sitä minäkin tein alkuun mutta pikkuhiljaa olen ne kaikki jättänyt pois. Tavallaan sitä oli vahva mutta ei sitten kuitenkaan ollut ja varsinkin urheilullinen puoli oli ihan surkeassa jamassa, vaikka penkistäkin nousi 120 kg. Se on tietyllä tavalla itsensä huijaamista. Mutta kuten sanottu, kaikki riippuu tavoitteesta, enkä ala ketään tuomitsemaan tai neuvomaan, joku haluaa niitä laitteita käyttää ja kokee ne hyviksi mutta minä en.

Treenaamisen yksipuolisuus on huono asia mutta vetoliikkeitä ei kyllä juuri tarvitse kuin kaksi, sillä ne ovat aina hyvin samankaltaisia joka tapauksessa. Kulmasoutu ja leuanveto ovat minun mielestäni aivan ylivoimaiset tässä suhteessa, taas kerran siksi, että molemmissa periaatteessa koko kroppa tekee samalla töitä, toisin kuin taljassa.

Ja onhan leuanvedossakin paljon eri variaatioita, vaikka puritaaneille se tietenkin käy vain sillä yhdellä tavalla. Esimerkiksi crossfitistä saa hyviä vinkkejä ja vaihtelua ja niitä erilaisia ärsykkeitä myös leuanvetotreeniin. Koko ajan kuitenkin samalla toimitaan "omalla kropalla" ja käytetään sitä yhtenä yksikkönä.

EDIT. Niin ja onhan niitä leuanvetolaitteitakin joilla pystyy tekemään avustettua leuanvetoa, ihan hyvä sekin on jos kertakaikkiaan ei pysty tangon kanssa touhuamaan.

 

[Mace]

Ei varmasti yhtä liikettä pelkästään halutakaan treenata mutta pointtini on edelleen se mikä on treenin tavoite. Arkivoiman parantamiseen se leuanveto auttaa, koska se kehittyy vääjäämättä koko ajan kun sitä tekee. Tuskastumisenkin voi välttää sillä, että joku taho kertoo kyseiselle ihmiselle mitä tässä nyt tapahtuu kun teet puolikkaita leukoja, mikä on se syy, että niitä tehdään ja mikä tavoite sillä on. Sitten se onkin maailman mahtavin fiilis kun saa sen yhden tai kaksi oikeaa leukaa tehtyä. Toki jos on kovasti ylipainoinen tai lihaskunto on päässyt todella huonoksi niin silloin talja on ainoa vaihtoehto aloittaa. Mutta ihan jo tangossa roikkuminenkin on alkuun hyvää harjoitusta ja siitä pikkuhiljaa mennään eteenpäin.

Treenaamisen juttu on minun mielestäni oppia nauttimaan siitä työn teosta, mitä treenaaminen kiistatta on, eikä vain pyrkiä nopeisiin tuloksiin. Silloin siitä saa itselleen elämäntavan ja hyvän kunnon loppuiäkseen. Tällöin pitäisin hyvänä lähteä ihan tyhjältä pöydältä liikkeelle.

Treenaamisen yksipuolisuus on huono asia mutta vetoliikkeitä ei kyllä juuri tarvitse kuin kaksi, sillä ne ovat aina hyvin samankaltaisia joka tapauksessa. Kulmasoutu ja leuanveto ovat minun mielestäni aivan ylivoimaiset tässä suhteessa, taas kerran siksi, että molemmissa periaatteessa koko kroppa tekee samalla töitä, toisin kuin taljassa.

Ja onhan leuanvedossakin paljon eri variaatioita, vaikka puritaaneille se tietenkin käy vain sillä yhdellä tavalla. Esimerkiksi crossfitistä saa hyviä vinkkejä ja vaihtelua ja niitä erilaisia ärsykkeitä myös leuanvetotreeniin. Koko ajan kuitenkin samalla toimitaan "omalla kropalla" ja käytetään sitä yhtenä yksikkönä.

Ok, hyväksykäämme pieni erimielisyytemme.

Tarkennan vielä sen verran, että minusta nuo mainitsemasi "säveltämiset" ovat enemmänkin sellaista jo hieman kehittyneemmän treenaajan touhua. Sellaisen, joka tuntee jo hieman kehoaan ja lihaksistoaan ja saattaa jopa tietää treeninsä ongelmakohtiakin. Aloittelijalle kaikki on uutta ja hän haluaa kehittymisen fiiliksiä toistuvasti.

Lisäksi huomionarvoinen asia on vielä myös se, että niin upeita liikkeitä kuin raskaat perusliikkeet ovatkin, niin ovat myös oikeasti todella raskaita. Ei niitä ihan tuosta vaan aloittelija jaksa treenistä toiseen paiskoa. Toisekseen ei aina ja joka paikassa välttämättä ole mitenkään tarkoituksenmukaista aktivoida kaikkia mahdollisia lihaksia. Toisinaan voi olla ihan hyvä vähän eristää ja tuoda siihen treeniin sitä kautta uutta.

 

[J.Grönvall]

Ok, hyväksykäämme pieni erimielisyytemme.

Tarkennan vielä sen verran, että minusta nuo mainitsemasi "säveltämiset" ovat enemmänkin sellaista jo hieman kehittyneemmän treenaajan touhua. Sellaisen, joka tuntee jo hieman kehoaan ja lihaksistoaan ja saattaa jopa tietää treeninsä ongelmakohtiakin. Aloittelijalle kaikki on uutta ja hän haluaa kehittymisen fiiliksiä toistuvasti.

Lisäksi huomionarvoinen asia on vielä myös se, että niin upeita liikkeitä kuin raskaat perusliikkeet ovatkin, niin ovat myös oikeasti todella raskaita. Ei niitä ihan tuosta vaan aloittelija jaksa treenistä toiseen paiskoa. Toisekseen ei aina ja joka paikassa välttämättä ole mitenkään tarkoituksenmukaista aktivoida kaikkia mahdollisia lihaksia. Toisinaan voi olla ihan hyvä vähän eristää ja tuoda siihen treeniin sitä kautta uutta.

Joo, säveltäminen kuuluu kokeneemmalle treenaajalle mutta koitin vain vastata tuohon sinun hinkkaamistermiisi joka kuulostaa niin tylsältä ja ikävältä. Aloittelija saa kehittymisen fiiliksiä kun treenaa säännöllisesti, siksi kirjoitin, että pitää oppia tykkäämään siitä duunin tekemisestä. Sehän on aivan törkeän hieno tunne, kun treeni joskus oikein kulkee, muistaa aina miksi sitä hommaa tekee, tulokset ovat itselleni sitten vähän kakkossijalla, tai ne ovat vähän erilaisia kuin, että paljonko jossain liikkeessä nousee.

Mitä tulee perusliikkeisiin niin sittenhän tulemme siihen kuormaan ja siihen miten kroppaansa kuormittaa. Taas kerran sitä aloittelijaa voisi koittaa auttaa ja kertoa mitä mahdollisuuksia on. Ei joka treenissä tarvitse vetää lihaksia loppuun, täten palautuminenkin on heti paljon nopeampaa. Ei se minulle aikanaan tuottanut mitään ongelmia kun aloin punttihommia harrastaa kotona autotallissa levytangon kanssa.

Minä olen vain sitkeästi sitä koulukuntaa, että eristävät liikkeet ovat turhia tavalliselle kuntoilijalle, ellei tule jossain vaiheessa vastaan jotain ihan selkeää lihasten epätasapainoa. Toisaalta jos on heti hetkestä yksi alkaen treenannut monipuolisesti niin ei pitäisi sitä vaaraa olla, tai ainakin pyrkisin löytämään liikkeen joka olisi samalla toiminnallinen mutta kohdistuisi johonkin tiettyyn lihakseen/lihaksiin.

 

[Mace]

Joo, säveltäminen kuuluu kokeneemmalle treenaajalle mutta koitin vain vastata tuohon sinun hinkkaamistermiisi joka kuulostaa niin tylsältä ja ikävältä. Aloittelija saa kehittymisen fiiliksiä kun treenaa säännöllisesti, siksi kirjoitin, että pitää oppia tykkäämään siitä duunin tekemisestä. Sehän on aivan törkeän hieno tunne, kun treeni joskus oikein kulkee, muistaa aina miksi sitä hommaa tekee, tulokset ovat itselleni sitten vähän kakkossijalla, tai ne ovat vähän erilaisia kuin, että paljonko jossain liikkeessä nousee.

Minusta se hinkkaaminen on aika kuvaava termi, jos tosiaan heti aloittajan tulisi mielestäsi alkaa vetää liikettä, jossa ei saa kuin maksimissaan sen ykkösen, jos sitäkään. Ymmärtääkseni aloittelijan treenin tulisi olla vahvasti nousujohteista ja hiljalleen kuormitusta lisäävää. Tuossa sinun mallissasi mennään heti suoraan maksimiykköseen ja taotaan sitä, mikä ei mielestäni ole kauhean järkevää. Mutta once again, olkaamme vain eri koulukuntaa ja that's it.

Mitä tulee perusliikkeisiin niin sittenhän tulemme siihen kuormaan ja siihen miten kroppaansa kuormittaa. Taas kerran sitä aloittelijaa voisi koittaa auttaa ja kertoa mitä mahdollisuuksia on. Ei joka treenissä tarvitse vetää lihaksia loppuun, täten palautuminenkin on heti paljon nopeampaa.

Tuosta olemme samaa mieltä, että kyllä aloittelijalle voi olla ihan hyvä kertoa monipuolisesti eri vaihtoehdoista. Toisaalta aloittelija ei ehkä useinkaan kovin hyvin edes tiedä, mitä haluaa, koska koko aihe on hänelle melko vieras, joten hän ei ehkä kykene kauhean hyvin valitsemaan monista eri vaihtoehdoista.

Mitä tulee tuohon lihaksen loppuun asti vetämiseen, niin esim. tuon leuanvedon kohdallahan se aloittelija joutuu ottamaan jokaisessa sarjassa sen maksiminsa irti, koska liike on niin raskas. Kevyemmässä liikkeessä hän voi säädellä kuormaa helpommin.

Ei se minulle aikanaan tuottanut mitään ongelmia kun aloin punttihommia harrastaa kotona autotallissa levytangon kanssa.

Tekstiesi perusteella luulisin, ettet ole mitenkään kovin hyvin keskimääräistä treenaajaa kuvaava tapaus. Tai en tiedä oletko aikoinaan ollut, mutta ainakaan nyt, kroppasi ja treenitavoitteesi läpikotaisin tuntevana, et mielestäni edusta sitä aloittelevan treenaajan prototyyppiä.

Minä olen vain sitkeästi sitä koulukuntaa, että eristävät liikkeet ovat turhia tavalliselle kuntoilijalle, ellei tule jossain vaiheessa vastaan jotain ihan selkeää lihasten epätasapainoa.

Huomaan sitkeytesi. :) Minä en ole sitkeästi mitään koulukuntaa, mutta uskon ilmeisen sokeasti lukemiani tekstejä siitä, miten lihasta olisi hyvä rasittaa monipuolisesti eikä aina kerrasta toiseen samoilla liikkeillä (vaikka ne kuinka toiminnallisia olisivatkin). Lisäksi uskon, että pieni vaihtelu tekee treenaajalle hyvää henkisessä mielessä.

 

[Dennis]

Huomaan sitkeytesi. :) Minä en ole sitkeästi mitään koulukuntaa, mutta uskon ilmeisen sokeasti lukemiani tekstejä siitä, miten lihasta olisi hyvä rasittaa monipuolisesti eikä aina kerrasta toiseen samoilla liikkeillä (vaikka ne kuinka toiminnallisia olisivatkin). Lisäksi uskon, että pieni vaihtelu tekee treenaajalle hyvää henkisessä mielessä.

Kai teidän ensin pitää sopia siitä, onko treenin tavoitteena maksimaalinen lihaskasvu, eli onko tarkoitus bodata, vai onko tavoitteena "vain" hyväkuntoinen ja ennen kaikkea toiminnallinen kroppa. J.Grönvall lähestyy selkeästi asiaa jälkimmäisestä näkökulmasta, jolloin eristävät liikkeet ovat toden totta täydellisen hyödyttömiä. Lupaan arvioida näkökantaani vasta sitten, kun näen ensimmäisen voimistelijan/painonnostajan/painijan tekevän keskitettyä hauiskääntöä tai ylätaljaa.

Mitä leuanvetoihin tulee, niin leuanvetotulos paranee - tadaa - vetämällä leukoja! Jos toistoja menee ainoastaan yksi, niin tekee jokaisen salitreenin yhteydessä ensin vaikkapa viisi ykköstä. Jos mahdollista, nuo viisi ykköstä kannattaa tehdä joka arkipäivä ja viikonloppu lepoa. Helposti jostain löytyy tanko jossa roikkua ja jos ei tankoa, niin sitten vaikkapa tarpeeksi kestävä puunoksa. Kun sitten hyvin pian menee 5*2, niin tekee sitä viikon-pari ja etenee siitä systemaattisesti. Toistomäärien kasvaessa myös treenikertoja voi/kannattaa vähentää ja treeneihin voi yhdistää esim. eksentrisiä toistoja, eli hyppy yläasentoon ja hiiiiiidas lasku alas. Sitten, kun saa tehtyä 5*5, ottaisin surutta lisäpainot käyttöön. Eli pieni 1,25kg tai 2,5kg kiekko vaikkapa taskuun ja homma alusta. Tosin, jos saa omalla painolla 5*5, niin 2,5kg lisäpainolla toistoja menee helposti 5*3, josta sitten hinkkaa jälleen kohti 5*5:ttä.