Mitään vääräähän siinä ei ole jos kuntoilijakin hyvälaatuisen ruuan lisäksi jotain lisäravinteita käyttää. Harva kai kuitenkaan kunnon aterioita korvaa lisäravinteilla (Wiking, Frans?)
En korvaa normaalissa arkielämässä. Reissussa ollessa tulee korvattua, sillä katson proteiini/hiilaricombon olevan paremman vaihtoehdon Macin hätäisille hampurilaisaterioille. Turnauksissa perusruuan syöminen on ongelmallista, sillä ainakaan itse en voi syödä kunnolla pelien välissä, joten silloin nappaan nopeasti imeytyvän lisäravinnedrinkin. Kunnon perusruoka on kuitenkin lähtökohta ja oman ruokavalioni perusta.
Kovasti olen koittanut siistiä ruokalistaani, mutta silti viikonloppuisin maistuu pizza, kalja yms. Sitten kun siihen täräyttää päälle juomaa jossa on runsaasti proteiinia ja hiilareita niin käy äkkiä siten että alkaa paskamahaa kertyä. Varsinkin maltodekstriini on kuulemma ainetta joka kertyy hyvin helposti vyötärölle jos sitä saa liikaa, ja lisäksi se palaa varsin hitaasti.
Itse en usko siihen, että eri ruoka-aineista kertyy erilaista läskiä. Väitteeni saa kernaasti osoittaa vääräksi, mutta väitän, ettei keho polta yhtään erilailla läskiä, oli läskin aiheuttanut mikä ravintoaine tahansa.
Omalla punttikokemuksella sanon suoraan että muistakaa olla kärsivällisiä ja ennen kaikkea huolellisia sen treenaamisen kanssa. Tämä tarkoittaa että nimenomaan huoltaa lihaksia, syö oikein ja ottaa palautusjuoman käyttöön vasta silloin kun tuntee ettei kroppa palaudu enää riittävästi normiruokavaliolla. Ja oikeastaan palkkarin käyttöä suosittelisin vain ihmisille jotka harjoittelevat tavoitteellisesti eli kovaa vähintään kolme kertaa vikossa salilla.
Totta. Toimiva treenaaminen tarkoittaa oman kokemukseni perusteella ennenkaikkea tapapainoa treenin, ravinnon ja levon suhteen. Nykyään on vallalla ties mitä tyylisuuntia ja eri kikkailijoita, mutta vuosikymmeniä vanhat perusasiat pätevät yhä. Tällä tarkoitan sitä, että vaikka vetäisisit treenin jälkeen markkinoiden hienointa ultrasuodatettua proteiinia sisältävän palautusjuoman, et kehity muun ravinnon ollessa päin honkia.
Oma harrastus on kestänyt nyt n. kahdeksan vuotta ja edelleen sitä on aika lailla oppipoika näissä hommissa. Nyt olen vaiheessa jossa treenin laatu on oikeastaan voittamassa määrää, eli väkisin en enää ala pusertamaan jos ei maistu. Perusliikkeiden ympärille rakennettu ohjelma ja siihen joka päivälle muutama tukeva liike niin se on siinä. Ja keskikroppaa ei voi koskaan unohtaa, joten tehkää myös ne vatsat ja selät joka kerta!
Aina oppii uutta ja kun alan kirjallisuutta alkaa seurata tajuaa kuinka paljon tietoa on saatavilla. Toisaalta monet tutkimukset ovat keskenään ristiriidassa. Lisäksi alalla on niin monenlaista tyylisuuntaa vaikkapa treenien suhteen, että moni alkava treenari on syystäkin pää pyörällä.
Heille lohdutuksena sanoisin, että isoilla perusliikkeillä pääsee varsin pitkälle. Omasta kokemuksestani tiedän, ettei jokaisesta ammattikehonrakentajan hifistelystä tarvitse välittää. Perusasiat kunniaan! Monella omaksi ilokseen treenaavalla pelkkä ravinto on monesti senverran sekaisin, että se kuntoon laittamalla treenit tuottaisivat aivan toisenlaista tulosta, jopa niillä vanhoilla ohjelmilla.
Oma treenaaminen ei varmasti aina ole oppikirjojen mukaista ja syömisistäni löytyisi korjattavaa. Noin pari vuotta sitten aloinkin tuskastella paikallaanpolkemiseen ja kiinnitin entistä enemmän huomiota ravintoon ja Grönvallin mainitsemaan lihashuoltoon. Nyt kehityn paremmin kuin silloin, vaikka olen jättänyt treeneistäni eristävät new-age liikkeet pois ja lyhentänyt treenieni kestoja merkittävästi.
Itselleni siis toimivat kovat perusliikkeet treenien runkona. Jollakin muulla asia voi olla toisin. Yksilöllistähän tämä on.
