Ylikunto on terminä muutenkin hiukan huono, vajaata palautumista kai se peruskuntoilijoilla mieluummin on. Itse olen parina syksynä ajautunut sellaiseen kierteeseen, eikä se kiva tilanne ole. Nykyään osaan (kop kop) jättää treenit väliin, jos arjen kokonaiskuorma on sillä tolalla, että kierrosten lisääminen vain heikentäisi tilannetta. Noilla mainitsemillani kerroilla vedin 7-10 treenikertaa viikkoon salia ja lenkkiä, ja lomalla se oli ok, mutta töiden alettua saman rumban ylläpito ei pitänytkään pyörää liikkeessä vaan kaatoi sen - palautuminen kärsi, viikonloput eivät riittäneet lepoon, uni oli heikkoa ja sitten oltiinkin lääkärin määräyksestä kuukausi ilman sykettä kovasti nostattavaa liikuntaa.
Nämä tosiaan melko moninaisia asioita. Ylikunto on helppo kortti, mutta todellisuudessa lienee erittäin harvinainen ja niinkuin mainittiin myös määritelmästä voinee kiistellä.
Nykyään on alettu enemmän puhua hermostollisesta väsymyksestä. Tähän vaikuttaa jällein moni asia ja itsellä ihan lihasjumit johtaa siihen ettei eteensä näe. Ihmekös tämä kun luonnostaan jäykkä ryskännyt painoilla vuosikaudet. Lopulta yin jooga ja muu venyttely on tähän tuonut ihan huiman parannuksen.
Ylikunnon sijaan alipalautuminen. Tämän itselleni todisti konkreettisesti kevään korona aika. Tuohon reilu kolmeen kuukauteen osui muutama hassu huilipäivä ja samalla kiristelinkin noin 10 kiloa ihan semihoikasta kropasta pois. Silti en ole ikinä ollut niin hyvässä henkisessä ja fyysisessä kunnossa kun juhannuksena olin. Ainakin itse väitän, että tähän syynä oli etätöiden mahdollistama lisäuni, ei ryypätty, rellestetty tai muutenkaan elämäntavallisesti perseilty. Nyt jällein normiarjessa sitä on kaivannut huilia enemmän.
Ainakin itselleni tämä kevät todisti sen, että palautumisen kannalta mikään ei korvaa unia ja ainakin mieskeho kestää suhteellisen kovan ja nopean painonpudotuksen ilman suurempia murheita kunhan saa ne unet ja viinalla ei liiemmin läträä. Nyt kun taas on lätrännyt on saanut huomata sen kuinka kauan kropalla mennee siitä toipua. Ja tarkoitan nyt esimerkiksi läträämisen tuoman lihaskireyden poistumista.
Tottakai elämästä pitää myös nauttia, ja sillon kun menee muuten kovaa niin kannattanee treenistä hellittää. Kuitenkin mikäli nyt kovasti väsyttää yms. niin suosittelen etsimään syitä muista elintavoista kuin treenaamisesta. Toki, lopulta yksilö tekee ne päätökset mitä omassa elämässään arvostaa, haluaa ja sen varjolla voi olla aiheellista myös treenausta vähentää antaakseen levolle tilaa.
Ja muistakaa venytellä! Siis ihan oikeasti venytellä! Hermoston krampit on varsin ikäviä ja iso syy niille on äärimmäinen lihaskireys. Ja tällä ei sinällään ole mitään tekemistä liikaa treenaamisen kanssa, vaan esimerkiksi hammaslääkäreillä ihan ammattitautina pyörtyillä hermostokramppien takia kun niskat niin totaalijumissa ettei hermostossa nesteet kierrä.
