Tänään monen vuoden työ ja tavoite tuli maaliin, kun sain 180kiloa penkistä jalat penkillä.
Tässä on vähän oma koira haudattuna, koska kyseessä oli eräänlainen vedonlyönti kaverini kanssa joka on ravintointoilija. Hän aina jaksoi selostaa miten en pysty kehittymään elämäntavoillani. Sanoin, että annahan näytän. Oon aina ollut kaikkea ns ravintotiedettä vastaan treenihommissa, ja jälleen osoitin itselleni ja muille, että hyviin tuloksiin pääsee myös ilman ravintotieteilyä. En siis ole koskaan "saliurani" aikana käyttänyt mitään lisäaineita, enkä myöskään ole seurannut mitä syön. Eli laitan suuhuni mitä sattuu. Olen luottanut aina omaan metodiin: raaka treeni ja lepo riittää. Pituutta on 181 ja painoa 98kg.
Kyllähän tuo penkkituloskin olisi parempi jos sitä enemmän tekisi. Olen pyrkinyt pitämään yhden penkkipäivän viikossa. Yksi päivä on pyhitetty jaloille, yksi ojentajille/hauiksille, yksi selälle/rinnalle ja yksi olkapäille.
Ja mikä tärkeintä, kaikki tulokset on kovempia kun tällä ravintotieteilijällä. Kumminkin sama vuosimäärä treeniä takana. Tai ei se tärkeintä ole, mutta itselleni ja omalle agendalleni se on tärkeää.
Onhan se selvä, että joillakin eri asiat toimii paremmin kun muilla, mutta oma valitsemani tie ravintotiedettä vastaan on toistaiseksi toiminut itselläni.
Kun sanoin alkuvirkkeessä, että tavoite tuli maaliin, niin en tarkoita kilomäärää, vaan sitä, että pystyn myös hyviin tuloksiin ilman mitään lisäaspekteja.
Treenatkaa miten parhaalta kehossanne tuntuu! Ihmiset ovat yksilöllisiä. Ja mikä tärkeintä, treenaamisesta pitää nauttia, eikä sen pidä olla pakkopullaa.
www.google.fi
