Viestin lähetti Birkku
Se, että Myyrmannin tapaus ei herättänyt teissä järkytyksen tai surun tunteita ei välttämättä? tee teistä tunteettomia. Sen sijaan se että tulette asiaa tänne "julistamaan" osoitaa että muiden tunteet ovat teille yhdentekeviä tai ette ehkä ole asiaa loppuun asti miettineet.
...
Ja tuollaisen julistuksen perustelu sillä että olen rehellinen ihminen on täyttä potaskaa. Haluankin kysyä herra Enqvistiltä että kutsutko naisia joiden ulkonäkö ei mielytä sinua, rumaksi heidän aviopuolisonsa kuullen. Mikäli et, kysyn miksi sitten tulet tänne kirjoittamaan surevien ihmisten luettavaksi huomattavasti satuttavampaa tekstiä. Ehkä siksi ettet täällä joudu kasvotusten kohtaamaan esim. Predatoria tai hänen sukulaisiaan.
Birkku,
ehkäpä Sinun olisi kannattanut lukea kaikki kirjoittamani viestit, oletettavasti olet lukenut ne koskapa nimeni jäi muistiisi, mutta luitko niitä ajatuksella. Rauhallisesti, kiihkotta ja ajatellen? Mikäli näin teit, ihmettelen esittämiäsi kysymyksiä, kaikesta huolimatta, vielä kerran koetan väsätä jotain ajatuksenpoikasia.
Ensinnä, olen esittänyt pahoitteluni kaikille jotka loukkaantuivat viesteistäni. Oli ehkäpä hivenen ajattelematonta kirjoittaa niin varhaisessa vaiheessa niin kärkeviä ajatuksia, mutta samalla olen viesteissäni perustellut sen miksi näin tein.
Olisiko se muuttanut tilanteen jos olisin odottanut muutaman päivän? Tuskin, jos taasen viikon kuluttua olisin ilmaissut, ettei tapahtuma järkyttänyt minua, olisin taatusti saanut osakseni samanlaista paheksuntaa. Tuolloin vain sillä varjolla, että "Pitääkö sitä tulla vääntämään puukkoa haavassa". Ja, kuitenkin, koska kyseessä on keskustelupalsta, on minulla oikeus esittää eriävä mielipide. Se, että sen esitän ei ole pois kenenkään surusta, samalla se mielipide myös osoittaa sen, ettei kysymyksessä ole niin kollektiivinen järkytys kuin on annettu uskoa.
Ensimmäisessä viestissäni "sisar-ketjuun" esitin myös arveluita siitä ettei kaikkien suru ja järkyttyneisyys ole aitoa - tämä varmaan loukkasi monia. Etenkin tämä havainto perustui näkemykseeni työpaikalla tuona iltana, kuultuaan uutisesta valtaosa porukasta muuttui haudanvakaviksi aivan kuin jokin omainen olisi kuollut vaikkei tuolloin kenelläkään ollut edes varmjuutta siitä mitä oli tapahtunut. Oli vain joukko huhuja. Ihmettelin siis sitä, mikä saa ihmiset kokemaan näin voimakasta järkytystä tällaisissa tapauksissa ja onko kaikilla järkytys aitoa vai ollaanko vain olevinaan "järkyttyneitä" koska sellainen käytös on hyväksyttyä. Minua ensimmäisestä hetkestä lähtien kiinnostivat vain faktat, ei mikään muu.
Toin myös esille sen, että käytös muuttuu täysin ymmärrettäväksi siinä tapauksessa mikäli joku omainen/läheinen on ollut iskuntapahtuma paikalla, eli tilanteessa jossa ihminen todella elää siinä epävarmuudessa ja epätietoisuudessa. Tällä halusin rajata todellisen surun ja järkytyksen kokijat ihmettelyni ulkopuolelle - mutta näemmä vain viestini kärkevään ja syyttävään osaan kiinnitettiin huomiota.
Niin, mitä voisin enää vastata tuohon rehellisyyteen ja loukkaamiseen kun olen siihen jo ties kuinka monta kertaa vastannut.
Vertaus ulkonäöstä huomauttamiseen on huono, et ensinnäkään tiedä minkä näköinen olen, voin olla fyysisesti niin vajavainen ja ruma etten edes voisi huomautella kenellekään tai kenenkään läheisille tämän ulkonäöstä.
Toisekseen, tuollaisessa tapauksessa syytös on yksilöity - kohdistan sen tietylle henkilölle/henkilöille, joten tämänkään tähden tapaukset eivät ole vertailukelpoisia. Nyt en syyttänyt ketään yksilöä, en varsinkaan henkilöitä jotka ovat menettäneet läheisensä joten tapausta ei voi täysin verrata Predatorin tapaukseen, esitin vain arvelun siitä, ettei kaikkien järkytys ole aitoa. Samalla toin (ehkäpä harkitsemattomasti) esille oman kantani jonka mukaan tapahtunut ei järkyttänyt minua. Kuten ei kuolemantapaukset yleensäkään - tämä asia käy selville viesteistäni näissä kahdessa ketjussa.
Minulle kuolema ja kuolemasta puhuminen ei ole järkytystä aiheuttava tabu, joten tämän tähden minun suhtautumiseni ihmisten kuolemaan on ehkäpä hivenen poikkeuksellinen.
Mikäli ensimmäinen ketju olisi avattu otsikolla "Muistelemme Myyrmäen uhreja", olisin pysynyt siitä visusti poissa. Ketjun nimi ei kuitenkaan ollut tämä, vaan aivan jotain muuta, eikä nimi millään muotoa viitannut suruun tms. joten poikkeavienkin mielipiteiden lausuminen tulee hyväksyä. Vertaan tätä ketjuun jossa puhutaan homoista, jos siihen joku tulee kirjoittamaan, että "Kaikki homot pitäisi tappaa", en minä ainakaan moisesta voi loukkaantua vaikka itse en olekaan samaa mieltä. Tunnen homoja, ystäväpiiriini kuuluu kaksi lesboa, joten aihetta loukkaantumiselle voisi olla mutta ei tämä eriävä mielipide ole mikään syy loukkaantumiselle.
Toivoakseni vastaus on tarpeeksi perusteellinen, mikäli ei niin, voinemme jatkaa keskustelua yv'n pohjalta.
Lausun kuitenkin vielä kertaalleen kaikille heille joita viestini loukkasivat pahoitteluni. Tarkoitukseni ei ollut loukata ketään henkilökohtaisella tasolla, vaan käsitellä surua ja järkyttymistä tavallaan yleisemmällä tasolla.
vlad
