Taidan olla varsin poikkeuksellinen yksilö, ainakin minä seuraan varsin suurella mielenkiinnolla varjon ja mjr'n käymää sivistynyttä keskustelua, joka tosin näyttää siirtyneen melkoisesti sivuraiteille, mutta toivokaamme sen palaavan asiayhteyteen ennemmin tahi myöhemmin.
Keskustelua sivullisena jonkin aikaa seurattuani mieleeni hiipii ajoittain mielikuva siitä, ettei keskustelijoilla ole aina käytössään sama kieli, tai he vähintäänkin puhuvat saman kielen eri murteilla. Mutta tämähän tekee keskustelusta ainakin haastavamman ja mielenkiintoisemman seurattavaksi.
Seuraavasta pieni huomio:
Viestin lähetti varjo
Filosofia on kuten fysiikkakin ovat "vapaa-ajan" tieteitä eli ne vaativat tietyn asteen vapaa-aikaa jotta niitä voidaan harrastaa.
Metsästäjä-keräilijät eivät liiemmilti filosofoi koska aikaa siihen ei juurikaan ole. Vasta kaupungistumisen myötä filosofian harrastaminen mahdollistui kunnolla.
Tämän toki tiedät mutta tietämättömille ketjun seuraajille on hyvä tietää hieman taustoja etteivät vain ota todesta sinun hieman yksioikoisia määritelmiäsi
Olen itsekin hivenen miettinyt tätä teemaa, kuinka filosofian ja fysiikan kehitys on kulkenut? Mikä merkitys yhteisöjen kehittymisellä on ollut niiden kehittymiseen?
Molemmat tarvitsevat toimiakseen myös kielen tiettyä kehittyneisyyttä, ilman kehittynyttä ymmärrettävää moniulotteista kieltä filosofia on auttamatta köyhää ja monilta osin jopa merkityksetöntä, mutta yhtä lailla on fysiikan laita. Vaikka fysiikaaliset ilmiöt ovat olemassa olipa ihmistä tahi ei, niin ihminen kyetäkseen kuvaamaan niitä tarvitsee toimivan ja ymmärrettävän kielen - käsittipä se kieli sitten puheen/kirjaimet tai numerot tai molemmat.
Kuten varjo ilmaisi, kyseiset tieteen ovat hyvin pitkälti "vapaa-ajan" tieteitä. Mikäli elämän perustekijät eivät ole kunnossa niiden harrastaminen tai harjoittaminen on hyvinkin vaivalloista, jopa ylivoimaisen vaikeaa - tässä tosin filosofialla on pienoinen etu. Koska se perustuu ajatuksiin ja niistä kumpuaviin rakennelmiin se ei ole siinä määrin sidoksissa kehittyneisyyteen kuin fysiikka, varsinkin jos tarkoitetaan pidemmälle kehittynyttä fysiikkaa, joten voidaan kuvitella, että hyvinkin varhaisessa kehityksen vaiheessa ihminen on ryhtynyt "filosofoimaan" tai harjoittamaan jonkinasteista filosofiaa. Ei kuitenkaan ehkäpä kovinkaan syvällisessä muodossa mutta luonut perustan filosofoinnille jo tuolloin.
Toisaalta, kyky filosofoida on voinut luoda perustaa fysiikan ymmärtämiselle laajemmassa mitassa. Jälleen kehitys on edennyt hitaasti mutta vääjäämättä eteenpäin, alkanut mahdollisesti teoreettisista pohdinnoista kuinka metsästää tai kuinka rakentaa jokin tarve-esine ja sitten on huomattu tällaisen pohdiskelun edesauttavan työskentelyä, ja näin luotu hiljalleen perustaa tieteelliselle kehitykselle.
Niin, voidaanko päätyä siihen, että ilman toista ei olisi toistakaan. Varhaisessa vaiheessa ne ovat tullakseen toimeen tarvinneet toinen toisiaan, ja vasta myöhemmin, kehityttyään tarpeeksi pitkälle ne ovat lopullisesti eriytyneet toisistaan - tai voidaanko sanoa, fysiikka on eriytynyt filosofiasta.
Eli, tässä, mikäli olen ymmärtänyt edes jotakuinkin oikein, olen aika lailla samoilla linjoilla varjon kanssa.
vlad#16.