Viestin lähetti t4
Et kuitenkaan sano niissäkään hautajaisissa "juhlaväelle", ettei "ettei tapahtunut hetkauta lainkaan"?
Ehkä ilmaisin itseni huonosti, niin taisi käydä.
En myöskään käy kuin läheisimpien sukulaisteni hautajaisissa, muihin kutsuihin vastaan aina kieltävästi, ja kerron suoraan, ettei minua kiinnosta tulla tilaisuuteen. Miksi vasta kuolema antaisi syyn mennä paikalle, jollen ole sitä kuolleen eläessäkään tehnyt, en aio tehdä sitä hänen kuoltuakaan.
Mummini kuollessa olin aidon helpottunut siitä, että hän kuoli. Taistelu syöpää vastaa oli runnellut hänet, joten kuolema oli helpotus, ja tämän toin julki - vaikka tuolloin olin (muistaakseni) 15 ikäinen.
Vaarini kuollessa, olin tavallaan "onnellinen" siitä, että hän sai "lähteä saappaat jalassa". En tuolloinkaan vaipunut kyyneliin tms., sanoin suoraan mitä ajattelen - eikä se herättänyt pahennusta.
Toisen mummini kuoleman otin myös hyvin rauhallisesti. Oli hyvä, että hän kuoli, koska hänen elämänsä ei enää ollut elämisen arvoista.
Muiden sukulaisteni kuolemat ovat olleet aivan yhden tekeviä minulle.
Ilmeisesti suhtaudun kuolemaan hyvin erikoisella tavalla, minulle se ei koskaan ole tragedia tms. Ei myöskään aihe surra.
Mutta et kuitenkaan loukkaisi sukulaisiasi? Eli mielestäsi kaikkia muita kuin sukulaisia saa loukata rehellisyyden nimissä?
Yllä jo vastaan osaltaan tähän, mutta jatketaan vielä hivenen lisää.
Ei sukulaisuus ole minulle mikään este ettenkö voisi loukata häntä rehellisyyden nimissä, samoin toivon, että minua kohtaan ollaan aina rehellisiä - vaikka rehellisyys sitten loukkaisikin minua.
Eikö oletuksena ole se, että ystävät ymmärtävät ja antavat anteeksi lähes kaiken ja ystävän puolesta vaikka kuollaan. Mielestäni olisi kauheaa ajatella, että ystävät olisivat samaa puuroa kaikkien muiden maailman ihmisten kanssa.
Onnekseni ystäväni eivät ole sitä "harmaata massaa". Tässä kohtaa tarkoitukseni oli osoittaa, että voin olla ystävieni kanssa jutellessa rehellinen ja kertoa mielipiteeni vaikken tiedäkään kuinka he siihen voivat suhtautua. En siis pelkää sitä, mitä eriävän mielipiteen lausuminen voisi aiheuttaa.
Seuraavassa kappaleessa toin julki myös se, että voin käsitellä yhtä avoimesti kiperiäkin asioita tuiki tuntemattomien kanssa. Tuolloinkaan en pelkää kertoa mielipidettäni, en millään muotoa.
Ilmeisesti tällä oman nimen "julkaisemisella" on tarkoitus saada jonkinlainen oikeutus loukata ihmisiä näissä keskusteluissa myöhemminkin?
...
Tarkoituksen hakuiseen ihmisten loukkaamiseen ei mielestäni ole kuitenkaan minkäänlaista oikeutusta. Oli sitten kyse omista periaatteista tai ei.
Ystävällisin terveisin
Nimeni julkaisemisella oli ainoastaan yksi tarkoitus, ilmaista se, että seison sanojeni takana. Tulen jatkossakin esittämään mielipiteeni vaikka ne kuinka poikkeaisivat "yleisestä linjasta".
Ehkäpä minun on hivenen vaikea ymmärtää joidenkin ihmisten voimakkaita reaktioita sen tähden koska suhtaudun niin poikkeavalla tavalla asioihin. Mutta ilman poikkeavia mielipiteitä nämä keskustelut olisivat auttamatta hyvin kuivia. En minäkään loukkaannu siitä jos joku on sitä mieltä, että "Kaikki homot saa tappaa" - itse en vihaa homoja, tunnen heistä muutamia ja he ovat aivan tavallista porukkaa.
Se jos ilmaisen, että tämä tapahtuma ei hetkauta tai järkytä minua, ei millään muotoa ole poissa niiltä jotka tuntevat aitoa surua. Jos esitän arveluni sille ettei kaikkien suru ja järkytys ole aivan aitoa, niin tämäkään ei ole poissa niiltä jotka ovat sitä mieltä, että heidän suru on aitoa.
Pidin, ja pidän edelleen, monien esille tuomaa järkyttyneisyyttä ja kauhistelua tähän aikakauteen kuuluvana käyttäytymismallina. Voimakasta julkituontia pidetään hyväksyttävänä, joten näin ihmiset käyttäytyvät keskimääräisesti ottaen.
Mikä voidaan katsoa loukkaamiseksi?
Se jos kirjoittaa yleisesti jostain asiasta ja ihmettelee ja epäilee moisen käyttäytymisen aitoutta. Onko tämä loukkaamista? Ei minusta.
Se taasen mielestäni on loukkaamista jos kirjoitan, "Nimim. XX on yksi näyttelevä pelle, kerää täällä sääli ja sympatiapisteitä muilta".
Minä ainakin toivon, että ystävilläni on tarpeen vaatiessa vaikka rohkeutta loukata minua jos moinen käyttäytyminen on ainoa mahdollisuus tuoda jokin asia esille. Jos hylkään heidät ystävinä tuon seurauksena, en voi syyttää muuta kuin itseäni ja omaa typeryyttäni.
Takaisin nimimerkkiin vaihtaen,
vlad#16.
edit: muokattu pyynnöstä.