Viestin lähetti Viikate
Vaikka ainahan voi tietysti olla, että puhun roskaa.
Hmmm...
Tuskinpa nyt sentään roskaa puhut. Hyvin asialliselta viestisi vaikutti, ja teit siinä mielestäni oivallisia ja myös oikeita huomioita - sellaisiakin jotka ovat jääneet liian vähälle huomiolle tapausta käsittelevissä ketjuissa.
Se oli rauhallinen ja asiallinen kannanotto tapahtuneeseen.
Seuraavaksi vielä muutaman kappaleen verran tunteista.
Varmasti dana77 ja Taito-Ojanen ovat tehneet myös oikeaan osuvia huomioita käsitellessään tunteita, molempien viestit ansaitsisivat pidemmänkin pohdinnan mutta tyydytään nyt hyvin suppeaan kirjoitelmaan.
On uskottava, että hyvin monissa päätöksenteoissa tunteista on hyötyä, varsinkin tehtäessä sellaisia päätöksiä jotka liittyvät jollain muotoa ihmisen hyvinvointiin, jollei muussa mielessä niin ruokaa tehdessä tai ostaessa. Tässä mielessä siis henkilön joka on totaalisen tunteeton, (esim. Taito-Ojasen viestissä mainittu tutkimus), voi olla liki mahdotonta tehdä valintoja koska hänellä ei ole mitään tunnepohjaa mikä helpottaisi päätöksenteossa. Kun esim. jokin ruoka ei herätä mitään tuntemuksia, on tällaisen ihmisen hankala tehdä valintaa sen puolesta, mutta myös hyvin hankala valita mitään muutakaan koska mikään ei herätä minkäänlaista tuntemusta aivoissa, ei herätä mielihyvän tunnetta.
Ihminen on jossain määrin myös mielihyvähakuinen eläin. Toiset enemmän, toiset vähemmän.
Samalla on kuitenkin huomioitava se, ettei pidä sekoittaa keskenään henkilöä joka on täysin tunteeton ja henkilöä joka pyrkii tarkastelemaan asioita järkipohjalta, vaikka tällainen henkilö hyvin usein ulkopuolisen silmin katsoen voi vaikuttaa hyvinkin tunteettomalta. Se, että jokin tapahtuma ei herätä suurempia tunteita minussa ei suinkaan tarkoita sitä, että kaikissa mahdollisissa tapauksissa kykenisin tarkastelemaan asioita rationaalisesti, eli tietyt tapahtumat voivat aiheuttaa myös minussa niita voimakkaita tunnereaktioita, ja jotkut voivat taasen olla sellaisia jotka eivät muissa niitä aiheuta. Se, että ei tunne samoin kuin kaikki ei riitä syyksi tuomita ihmistä tunteettomaksi. (Tarkoituksenani ei ole puolustella itseäni, otin vain itseni soveliaana esimerkkinä esille - aivan hyvin esimerkki olisi voinut olla "varjo" tai joku muu nm.).
Hyvin usein kuitenkin liika tunteellisuus tekee ihmisestä "sokean", tuolloin ihminen taasen on helpohkosti johdateltavissa, joten voidaan myös katsoa, että monissa tapauksissa tunteettomasta (rationaalisesta) ajattelusta on myös hyötyä. Kyetessään pitämään voimakkaat tunteensa aisoissa ihminen voi tehdä havaintoja joita ei välttämättä muutoin kykenisi tekemään, tai ei niitä muutoin huomaisi. Se riippuu tilanteesta onko siitä hyötyä vai haittaa, mutta itse katsoisin, että keskimääräistä huomattavasti useammin rationaalisesta ja tunteettomasta ajattelusta on hyötyä kuin haittaa.
En siis kiellä etteikö tunteillakin ole sijaansa, mutta kukin meistä kokee asiat eritavalla, tämä minun olisi ehkäpä pitänyt pitää mielessä ensimmäisiä viestejäni Myyrmannin tapauksesta kirjoittaessa, mutta toisaalta epäilys tunteiden aitoutta kohtaan oli täysin vilpitöntä. Ja, uskoakseni myös eräällä tavalla oikeaan osunut.
Miksi minun on sitten niin hankala kokea suuria tunteita puhuttaessa ihmisten kärsimyksistä?
Syitä olen jo jonkin verran tuonut esille näissä ketjuissa, samoin viittauksia löytyy lukuisista muistakin ketjuista, mutta tähän sopii myös mjr'n eräässä ketjussa tekemä oivallinen huomio - paikkansa pitävä huomio - luonteeni karuudesta.
Aika on muovannut minusta karun, elämän osittain kovatkin kokemukset ovat tehneet minusta tällaisen. Kun tähän vielä lisätään tuntemus siitä, että ihminen on lopulta pohjimmiltaan ennemminkin julma kuin hyvä, niin kuinka voitte kuvitella, että tuntemukseni ihmisten kärsimyksiä kohtaan olisivat kovinkaan voimakkaat?
Tällaista yöllä,
vlad#16.