Viiden pelin rupeama eilen, enemmän tai vähemmän niukat voitot kaikista. Johtuneeko siitä etten pelaa kuin kerran pari viikossa, uusista tunereista (ei ne taklaukset sittenkään enää osu ihan yhtä hyvin) vai siitä että luotto veskareihin on < 0, mutta huomaamatta oma pelityyli tuunautunut puolustusvoittoisemmaksi verrattuna hajonneen liigan reikäpääkiekkoon. Tai no, kyllä mun äijät jää kolan alle jos kikkailemaan rupean joten pitkälti dump & chasella menee nyky-Bullies.
Sens kaatui eka pelissä 5-1. Muuta en muistakaan. 'Nucks antoi Phillylle tasoitusta ja lepuutti Luongoa, voitot 4-3 ja 3-2 ja. Eka pelissä turvallisen oloinen 4-0(?) johto muuttui äkkiä 4-3:een kun Leighton heitti räpylän tiskiin, kesti kuitenkin lopun, huh. Toisessa pelissä minä puolestaan 2-0 tappioasemassa kolmanteen erään mutta onnistuin kuin onnistuinkin viemään pelin jatkoajalle jolla Carter ratkaisi paskella lämärille Canucksin veskarin avustuksella.
Illan loppuun kaksi matsia Ducksia vastaan. Fanit haukottelivat katsomossa kun nysvättiin 2-1 rl. ja 1-0 matsit. Mä tein kolme pelitilannemaalia, Ducks ei yhtään ;) Eka pelissä oli Philly aika karusellissa mutta vaihtelun vuoksi oli Leighton tilanteen tasalla. Toinen peli tasaisempaa eikä edelleenkään paljon maalipaikoilla juhlittu. Molemmissa peleissä mun maalit tuli YV:llä ja molemmat samalla tavalla: mun äijä ajetaan täysin pystyyn mutta kiekko ajautuu suoraan toisen vapaana olevan pelaajan lapaan.
Sinänsä hassua, että nää vähämaaliset matsit Calcichewiä vastaan muistutti toistaiseksi pelatuista matseista ehkä eniten oikeeta lätkää, tosin ei ehkä niinkään NHL:ää vaan SM-liigaa... vaikeuksia molemmilla, etenkin mulla, päästä hyökkäysalueelle kiekkoa kuljettamalla joten roikku-, ja rännikiekoilla mentiin ja riistoilla yritettiin hakea maalipaikkoja. Vetoja blokattiin molemmin puolin paljon ja laukauksia vedeltiin vähän mistä sattuu kun ei oikeille maalipaikoille päästy. Ei ollut "tietokonepelipelaamista" että kikkaillaan hyökkäysalueelle, haetaan takatolpalta mesta tai jos sitä ei ole niin neppaillaan sektorille ja siitä lauotaan tai sitten räimitään säbärannareita siniviivalta. Oli taistelun makua touhussa ja mukavaa että välillä tulee melkein oikeen lätkäpelin fiilistä.
Sens kaatui eka pelissä 5-1. Muuta en muistakaan. 'Nucks antoi Phillylle tasoitusta ja lepuutti Luongoa, voitot 4-3 ja 3-2 ja. Eka pelissä turvallisen oloinen 4-0(?) johto muuttui äkkiä 4-3:een kun Leighton heitti räpylän tiskiin, kesti kuitenkin lopun, huh. Toisessa pelissä minä puolestaan 2-0 tappioasemassa kolmanteen erään mutta onnistuin kuin onnistuinkin viemään pelin jatkoajalle jolla Carter ratkaisi paskella lämärille Canucksin veskarin avustuksella.
Illan loppuun kaksi matsia Ducksia vastaan. Fanit haukottelivat katsomossa kun nysvättiin 2-1 rl. ja 1-0 matsit. Mä tein kolme pelitilannemaalia, Ducks ei yhtään ;) Eka pelissä oli Philly aika karusellissa mutta vaihtelun vuoksi oli Leighton tilanteen tasalla. Toinen peli tasaisempaa eikä edelleenkään paljon maalipaikoilla juhlittu. Molemmissa peleissä mun maalit tuli YV:llä ja molemmat samalla tavalla: mun äijä ajetaan täysin pystyyn mutta kiekko ajautuu suoraan toisen vapaana olevan pelaajan lapaan.
Sinänsä hassua, että nää vähämaaliset matsit Calcichewiä vastaan muistutti toistaiseksi pelatuista matseista ehkä eniten oikeeta lätkää, tosin ei ehkä niinkään NHL:ää vaan SM-liigaa... vaikeuksia molemmilla, etenkin mulla, päästä hyökkäysalueelle kiekkoa kuljettamalla joten roikku-, ja rännikiekoilla mentiin ja riistoilla yritettiin hakea maalipaikkoja. Vetoja blokattiin molemmin puolin paljon ja laukauksia vedeltiin vähän mistä sattuu kun ei oikeille maalipaikoille päästy. Ei ollut "tietokonepelipelaamista" että kikkaillaan hyökkäysalueelle, haetaan takatolpalta mesta tai jos sitä ei ole niin neppaillaan sektorille ja siitä lauotaan tai sitten räimitään säbärannareita siniviivalta. Oli taistelun makua touhussa ja mukavaa että välillä tulee melkein oikeen lätkäpelin fiilistä.