Projekti: Kissa

[Sv veinikretski]

Minullakin oli kissa, se oli sekarotuinen ja sen nimi oli Reino. Reino oli tyttökissa, en leikkailut sitä ollenkaan, Reino jäi suomeen kun muutin tänne, kova ikävä oli Reinoa pitkät pitkät ajat.

Löysin Reiskan kun oli katsomassa lätkämatsia talvella ja se oli ihan pentu, en raaskinut sitä uloskaan jättää, hain kyllä pitkät ajat sen oikeaa kotia ja laitoin ilmoituksenkin kauppojen seiniin, ei tullut kukaan hakemaan. Niinpä Reiska ja minä otiin hyvät kaverit monet ajat.

Reiska putosi sitten ikkunasta kuulemma, joku oli sulkenut ikkunan ja kops, sinne meni kaverini Reiska, ei ole löytynyt elävänä eikä kuolleena, traakinen tapaus.

Oli muuten ihmeen pieni, eikä koskaan suureksi kasvanutkaan.

 

[Alamummo]

Tuosta "valtataistelusta", mulla on ollu kissoja 15 vuotta [1-3 kerrallaan] ja koskaan ei ole enempiä rähinöitä syntynyt, mutta nyt... Mulla on 10 vuotias poikakissa, ja pari vuotta sitten otin toisen pojan joka on ihan pikkupennusta asti kiusannut tätä isompaa, siihen pisteeseen saakka että iso ei enää kunnolla uskaltaudu syömään eikä hiekkikselle kun pelkää että tämä skitso-pentu käy kimppuun [ja välillä tosiaan ne tappelee aika vakavan näköisesti, hirveä huuto/rähinä ja karvat pöllyää jne... Se lähinnä kököttää sängyn alla koko päivän koska pelkää tulla pois sieltä. Mitähän hemmettiä näille vois tehdä? Mulla on kolmas kissa, tyttö 4 v ja se saa olla ihan rauhassa, mutta pienimmällä on selkeesti tällainen "vittu meikä määrää"-asenne ollut ihan rääpäleestä lähtien tätä isoa poikaa kohtaa, alkaa pelottaa jo jättää nämä yksin kotiin, kun ei tiedä mitä vielä tapahtuu...

Oletan, että molemmilta uroksilta on pallit pois?

 

[Daimon]

Kellään kokemusta ragdoll-nimisestä kissarodusta?

 

[Ambi]

Oletan, että molemmilta uroksilta on pallit pois?

Juu on, pikkukaverilta leikattiin pallerot pois reilu vuosi sitten, ajattelin että se saattais rauhottaa tilannetta kun molemmat pojat ovat eunukkeja mutta pikkujätkästä tais omasta mielestään tulla vieläkin miehekkäämpi operaation jälkeen [=entistä aggressiivisempi].

 

[fiftyeight]

Tässä ollaan tämä päivä oltu sitten kissavahtina.

Meillä on n. kolmevuotias Santra, joka nyt sitten laitettiin siihen leikkaukseen. Vein aamulla Santran hoitoon ja kymmeneltä hain pois. Yhden aikaan alkoi heräillä, mutta vasta kolmen jälkeen meni laatikolle. Sittemmin on syöty ja varsinkin juotu ja pikkuhiljaa alkaa kaikki perustoiminnot olla kohdallaan. Jännä, että kaikki lempparipaikat on pitänyt käydä ihan ekana läpi.

Ongelmana onkin nyt kauluri. Santra peruuttelee koko ajan melkein yhtä paljon kuin IFKoon jämäpakit. Lääkärin ohjehan kaulurin pitämisellehän on se kymmenen päivää, mutta juuri nyt näyttää kissalle se olevan aika vaikeaa. Joskus muinoin (80-luvulla) on meidän kissalle tehty sama operaatio, enkä minä muista mistään kaulurista mitään?

Ts. voisikos siitä kaulurista päästä jo nopeammin eroon?

t. Santra

 

[Thumb]

Tässä ollaan tämä päivä oltu sitten kissavahtina.
Ts. voisikos siitä kaulurista päästä jo nopeammin eroon?

t. Santra

Täällä asusteleva tyttökissa ei leikkauksen jälkeen kyllä kauluria joutunut pitämään. Lääkäri vain sanoi, että pitää katsoa ettei kisuli ala haavaa paljoa nuolemaan, eikä se kyllä alkanutkaan.

10 päivää kaulurin kanssa kuullostaa hyvin ikävältä.

 

[fiftyeight]

- - -
10 päivää kaulurin kanssa kuullostaa hyvin ikävältä.

No niin kuulostaa.

Santra on sopeutunut ihan ok nykyiseen systeemiin, mutta kyllähän se olisi hieno homma päästä kaulurista eroon as soon as possible.

 

[pavenro8]

Me otettiin aina pari kertaa päivässä tuo paholaismainen kauluri pois, siis silloin kun tytöt oli leikattu. Saivat sitten pestä itseään ja kyllä sitten pesu ja kaularapsu maistui makoisalle. Mutta sillä hetkellä kun kieli alkoi lähestyä massua, niin kauluri palautettiin tai ainakin sillä uhkailtiin. Kaipa sen kaulurin voi ottaa sitten pois kun näyttää se haava siltä ettei se enää nuoleskelusta pahemmaksi muutu, eli siis on päässyt arpeutumaan. Vai että kymmenen päivää. Pah ! Eihän ne saatanan puoskarit mitään tiedä.

 

[vision]

Ongelmana onkin nyt kauluri. Santra peruuttelee koko ajan melkein yhtä paljon kuin IFKoon jämäpakit..

Meidän kissa peruutteli kanssa ensimmäiset päivät kuin hifk:n pakisto mutta tottui aika nopeasti siihen eikä ollut lopulta moksiskaan siitä. Tai siltä se ainakin näytti. Kyllä sen kaulurin kannattaa varmastikin antaa olla ellei ole itse paikalla vahtimassa ettei kissa rupea nuolemaan haavaa.

 

[Poison]

Nyt ollaan kissan kanssa muutettu ja pian on jo kuukausi uudenlaista elämää takana. Kissa on sopeutunut yllättävän hyvin - seinäni ovat yhä ehjät eikä naapureiltakaan ole vielä tullut valituksia. Katti kun osoittaa kyllä mieltään maukumalla välillä niin pirun kovasti ulko-ovella. Olen kuitenkin pitänyt tiukan linjan: ulkona käydään ainakin kerran päivässä, mutta koskaan se ei tapahdu maukumisen seurauksena. Pari kertaa on hermot palanut kunnolla, kun yöllä saa herätä vinkumiseen ovella, mutta... Paremmin tämä silti menee kuin ennakkoon kuvittelin. Leikkimistä harrastetaan tietenkin päivittäin, kuten myös muuta seurustelua. Selkeästi huomaa, että kissa todella kaipaa seuraa itselleen ja sitä se on nyt myös saanut juuri leikin ja rapsuttelun muodossa. Todella onnellinen olen, etten ole joutunut luopumaan vanhasta kaveristani.

Nyt painin kuitenkin moraalisen ongelman kanssa. Poikaystäväni kanssa pitkään suunnittelemani ulkomaanmatka on toteutumassa. Kissalle on hoitaja tiedossa, jopa siten, että tämä hoitaja asuisi kissan kanssa täällä minun poissaollessani. Huolestuttaa kuitenkin kovin jättää kissaa yksin - ensin iso elämänmuutos ja sitten vielä minä otan ja häivyn maisemista. Mahdollisuuteni olisivat olla poissa neljä yötä tai kokonainen viikko (viikko olisi kannattavampi), mutta en todellakaan tiedä, kumpaan olen päätymässä, koska kismeli huolestuttaa niin kovin. Eihän katti nyt tänne kuolisi, mutta en voi olla miettimättä, kärsiikö se jotenkin tms. Olen koittanut pohtia, että onhan niitä olemassa kaikenlaisia eläinhoitoloitakin, joihin ihmiset lemmikkinsä vievät - luulisi tuon olevan eläimelle vieläkin stressaavampaa, kun ympäristökin muuttuu.

Huokaus. Päätös olisi tehtävä tämän illan aikana. Pitäkää ihan vapaasti minua naurettavana ja kissaa ylitunteellistavana, mutta helppoa ratkaisua ei kyllä nyt ole.


Ted Raikas, sama kissa on kyseessä kuin näkemässäsi kuvassakin. :)

 

[Tobias]

Nyt painin kuitenkin moraalisen ongelman kanssa. Poikaystäväni kanssa pitkään suunnittelemani ulkomaanmatka on toteutumassa. Kissalle on hoitaja tiedossa, jopa siten, että tämä hoitaja asuisi kissan kanssa täällä minun poissaollessani. Huolestuttaa kuitenkin kovin jättää kissaa yksin - ensin iso elämänmuutos ja sitten vielä minä otan ja häivyn maisemista. Mahdollisuuteni olisivat olla poissa neljä yötä tai kokonainen viikko (viikko olisi kannattavampi), mutta en todellakaan tiedä, kumpaan olen päätymässä, koska kismeli huolestuttaa niin kovin. Eihän katti nyt tänne kuolisi, mutta en voi olla miettimättä, kärsiikö se jotenkin tms. Olen koittanut pohtia, että onhan niitä olemassa kaikenlaisia eläinhoitoloitakin, joihin ihmiset lemmikkinsä vievät - luulisi tuon olevan eläimelle vieläkin stressaavampaa, kun ympäristökin muuttuu.
Huokaus. Päätös olisi tehtävä tämän illan aikana. Pitäkää ihan vapaasti minua naurettavana ja kissaa ylitunteellistavana, mutta helppoa ratkaisua ei kyllä nyt ole.

Mutta mutta, eikös kissoista aina sanota, että ne kiintyvät paikkaan eikä henkilöön. Joten jos kämppä pysyy suht'koht samannäköisenä mutta kissan kaitsija vaihtuu niin eiköhän mirri pärjäile. Ikävä sanoa ja helvettiäkö minä kissoista mitään tiedä mutta ne kuulemma kiintyvät vain paikkoihin.

 

[Sarme]

Mutta mutta, eikös kissoista aina sanota, että ne kiintyvät paikkaan eikä henkilöön.

Täyttä urbaanilegendaa. Maalla vapaana asuvat ehkä, siis sellaiset jotka eivät käy kotona kuin kääntymässä. Mutta sisäkissat ainakin kiintyvät ehdottomasti "omistajiinsa", ei paikkaan. Omia kokemuksia asiasta on kuten myös kymmenien tuttujeni kokemuksia.

 

[Rinoa]

Täytynee nostaa tämä takaisin ylös..

Eli joulukuun alusta tuli Herra sitten talouteen, pikkiriikinen lähes musta hieman siamilaisen piirteitä omaava kolli jolla on leijonan ego : )

Nuoren herran kanssa on ollut kyllä mitä ihaninta elää, ei voi muuta sanoa.. Yksikään päivä ei ole samanlainen. Herra kasvaakin huimaa vauhtia vaikka on edelleen kovin pieni. Kolli-komea sai joululahjaksi kaveri-kisultaan näitä pörröisiä hiiriä jotka hieman kolisevat. Ovat päässeet suunnattomaan suosioon. Herralla on leluja vaikka ja kuinka paljon, muttei yhtäkään joka olisi yhtä rakas kuin se hassu myrkynvihreä hiiri. Sitä hiirtä kuljetetaan suussa pitkin huoneistoa, sitä suojellaan ja kun se joutuu sohvan alle tai piiloon on suru mitä suurin.. Hassua. Mikä siinä tietyssä hiiressä voikin olla niin ihanaa?

Vielä kun keksisin kuinka saada Herra lopettamaan mamin alushousujen kokolapun ryöstäminen öiseen aikaan.. On nimittäin suurissakin määrin ärsyttävä tunne herätä siihen että Herran kynnet iskeytyy ahteriin.

Niin tai näin, Herra tuo kyllä suunntatonta iloa jokaiseen päivääni ja en voi kuin kiittää siitä suunnattomasta lahjasta jonka hän elämääni huonolla hetkellä toi.. : D

 

[Ted Raikas]

Eli joulukuun alusta tuli Herra sitten talouteen, pikkiriikinen lähes musta hieman siamilaisen piirteitä omaava kolli jolla on leijonan ego : )

Onnitteluni! =)

Kissa on parhaimmillaan aivan verraton ja yliveto seuralainen ja elämän ilostuttaja, tiedän monia, joille kissat ovat tuoneet mielenrauhaa ja tasapainoa elämään.

Oma äitini, joka on tottunut kissojen kanssa elämään, on nyt harkitsemassa uuden katin hankintaa. Tässä on jo mennyt toista vuotta kun vanha herrasemme (R.I.P.) nukkui pois 17-vuoden kunnioitettavassa iässä. Kesti hetken päästä yli surusta ja nyt on ehkä otollinen hetki kotiporukoiden hankkia uusi mauku elämää piristämään.

Itsekin olen harkinnut vakavasti kissan ottamista, mutta pitää hieman tarkistaa tämä elämäntyyli ja asunnon mielekkyys sellaiselle. Tahdon toki tarjota parasta jalolle otukselle. =)

Kissat ja naiset on suosikkieluk... olentojani.

 

[psychodad]

Kissat ja naiset on suosikkieluk... olentojani.

Samoin! Meilläkin kotona kauhukaksikko joka pitää mielen virkeänä vaikka olisi huonompikin päivä. Elo ilman kissaa on teeskentelyä!

 

[Rinoa]

Itselläkin edellinen rakkaus kesti 15-vuotta ja sen päättyminen otti koville.. Mutta päätös uudesta oli kuitenkin vihdoin muutaman vuoden jälkeen kypsynyt. Ja mikään ei ole ihanampaa kuin tulla kotiin jossa joku todella odottaa sinua. Antaa muuten monta syytä elämälle ja kodille taas : )

Elo ilman kissaa on teeskentelyä!

Totta!! : )
"kaiken tärkeän elämästä olen oppinut kissaltani"

 

[Dante]

Kissaihminen ilmoittautuu. Surullisissa merkeissä tosin, kun velipojan oli eilen vietävä 17-vuotias emeritius-kissamme viimeiselle piikille takajalkojen halvaannuttua. Yllättävän kova paikka oli kuulla asiasta, vaikka en kissamme kanssa samassa taloudessa ole enää yli kymmeneen vuoteen asunutkaan. Kovin rakas otus oli.

Itse olen kissan ottamista miettinyt jo pidempään, mutta en ole tähän päivään mennessä ottanut, koska koin nyt edesmenneen kissamme vielä omakseni ja olisi tuntunut "pettämiseltä" ottaa toinen kissa. Nyt täytyy alkaa harkita asiaa uudelleen. Yksi iso mutta on tällä päivämäärällä avovaimoksi muuttuneen tyttöystäväni käännyttäminen arvomaailmaltaan kissalle suopeaksi. Ei hän ajatusta täysin tyrmännyt ole, mikä on loistava juttu, eikä asia nyt mikään päivänpolttava vielä ole. Täytyy vissiin alkaa unohdella suloisten kissanpentujen kuvia sopivasti näkösälle..

 

[Alamummo]

Seuraavaksi kissa

Itse olen ollut aina koiraihminen ja niin nytkin - kahden puolihömelön mäyrisvanhuksen onnellinen mamma. Olen kuitenkin päättänyt, että kun heistä aika jättää, niin en ota koiraa vaan kissan. Eläinrakas kun olen, niin joku karvainen kotona pitää olla ja elämäntilanteeseeni sopisi nytkin kissa tai pari paremmin. Matkustelen paljon ja mutsi, joka koiriani hoitaa alkaa tulla vähän vanhaksi hoitamaan niitä, enkä viitsisi häntä rasittaa enää näiden kahden jälkeen. Kissan hoitaminen taitaa olla vähän helpompaa, kun ei tarvitse juosta kusilenkeillä montaa kertaa päivässä. Elikäs kun se aika tulee, niin suunnistan Hesyn kissataloon ja haen sieltä jonkun elämänkolhiman kisulin kaveriksi. Koiran aika voi sitten olla uudestaan, kun olen vanha muori, enkä jaksa enää niin reissailla.

 

[pikkukatti]

Kyllähän se elo ois aika yksinäistä ilman noita karvapalloja. Vaikka niiden kanssa meneekin ajoittain hermot, kun ne pudottelee kaikki tavarat ja karvaa on joka paikassa. Mutta silti ne on vaan suloisia. Aamulla oli taas mukava herätys, kun toinen kissa nukkuu jalkojen päällä ja toinen mahan päällä. Hyvä syy pitkittää nousemista... Tuo toinen kisu tulee kyllä joka yö nukkumaan jalkojen päälle tai niiden viereen. Toinen sitten nukkuu sängyllä milloin missäkin. Eikä edes halua kuvitella sitä tunnetta jos niitä ei enää olisi. Onneksi ne on vasta 3v. ja 8kk. Eli iän puolesta saan nauttia niiden seurasta vielä monta vuotta.

 

[psychodad]

Kyllähän se elo ois aika yksinäistä ilman noita karvapalloja. Vaikka niiden kanssa meneekin ajoittain hermot, kun ne pudottelee kaikki tavarat ja karvaa on joka paikassa. Mutta silti ne on vaan suloisia. Aamulla oli taas mukava herätys, kun toinen kissa nukkuu jalkojen päällä ja toinen mahan päällä. Hyvä syy pitkittää nousemista... Tuo toinen kisu tulee kyllä joka yö nukkumaan jalkojen päälle tai niiden viereen. Toinen sitten nukkuu sängyllä milloin missäkin. Eikä edes halua kuvitella sitä tunnetta jos niitä ei enää olisi. Onneksi ne on vasta 3v. ja 8kk. Eli iän puolesta saan nauttia niiden seurasta vielä monta vuotta.

Näin meilläkin nukutaan. Kun peiton saa päälle niin toinen kissa tulee jalkojen väliin peiton päälle nukkumaan ja toinen johonkin lähelle. Ilman ei oikein osaisi nukkuakaan. Enemmän toki vaimoa ahdistavat yöllä kuin minua, yleensä kissat luovuttavat minun päälläni makaamisen kun liikun ja pyörin sängyssä vaimoa enemmän.

Ja aamuisin herätyskin on yleensä mitä mainioin, kolli tulee aina puskemaan ja kehräämään viereen että nousepa ukko laittamaan lapselle ruokaa. Ja ukkohan nousee. Jos joskus ei jaksa nousta niin kisu menee hetken päästä takaisin paikalleen jalkojen väliin ja jatkaa unia.

 

[Fanduli]

Elikäs kun se aika tulee, niin suunnistan Hesyn kissataloon ja haen sieltä jonkun elämänkolhiman kisulin kaveriksi.

Asiaa. Me haimme Eläinlääkiksen löytöeläinosastolta kisulin, joka oli juuri lähdössä Hesyn hoiviin. Hän on nyt 9 kk piristänyt elämäämme ja on kyllä valloittanut täysin.. Ikää tällä hetkellä rapiat puoltoista vuotta ja on niin omalaatuinen, että! Toki hänestä yhä huomaa, että entinen elämä on ollut aika rankka: Ei nimittäin tykkää käydä pitkällä lenkillä ulkona ja juoksee kyyryssä sisälle, jos kuulee jonkun vieraan ihmisen ulkona liikkuvan. Sisällä, missä tuntee olonsa turvalliseksi, on sitten niin leikkisää ja hellyttävää seuraa.. Löytänyt oman nukkumapaikkansa emännän tyynyn vierestä, siihen hän joka ilta kellistyy ja jokaiselta kierrokseltaan palaa. Meidän kisussa erikoisinta on se, kuinka hän meidän herätessä alkaa puskea ja maukua, tarkoituksenaan saada meidät avaamaan tuuletusikkuna! Siihen ikkunalle hän sitten hyppää raitista talvi-ilmaa haistelemaan...

 

[er_bai_wu]

Kellään kokemusta ragdoll-nimisestä kissarodusta?

Siskolla kaksi veljestä. Kauniita, isoja, paskovat paljon. Eivät viihdy juurikaan ulkona. Todella "helppoja" noin muuten.

 

[Ted Raikas]

Elikäs kun se aika tulee, niin suunnistan Hesyn kissataloon ja haen sieltä jonkun elämänkolhiman kisulin kaveriksi. Koiran aika voi sitten olla uudestaan, kun olen vanha muori, enkä jaksa enää niin reissailla.

Tämä on hieno tapa. Meillä on ollut aikanaan kaksi löytökodista peräisin olevaa kissaa, toinen oli tämä vanha herra, josta toissavuonna aika jätti. Molemmat löytökodista otettu kissa on ollut suurenmoinen persoona ja hieno tapaus. Jos ei ole ihan välttämätöntä saada pientä kissanpentua, niin kyllä sellainen täysikasvuinen kissakin voi oppia luottavaiseksi lemmiksiksi, vaikka osan kohdalla voi hetken aikaa viedäkin. Niin ja onhan noissa löytökodeissa pentujakin.

 

[Tomppa#74]

Meidänkin taloudesta löytyy näitä hurisevia kavereita kaksi. Toinen on tietysti musta (hieman raidallinen toki) ja toinen valkoinen. Näin kaikkiin vaatteisiin saadaan näkyvästi karvaa oikein olan takaa...

Meidän vanhempi herra (pääväriltään musta) on iältään jo 19-vuotias. Silti erittäin pirteä tapaus, ei millään uskoisi että melkein 20 on mittarissa. Tosin persoonallinen tapaus tämä on muutenkin. Ääniä on tarjolla joka lähtöön, herra tykkää muutenkin jutella kun kaipaa huomiota johonkin. Samoin yleensä vastaa jos hänelle osoitetaan jotain huomiota. Osaa availla ovia (kahvasta) ja tehdä jäynää silloin kun tahto pitää saada läpi. Kertoo mm. ystävällisesti silloin kun mielestään hiekkalaatikko on liian likainen hakemalla sinut ja johdattamalla laatikolle. Maukaisu kehiin (komento siis) ja odottelemaan laatikon putsausta.

Muuton yhteydessä syksyllä kissansafkat olivat jossain kaikkien laatikoiden jne. keskellä muovarissa nipun pohjalla. Vanha herra päätti että nyt on nälkä ja tuli vaatimaan ruokaa. Yritin etsiä ruokatarpeita herralle muuttokamojen joukosta, mutta kamanpaljouden keskeltä ei osunut silmiin sitten millään. Hetken kissaherra seurasi touhua ja huomasi, että ei näytä löytyvän. Lähti viipottamaan muuttolaatikoiden ja kassien keskelle ja hetken päästä pysähtyi nurkan vieressä olevan suljetun muovikassin viereen ja alkoi maukumaan. Siellä kassin pohjalla olivat sitten muiden kamojen alla kissanruokapussit. Melkoisen hyvä hajuaisti hemmolla.

Saattaa hyvinkin olla että vanhuksen kanssa pirteydestä huolimatta eletään viimeisiä hetkiä. Nuorempana herralla ollut paha maksatulehdus on koko elämän ajaksi jättänyt huonosti toimivan maksan ja maksa-arvot sitä myöten ovat päin hemmettiä. Toisaalta ihme että on kestänyt näinkin kauan. Paino on pudonnut kuitenkin jo melkoisesti (parissa vuodessa 5+ kilosta noin 3,75 kiloon) ja jossain vaiheessa maksa antaa sitten periksi ja homma mennee oksenteluksi ja myrkytystilaan. Sitä mahdottomalta tuntuvaa päivää ennen tehdään kaikki, että herralla on maukkaat ja lokoisat vanhuudenpäivät. On se vaan huippukaveri...

 

[Alamummo]

Jos ei ole ihan välttämätöntä saada pientä kissanpentua, niin kyllä sellainen täysikasvuinen kissakin voi oppia luottavaiseksi lemmiksiksi, vaikka osan kohdalla voi hetken aikaa viedäkin. Niin ja onhan noissa löytökodeissa pentujakin.

Nimenomaan haluaisin tarjota jollekin vanhemmalle remppanalle kisulle tai vaikka kahdelle, jos kaverukset löytyy, lokoisat elämän ehtoopäivät. Vanhoissa koirissa ja kissoissa on rutkasti persoonaa, joka nuorista eläimistä puuttuu, vaikka ne lapsosina hellyyttäviä ovatkin.