Projekti: Kissa

[pavenro8]

Meillä on nyt emännän kanssa menossa Projekti: 2 Kissaa. Molemmat maatiaiskatteja ja tyttöjä. Vähemmän vanhempi on 9 kuukautta ja vielä nuorempi vaivaiset 9 viikkoa, joista meillä viikon ja pari päivää.

Kuten arvata saattaa otti vanhempi primadonna vähän nokkiinsa kun tuotiin toinen vilperi hänen korkeutensa valtakuntaan. Muutama päivä oli tappelua ja murinajurmuutusta vailla vertaa, kunnes muutaman kurinpalautuksen jälkeen mokoma tajusi, että ei tolle kannata ärhennellä, se on ihan kiva, vaikkakin pieni ja säälittävä veijari. Nyt sitten leikitäänkin yhdessä silloin kun molemmat ovat sisällä kunnes väsytään ja aletaan raatoilla milloin missäkin vailla mitään selkärankaa. Pienempi tosin tahtoo leikkiä silloinkin kun iso nukkuu ja sen jälkeen taas tapellaan. Tai ainakin ärhennellään.

Kämppänä on riittävän (?) iso rivitalokämppä rauhallisella pihalla, jotta vanhempi voi juosta ulkosalla kun siltä tuntuu. Pienemmällä ei sinne vielä muutamaan hetkeen ole asiaa. Pihamaalla tosin päivystää myös isohko kollikissa, jonka kanssa otetaan välillä yhteen, kerran lääkärireissun arvoisesti. Tän jälkeen ei onneksi ole tapeltu, säästyy terveys ja rahat.

Eihän tässä viestissä mitään sisältöä ole, kunhan nyt kirjoittelin kahdesta silmäterästäni. Kyllä ne perkeleet kaiken varpaidensyönnin ja tappelun ja mekkalan ohessa antavat niin paljon, ettei sitä kissoton ihminen tajuakaan.

 

[alapesa]

Taidan lässyttää myös omat tuntoni tähän ketjuun. Eli olin totaalisesti koiraihmisiä, kunnes viime syksynä avoke ilmoitti, että meille tulee nyt kissa, joka on hylätty 3 päivän ikäisenä. Mikäs siinä, rääpäle meille ja siinä tuijoteltiin vuorotelllen kumpikin toisiamme ihmetellen ensimmäiset 5 päivää. Nyt olen kuitenkin totaalisen ihastunut tuohon pikku perkeleeseen. Jos joskus sanotaan nätisti, että kissalla on luonnetta, eli on täysin sietämätön rasavilli, niin tällä meidän pimulla on. Eihän sille ole koskaan aikuiset kissat opettanu, kuinka pitää käyttäytyä. Taitaa raukka luulla olevansa ihminen, kun ei osaa naukua vaan yrittää "puhua" kuin ihmiset.

Onneksi se on nyt hieman rauhoittunut sen jälkeen kun se leikattiin. Silti usein on hankalaa saada unta, kun se kiipeilee pitkin seiniä niin että pauke käy.

Tilanne on nyt kuitenkin se, että musta tuli sen verran kova kissaihminen, että vaadin katille leikkikaveria, kun mun käsistä on kaikki nahka jo kertaalleen kuoriutunut. Kävi niin, että avokkeen työkaverilla on 7 kissalla pennut ja kaikki, joille ei löydetä kotia joutuvat kissojen taivaaseen. Ja onhan sieltä pakko pelastaa yksi veijari meille. Ens kuun lopussa meilläkin on sitten kaksi kisua. Jos joku muu Tampereen seudulla on halukas tulemaan kissan alivuokralaiseksi (ettei kaikkia tapettais) niin yv:tä tulemaan.

Olis kiva tietää päivitystä miten bisnesmanilla on mennyt.

Koska vieläkin löytyy juntteja, niin pieni opastuksen sana loppuun: Älkää ottako kesäkissoja!! (paitsi niitä karvattomia tiskikoneita)

 

[bisnesman]

Minulla tuli suuria muutoksia elämässä (paikkakunnan vaihto, hetkellinen asunnottomuus ja työttömyys) joten jouduin luopumaan rakkaasta ystävästäni :(

Onneksi sentään löysin kisulilleni hyvän perheen, ja olen käynyt vauvaani katsomassa muutaman kerran.

Vaikka sain asunto ja työasiani kuntoon,
tähän elämäntilanteeseen en voi edes haaveilla kissasta.
Katsotaan sitten kun olen juurtunut jonnekkin pidemmäksi aikaa,ja kisuli ei joudu viettämään yksinäisiä öitä. Eli siinä vaiheessa kun ihmiskissa on rauhoittanut minut :)

 

[Metalwarrior]

Olisiko jollain neuvo seuraavaan ongelmaan: Isäukolla on 9-v.naaraskissa ja 3,5-v.uros. Nyt naaras on alkanut hyökkäilemään kollin kimppuun ja koittaa ajaa sitä pois. Valtataisteluako? Meneekö tuollainen itsestään ohi ajan kanssa vai pitäisikö kokeilla Feliway-valmistetta, joka kuulemma usein voi rauhoittaa kissaa.

 

[Tpip]

Olisiko jollain neuvo seuraavaan ongelmaan: Isäukolla on 9-v.naaraskissa ja 3,5-v.uros. Nyt naaras on alkanut hyökkäilemään kollin kimppuun ja koittaa ajaa sitä pois. Valtataisteluako? Meneekö tuollainen itsestään ohi ajan kanssa vai pitäisikö kokeilla Feliway-valmistetta, joka kuulemma usein voi rauhoittaa kissaa.

Jaa-a vaikea sanoa. Ovatko kissat leikattuja vai leikkaamattomia?

Feliwaytä kannattaa kokeilla, meillä nuoren kollin yömourunat vähenivät huomattavasti tällä pistorasiaan tulevalla "haihduttimella".

 

[Gunners]

Huomasin tämän topicin vasta nytten. Elikkäs meillä on ollut elämäni 16½ vuodesta 15½ kissoja. Viimeisin kuoli viime kesänä ja uutta ei ole vielä hankittu. Tädin kissa oli talvella pari kuukautta hoidossa ja tulee jälleen ensi talvena uudelleen. Sitten jouduin erään naishenkilön mirrille hoitamaan uuden kodin..
Luokallani oli tyttö jonka perheellä oli kesäkissa ja jonka päivät hänen veljensä suunnitteli päättävänsä mitä erikoisemmilla tavoilla(pienoiskivääri, ilmakko :(, vasara, jne.. Jopa perheen isäkin oli mukana tässä suunnitelussa) mutta tämä tyttö oli ihastunut kissaansa ja ei halunnut sen kuolevan ja pyyti minulta voisinko ottaa sen salaa pois heiltä. Ajattelin että ei sitä kieltäydytä kun vastakkainen sukupuoli pyytää. Tosin siinä vaiheessa kun klo 23 aikaan tiistai-iltana seison tytön ikkunan alla ja tämä antaa minulle kissan syliin, tuumin että onkohan minullakaan kaikki kotona.. No vein kissan kotiin ja 2 päivän päästä laitoin ilmoituksen lehteen ja kissalle löytyi nuoresta pariskunnasta uusi koti.

 

[Triton]

Olisiko jollain neuvo seuraavaan ongelmaan: Isäukolla on 9-v.naaraskissa ja 3,5-v.uros. Nyt naaras on alkanut hyökkäilemään kollin kimppuun ja koittaa ajaa sitä pois. Valtataisteluako? Meneekö tuollainen itsestään ohi ajan kanssa vai pitäisikö kokeilla Feliway-valmistetta, joka kuulemma usein voi rauhoittaa kissaa.

Niin siis tuo hyökkäilyhän johtunee suurinpiirtein siitä, että jos on monta kissaa, niin vanhin naaraskissa on lauman johtaja. Eli siis jos on 2 misua joista toinen on naikkonen, niin se haluaa olla pomo. Minulla oli (1 kuoli :( ) 4 miisua, joista 1 pieni naaras ja 3 urosta. Ja tämä naikkonen oli/on se pomo. Vanhimman poitsun (joka kuoli) kanssa tuli toimeen oikeen hyvin, keskimmäisen jos ei liian lähelle tule, ja nuorinta vetelee vieläkin turpiin vaikka on 1/3 sen koosta. Eli se hyökkäily on ihan normaalia ja saattaa loppua tai sitten ei.. :)

 

[Mima]

Meilläkin on ollut kissoja niin kauan kun muistan. Nyttemmin muutettuani miehiin ie. pois kotoa kissaa ei ole ollut pariin vuoteen. Minusta kissi kuuluu kotiin, mutta avokas ei lämpene liikaa ajatukselle.

Olen luvannut kustantaa kissin itse jne. ja myös hän pitää kissoista, mutta tuntuu vain, ettei hän usko, että voin luopua omista hössötyksistäni (vaatteiden yms. yletön osto), jotta kissanhankinta olisi mahdollista. (Olemme molemmat opiskelijoita.)

Tiedän, että on olemassa jokin keino käännyttää hänet...olen jopa alkanut esittää kiinnostunutta, kun hän puhuu vedonlyönnistä -epätoivo!

ps. Gunnersille iso käsi sankarillisesta teosta:)

 

[Poison]

Omassa perheessäni on ollut kissa koko minun elinikäni ajan, välissä oli vain pieni tauko. Nykyisin omistan 9-vuotiaan kissan, jonka olen kasvattanut itse pennusta asti.

Ongelmia on kuitenkin nyt ilmaantunut. Koko perheemme on muuttamassa, minä eri osoitteeseen kuin äitini miehensä kera. Kisulle ei oikein tahdo löytyä paikkaa, sillä äitini ei sitä ole ottamassa ja itse olen muuttamassa kerrostaloyksiöön. Kissa on tottunut ulkoilemaan omakotitalon pihalla vapaasti ja runsaasti, joten ajatus kissan tuomisesta kerrostalokotiin tuntuu hieman mahdottomalta. Lisäksi olen kuitenkin vielä itse melko liikkuvaa sorttia, mutta kyllähän noita menoja pystyisi aina karsimaan kissan takia.

Kysyisin nyt kuitenkin, että onko kenelläkään kokemusta tällaisesta kissan uuteen kotiin totuttamisesta tai jotain muita asiaan liittyviä vinkkejä/pointteja. Tai jos täältä löytyy joku, kuka olisi halukas antamaan kissalle uuden HYVÄN kodin, niin yhteyttä saa ottaa...

Iso itku tässä pääsee.

 

[kissankarva]

Meilläkin on ollut kissoja niin kauan kun muistan. Nyttemmin muutettuani miehiin ie. pois kotoa kissaa ei ole ollut pariin vuoteen. Minusta kissi kuuluu kotiin, mutta avokas ei lämpene liikaa ajatukselle.

Olen luvannut kustantaa kissin itse jne. ja myös hän pitää kissoista, mutta tuntuu vain, ettei hän usko, että voin luopua omista hössötyksistäni (vaatteiden yms. yletön osto), jotta kissanhankinta olisi mahdollista. (Olemme molemmat opiskelijoita.)

Tiedän, että on olemassa jokin keino käännyttää hänet...olen jopa alkanut esittää kiinnostunutta, kun hän puhuu vedonlyönnistä -epätoivo!

ps. Gunnersille iso käsi sankarillisesta teosta:)

Kyllä kissa pitää olla!
Meillä kävi niin, että olin jo päättänyt ottaa kissan tänä kesänä, ja siihen samaan syssyyn sitten tuli miehen kanssa yhteen muutto. No, vaikka mies ehdotti kissan nimeksi "Riesaa" tai "Harmia", niin nyt kun kissa on ollut meillä puolitoista kuukautta, kumpikaan ei ikimaailmassa antaisi sitä pois. Eli, siihen tottuu ja siitä alkaa jopa tykkäämään. Niinkun monessa muussakin asiassa tapahtuu. Hehheh.

 

[Gunners]

Kyllä kissa pitää olla!
Meillä kävi niin, että olin jo päättänyt ottaa kissan tänä kesänä, ja siihen samaan syssyyn sitten tuli miehen kanssa yhteen muutto. No, vaikka mies ehdotti kissan nimeksi "Riesaa" tai "Harmia", niin nyt kun kissa on ollut meillä puolitoista kuukautta, kumpikaan ei ikimaailmassa antaisi sitä pois. Eli, siihen tottuu ja siitä alkaa jopa tykkäämään. Niinkun monessa muussakin asiassa tapahtuu. Hehheh.

BTW tuo tätini kissan nimi on Riesa.

 

[er_bai_wu]

Kysyisin nyt kuitenkin, että onko kenelläkään kokemusta tällaisesta kissan uuteen kotiin totuttamisesta tai jotain muita asiaan liittyviä vinkkejä/pointteja. .

Minusta tuo on kissasta kiinni; äitini (alkujaan siskoni) kissa asui kolmessa kaupunkiasunnossa ennen omakotitaloon muuttamista. Suurempi tila ja vapaus muokkasivat kyllä kissan luonnetta, en usko vastakkaisen prosessin olevan kovinkaan helppo. Hyvä hoito sopeuttaa kissan kuin kissan. On hyvin vaikea antaa yksittäistä neuvoa, jolla homma hoituisi.

 

[Paitselo]

Nykyisin omistan 9-vuotiaan kissan, jonka olen kasvattanut itse pennusta asti.

Et sinä kylläkään ole sitä koskaan "omistanut", sorry vaan.

Eiköhän kuitenkin sieltä sinunkin seuduiltasi löydy kissalle uusi ja hyvä koti - jos et todellakaan pysty enää sen kanssa yhdessä elämään. Kyllä se 9-vuotiaskin tottuu uuteen perheeseen, vaikka se ei koskaan lopun elämänsä aikana sinua tule unohtamaan.

Yhdeksän vuoden taival kivan kehräävän kamun kanssa on tietysti vaikeeta lopettaa noin. Me ihmiset kuitenkin tehdään, niinkuin meidän ihmisten pitää tehdä. Joskus aina suurempien päämäärien takia ne pienet pikkuruiset joutuvat kärsimään, ei sille mitään voi.


Kissa kehrääväinen,
on kuin takiainen.

Turha sinun on luulla, että se on sinun,
se nimittäin tietää, eikä mitään luule, että sinä olet hänen.

Muista lemmikkiäsi lämmöllä.

Terveisin Predator

 

[Poison]

Et sinä kylläkään ole sitä koskaan "omistanut", sorry vaan.

Heh, totta kyllä. Kismelini tietää vallan hyvin, kenellä valta on. Olen tassun alla.

Hetken aikaa tässä tuumailtuani olen tullut taas siihen tulokseen, että yritän kyllä jatkaa yhteiseloa kissan kanssa myös kerrostaloyksiössä. Muutto on tulossa sopivasti nyt syksyllä, jolloin ilmat hieman viilenevät ja kissan ulkoiluhalut vähenevät. Valjasulkoilua täytynee kissan kanssa yrittää, sillä vapaaksi tuota ei taida voida enää kerrostalopihamaalle ja -ympäristöön laskea. Oma rauhallinen piha rauhallisella asuinalueella oli aivan eri asia. Onneksi kissani on kuitenkin aikanaan ollut valjasulkoilutuksessa (silloin tämä kaiffari asusteli kanssani juurikin kerrostalossa, kaksiossa tosin), ehkä tuo on jäänyt jonnekin kismelin takaraivoon elämään. Lisäksi mietin, että tuonne pikkuiseen yksiööni voi laittaa mahdollisimman paljon kaikenlaista virikettä kisua varten - kissanminttuleluja, raapimispuun jne. Hieman pelkään, että minun tehdessäni vuorotyötä kissa joutuu olemaan liiankin paljon yksin, mutta aika näyttää. Voi tätä yrittää, ei siinä mitään menetä.

Ehkä tästä vielä hyvää tulee. Ehkä.

 

[Metalwarrior]

Olisiko jollain neuvo seuraavaan ongelmaan: Isäukolla on 9-v.naaraskissa ja 3,5-v.uros. Nyt naaras on alkanut hyökkäilemään kollin kimppuun ja koittaa ajaa sitä pois. Valtataisteluako? Meneekö tuollainen itsestään ohi ajan kanssa vai pitäisikö kokeilla Feliway-valmistetta, joka kuulemma usein voi rauhoittaa kissaa.

Tämä Feliway ei sitten auttanut mitään. Toinen on edelleen kiukkuinen toiselle, ja nyt tämä hyökkäilyn kohteeksi joutunut on jo ollut poissa kotoa 5 päivää. Näinköhän sitten sai tarpeekseen ja päätti jättää meidät. Taitaa pian kuulua tämä vitutusketjuun.

 

[Ted Raikas]

Iso itku tässä pääsee.

Voin hyvinkin kuvitella tunteesi. Itse kissarakkaana ihmisenä varmasti itkisin vuolaasti, jos pitäisi pidemmän aikaa tuntemansa kaveri luovuttaa ppis. Se olisi melkein kuin tämä kyseinen henkilö kuolisi...

Paha sanoa neuvona mitään tuohon asiaan. On toki ihmisiä, jotka ottavat varttuneita kissojakin mielellään, koska ne ovat usein seestyneempiä ja sillä tapaa helpompia hoidettavia. Ongelma vaan voi olla se, että kissa on oppinut tietyt rutiinit ja ympäristön ja ihmiset. Kyllä kissoihin, vaikka ne omapäisiä ovatkin, iän myötä tulee se kiintymys tiettyyn lähipiiriin jota he kaipaavat. Kissahan ei lähde pois perheestä, ellei sen olosuhteet ole niin kehnot, että se näkee viisaammaksi vaihtaa maisemaa. Muutoin kissa ei hylkää.

Eli jos teillä on läheiset välit, niin totuttaminen toiseen ympäristöön ja ihmisiin voi olla vaikeaa. Parasta olisi tietysti, jos kykenisi luovuttamaan kissan jollekin mahdollisimman tutulle henkilölle.

Toivon mukaan et joudu lopettamaan kissaasi, se olisi todellinen sääli. Todella nätti maukukin, jos kyseessä nyt on se sama kissa, minkä olen valokuvassa nähnyt. =)

 

[pikkukatti]

Jaa täällähän on kissa aihekin olemassa. Itse hankin joitain viikkoja sitten kissalleni kaverin. Nyt 13 viikkoinen pentu. Yllättävän hyvin sopeutui tuo vanha kisunikin tähän uuteen tulokkaaseen. Välillä nukutaan vierekkäin ja isompi pesee pikkuista. Tosin joskus tuo vanhempi tyttökisu hermostuu kun poju mesoaa. Energiaa kuitenkin sillä riittää. Vaikkei toinenkaan vielä vanha ole. Vajaa 3 vuotias. Meillä oli joskus kotona kaksi kissaa. Joista sitten piti luopua pikkuveljen allergian takia. Kyllähän siinä itku pääsi. Ja oman kisun otin heti kun kotoa muutin. Tosin pikkuveljelläkään ei enää tuota allergiaa ole ja heilläkin on maalla kunnon myyrä kissa. Ja kun se sai pentuja alkukesällä niin tokihan lupauduin ottamaan yhden itselleni. Jotenkin kiintyi vielä tuohon karvapalloon kun näki vielä niiden syntymän ja olin auttamassa just tuota pojua maailmaan. Emo pesi vielä edellistä poikasta kun tuo syntyi ja siinä piti vähän avittaa että huomaa tuonkin. Kyllähän noihin meinasi hermo taas viime yönä mennä kun juoksivat taas ympäriinsä aamu kuudelta. Ja seittemältä herätys. Vaikka onkin tilava yksiö niin silti ei sitä makuuhuonetta ole missä saisi rauhassa nukkua. Kun pääsis vakituiseen työhön niin ostais jostain hevon kuusesta oman kämpän missä olis tilaa ja rauhaa itelle ja kisuille. Nytkin kisut tosin pääsee tuossa omalla pienellä pihalla olemaan valjaissa. Ja parin viikon päästä taas äitin luo maalle. Saa nähdä muistaako se emo vielä poikaansa.

 

[Ambi]

Tuosta "valtataistelusta", mulla on ollu kissoja 15 vuotta [1-3 kerrallaan] ja koskaan ei ole enempiä rähinöitä syntynyt, mutta nyt... Mulla on 10 vuotias poikakissa, ja pari vuotta sitten otin toisen pojan joka on ihan pikkupennusta asti kiusannut tätä isompaa, siihen pisteeseen saakka että iso ei enää kunnolla uskaltaudu syömään eikä hiekkikselle kun pelkää että tämä skitso-pentu käy kimppuun [ja välillä tosiaan ne tappelee aika vakavan näköisesti, hirveä huuto/rähinä ja karvat pöllyää jne... Se lähinnä kököttää sängyn alla koko päivän koska pelkää tulla pois sieltä. Mitähän hemmettiä näille vois tehdä? Mulla on kolmas kissa, tyttö 4 v ja se saa olla ihan rauhassa, mutta pienimmällä on selkeesti tällainen "vittu meikä määrää"-asenne ollut ihan rääpäleestä lähtien tätä isoa poikaa kohtaa, alkaa pelottaa jo jättää nämä yksin kotiin, kun ei tiedä mitä vielä tapahtuu...

 

[Ted Raikas]

Mitähän hemmettiä näille vois tehdä? Mulla on kolmas kissa, tyttö 4 v ja se saa olla ihan rauhassa, mutta pienimmällä on selkeesti tällainen "vittu meikä määrää"-asenne ollut ihan rääpäleestä lähtien tätä isoa poikaa kohtaa, alkaa pelottaa jo jättää nämä yksin kotiin, kun ei tiedä mitä vielä tapahtuu...

Kissoista osa on tosiaan sellaisia johtajatyyppejä, jotka eivät mitenkään sopeudu elämään toisten määräilijöiden kanssa... tai jonkun tietyntyyppisen persoonan kanssa, eräällä kaverilla on samantapainen ongelma kotona. Ikään kuin reviiri ei ole kissoille keskinäisesti selvä. On aina parempi, jos yksi kissoista on selkeä liideri ja toiset jollain tapaa hyväksyvät sen aseman ja toimivat sen mukaan, käyvät lautasella pomon jälkeen jne. Paha tietysti etukäteen tietää, minkäluonteisia mitkäkin kissat on. Joskus natsaa ja joskus ei ja jotkut kissat voivat olla luonnevikaisiakin, kuten ihmiset.

Meillä kotopuolessa ei juurikaan ollut ongelmia, silloinkin kun kissoja oli kaksi kerralla. Taannoin kuollut varsinainen nestori, oli aina sellainen pomo ihan synnynnäisesti ja ne nuoremmat kaverit (mitä milloinkin oli) myöntyivät siihen, toki nahinaa oli, mutta leikillistä sellaista. Muuten ne makoilivat ihan sovussa vierekkäin. Oi niitä aikoja.

Mutta mitä Ambille voisi vielä sanoa, niin en tiedä onko kissoille olemassa mitään terapioita, mutta sellaista voisi kysellä. Toinen vaihtoehto on luopua rähinää aiheuttavasta kissasta. En tiedä onko fiksua katsella sellaista meininkiä jatkuvasti, tietysti jos on jo ehtinyt kiintyä, niin tilanne on sitä myöten pahempi...

 

[Paskinaamio]

Huomenna, jos luoja suo, ni haetaan meidän vanhalle herralle seuraneiti virosta.
Kollimme on joutunut olemaan pari kuukautta yksikseen ja sen kyllä on huomannut öitä ei oo nukuttu kunnolla...
Mutta huomenna.. neiti tulee ja ukolla (ja meillä) sielu lepää.
LONG LIVE THE HEAVYMETAL CATS!
MIGHTY MANOWAR

 

[psychodad]

Ymmärsinko oikein.
Naaraskissa ei virtsaile niin helposti lattialle kuin uroskissa?

Paljonko muuten maksaa naaraskissan leikkaus?

Jos kissaa ei ole vieroitettu emostaan liian aikaisin, se todennäköisesti osaa tehdä tarpeensa omaan vessaansa, kunhan sellainen talosta löytyy.

Itse harrastan pienimuotoista venäjänsinisten kasvatusta (tai vaimo siinä aktiivisempi on) ja meillä on tällä hetkellä kaksiossa 6 kissaa. Tosin normaalisti meillä on vain kaksi, nyt ne vain tekivät yhteiset pennut ja 12 viikkoahan noita pentuja on vähintään syytä pitää ennen kuin voi luovuttaa ostajille. Pennut oppivat emonsa opastuksella tekemään tarpeensa vessaan varmaankin alle kuukauden ikäisenä. Jos kissa kuitenkin tekee tarpeitaan vääriin paikkoihin (naaras tai leikattu uros) sitä kannattaa yrittää nostella aina vessaan silloin kun se näyttää hakevan paikkaa. Eli periaatteessa pitää tehdä emon työt.

Leikkaamattomat urokset merkkailevat kyllä, joten jos ei kissaa aiota siitokseen käyttää, kannattaa uros leikkauttaa. Hinta vaihtelee paikkakuntakohtaisesti, kalleimmillaan siinä 70-80 euron haarukassa. Pienemmillä paikkakunnilla voi päästä 30-40 euron hintaan. Naaraskissan leikkauksesta en ole varma, mutta ei se hirveästi enempää kai maksa. Meidän pojalta lähti pallit pari viikkoa sitten hintaan 70 euroa, ja kyllähän sen käytös on tasoittunut (vähemmän stressiä) ja merkkailu vähentynyt.

Myös kissanhiekan taso on tärkeä tekijä, ja se että vaihdat hiekat riittävän usein. Kukaan ei halua käydä tarpeillaan lainehtivassa kusiastiassa, mutta kuivassa vessassa käyvät varmasti.

 

[Paskinaamio]

Itteasiassa nartun leikkaaminen on huomattavasti kallimpaa kuin urkin.

 

[psychodad]

Itteasiassa nartun leikkaaminen on huomattavasti kallimpaa kuin urkin.

Ei ole sinänsä vaikea kyllä uskoa, urokselta kun vaan napsaistaan vehkeet vittuun ja jätetään avohaava paranemaan. Nartuille ei samaa voi tehdä.

Meillä ei vaan ole vielä tullut ajankohtaiseksi tuo nartun leikkautus, uros on tehnyt 10 pentua (4 niistä himaan) joten oli aika päästää poika eläkkeelle. Nartulla on vielä hommia tiedossa. No olisihan niitä ollut pojallekin vielä vaikka kuinka, mutta ei tässä viitsi mihinkään massatuotantoon ruveta, lemmikkejä nämä meille ovat eikä bisnestä. Molemmat kisut ovat kuitenkin itsensä jo takaisin tienanneet, vaikka toinen tuotiin tanskasta kovalla hinnalla.

EDIT: niin ja narttujen pissa ei haise ollenkaan niin pahalle, on jopa kohtalaisen huomaamatonta. Uroksien pissa on hyvin voimakkaan hajuista reviirin merkkauksen vuoksi. Ainoa mikä siihen oikeastaan toimii on etikka. Eläinkaupat myyvät ns. karkotteita, jotka sisältävät kissan naamaferomoneja (kun kissa puskee suupieliään sinua vasten tai tavaroita vasten, se merkkaa) ja niillä suihkutettuihin paikkoihin kissat eivät yleensä kuseskele, mutta aine on kallista, ja kesto lyhytaikaista.

 

[Ambi]

EDIT: niin ja narttujen pissa ei haise ollenkaan niin pahalle, on jopa kohtalaisen huomaamatonta. Uroksien pissa on hyvin voimakkaan hajuista reviirin merkkauksen vuoksi. Ainoa mikä siihen oikeastaan toimii on etikka. Eläinkaupat myyvät ns. karkotteita, jotka sisältävät kissan naamaferomoneja (kun kissa puskee suupieliään sinua vasten tai tavaroita vasten, se merkkaa) ja niillä suihkutettuihin paikkoihin kissat eivät yleensä kuseskele, mutta aine on kallista, ja kesto lyhytaikaista.

Meillä ei kollit ole kuseskelleet niin en tiedä tuosta hajusta mutta meidän tyttökissa kiima-aikana [sillä on kyllä e-pillerit mutta se annetaan aina kun oireet ilmenee joten kestää noin vuorokauden että vaikutus alkaa], vielä reilu vuosi sitten tyttö kiimassa kuseskeli ja se kyllä haisi ihan pirun pahalle. Huvittavinta siinä oli se että se kusi ihan minne sattui, kerran muunmuassa paistinpannulle hellalle... Siis kylmälle pannulle. Pannu roskiin ja kaikki muukin tärkeä sen jälkeen heti käytön jälkeen kaappiin piiloon.

 

[fiftyeight]

Itteasiassa nartun leikkaaminen on huomattavasti kallimpaa kuin urkin.

Pk-seudulla nartun leikkaaminen on 100 euroa.

Nimimerkillä ensi perjantaina Santralle leikkaus. Ja sitten muutaman viikon päästä Santra saa kaverin, nyt seitsenviikkoisen Kasperin. Aikas pirusti jännittää miten Santra, sisäkissa ja kolme vuotta vanha, suhtautuu uuteen rasavilliin.