Politiikka ei ole tiedettä, eikä se ole juridiikkaa.
Totta kai demarit haluavat lisätä kannatustaan keinoilla millä tahansa, ja voisi vain kuvitella, että missä se kannatus olisi, mikäli demareilla olisi jokin Paavo Lipposta vastaava asevelidemari puikoissa, keräämässä liikkuvien keskiluokan edustajien ääniä.
Mitä taas tulee vaalirahoituskeskusteluun ylipäätään, niin media ja päivystäjät ovat luonnollisesti eri asemassa kuin demarit. Siinä missä demarit voivat vahvalla järjestökentän tarjoamalla tuella edistää myös demokratian asiaa parlamentaarisessa hengessä, niin kaikki keskustelun ympärille väännetyt lausunnot eivät ole sitä ole tehneet. Siitäkin huolimatta, että ne tunkion ympärillä pörräävät kärpäset ovat varmaankin sivuseikka verrattuna tunkion löyhkään?
Ja siitä löyhkästäkin huolimatta, tunkiossa tapahtuu paljon asioita, joita ei voisi käydä moittimaan, ja onhan se löyhkäkin hieman henkilökohtaisiin preferensseihin liittyvä kysymys. Eihän miljoona kärpästä voi olla väärässä?
Teoreettisesti pohtien, eduskuntaa ei pidä hajottaa ilman että järjestöt, virkamiehet ja poliittiset puolueet ja näitä lähellä ovat tahot saavat mietittyä etukäteen jonkinlaista "tiekarttaa" tulevalle vaalikaudelle, ja jossa talous- ja hyvinvointikysymykset ovat keskiössä. Kansalaisten ostovoiman turvaamisesta tulee lähteä liikkeelle, eikä vain valtiontalouden merkantilistisesta säätämisestä. Tämän on tarkoitettava uusia avauksia elinkeino- ja veropolitiikan lohkoilla. Kolmevuotinen palkkaratkaisu (siis tämä ei-TUPO) voisi olla ihan hyvä alku, vaikkakin tulevat eläkeratkaisut ovat vieläkin tärkeämpiä.
Asiat eivät aina ole niin kuin miltä ne näyttävät tai pikemminkin laitetaan näkymään. Toki kansalaistenkin on päästävä sanomaan mielipiteensä poliittisesta ja muusta kulttuuristamme. Ja se mielipide määrää täysin sataprosenttisesti sen, että huuhtoudutaanko demagogien ja populistien myötä mereen vai pysytäänkö seuraavalla vaalikaudellakin vielä joten kuten kuivalla maalla. Pystypäin.
