Luiro kirjoitti:
Se eroaa sitten oikeiston harrastamasta ihmisten lahtaamisesta jollain tavalla? Ja missähän työpaikalla olisi uhattu turpaan vetämisellä, jos ei tule mukaan aatetta ajamaan eteenpäin? Konkreettisia esimerkkejä kaivataan.
Viimeisimmät niskaanampujat ovat löytyneet vasemmistolaisista. Esimerkiksi Baader-Meinhof niminen vasemmisto-orkesteri onnistui tässä sivistyneessä Euroopassa, eikä ollut ainoa.
Eräät ammattiliitot eivät ole työtuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenevin tavoin kunnioittaneet kansalaisille
myös perustuslaissa suotua yhdistymisen vapautta. Tosin suhtautuminen perustuslakiin vasemmiston piirissä näyttää osoittavan, että perustuslait korvattaneen pian "poliittisella tarkoituksenmukaisuudella" tai jollain.
1920-luvulla punakaarteihin kuulumattomille työntekijöille sattui työpaikoilla "onnettomuuksia". Ilmeisesti aihe, jota ei historiantutkimuksessa koeta tärkeäksi?
Euroopan ulkopuolelle en viitsi edes mennä. Huomattakoon, että näitä 1970-luvun yleisvasemmistolaisia on ollut viime aikoina merkittävissä poliittisissa viroissa, ainakin Euroopan tasolla. Minkäänlaista moraalista tai eettistä vastuuta menneistä tekemisistä, arvovalinnoista tai varsinaisista rikoksista ei tunneta (vrt. natsit). Niinpä näiden seuraajat saattavat olla kiihkossaan, kaunassaan, ja katkeruudessaan tuomittuja seuraamaan samoja latuja, ennemmin tai myöhemmin, erityisesti jos "tajuntaa tulee laajennettua" liian usein.
Kun otsikoidaan, että Paavi ei niele homopappeja?
Paavilla on täällä ilmeisesti noin about 5000 katolista kannattajaa, mutta outoa kyllä, yksi on eksynyt myös presidenttiehdokkaaksi.
Kuitenkin 1970-luvulla ainoastaan Paavo Lipponen oli ehdottamassa yhteistä ulkopolitiikkaa Neuvostoliiton kanssa.
Ja lopuksi: Demari ei ole kommunisti. Ja taistolaiset olivat VÄHEMMISTÖ myös SKP:ssäkin. Ja SKP on edelleen ainoa puolue, joka uskalsi 1970-luvulla esittää kritiikkiä Neuvostoliittoa kohtaan. Ettei ihmisillä mene puurot ja vellit sekaisin.
Tämä näkemys, jota monet sinua tietäiväisemmät ja paremmin perillä olevat kirjoittajat ovat propagoineet tällä viimeisellä sivulla, missaa olennaisen. Siis kysymyksen yleisvasemmistolaiseen hybrikseen kuuluvasta julkilausumien totuuden (lue: pravda) kielestä.
Huumorilehti Pahkasiankin parodioima ulkopoliittinen liturgia noilta vuosilta (esimerkiksi koettiin hyvin tärkeäksi "
yhteistyön ja avunannon leventäminen, laajentaminen, syventäminen ja tiivistäminen") oli lähinnä julkinen vitsi, johon eivät uskoneet edes sen paatuneimmat levittäjät. Paitsi pari Kepussa vaikuttanutta alkoholisoitunutta tapausta.
Vai oletko sitä mieltä, että keskimäärin SKP:ssa oltiin kriittisempiä NL:n ihmisoikeusrikkomuksia kohtaan kuin Kokoomuksessa?
Julkilausumien kielessä SKDL:n Kajanoja julisti 1981, että Neuvostoliitto on työläisen paratiisi, mm. siitä syystä, että sieltä on työvoimatoimistot poistettu jo aikapäiviä sitten. Samaan aikaan Puolassa* ihmiset nousivat oikeutettuun kapinaan vallitsevaa pakkojärjestelmään vastaan, järjestelmää, joka kielsi itsenäiset ammattiliitot. Järjestelmää, jota kannatettiin ja tuettiin laajasti SKDL:n, SDP:n vasemmistosiiven (Tuomioja, Halonen) tai esimerkiksi - herranen aika sentään -
Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön (SAK) toimesta.
Em. politikointi oli ja on täysin ala-arvoista (riippumatta maan tavoista tai muista eufenismeista valehtelulle), eikä ainakaan istu yhteen TSS-oikeuksien kanssa, puhumattakaan varsinaisista ihmisoikeuksista. Vaikka siis eräät tahot nyttemmin ilmoittamat niitä julkilausumien kielessä kannattavansa (tosin eivät edelleenkään käytännössä, esimerkiksi Kiinan ja Venäjän suorittamien ihmisoikeuksien polkemisien tapauksissa).
*
mjr:lle: ei esimerkiksi Puolan tuolloinen väkivaltaan turvautunut johto ollut missään sanan tai määritelmän mielessä stalinistinen, vaan lähinnä yleisvasemmistolainen. Roskien siivoaminen maton alle ei onnistu noin helposti, pahoin pelkään...