Knower kirjoitti:
Oma mielipiteeni "koulutettuna" ihmisenä on, että yliopistokoulutus ja yliopistotutkinnot yleensäkin ovat räikeästi yliarvostettuja. Käytännössä homma menee kuitenkin niin, että vaikka olisit esim. kauppakorkeakoulun käynyt ja hyvin arvosanoin suorittanut, työelämään siirtyessä olet pihalla kuin lumiukko. Pointtini on lähinnä se, että koulutus on toki tärkeää mutta ei mikään autuaaksi tekevä asia.
Kirjaoppinut on eri asia kuin ajattelemaan oppinut, samoin eri tieteidenaloilla on erilaisia henkilöitä. Itse opiskelen Helsingin kauppakorkeakoulussa logistikkaa pääaineena, gradua pusaan nyt. Ja uskaltaisin ilman mitään itsekehua väittää, että kyseessä on TKK:n tuotantotalouden kanssa yksi Suomen käytännönläheisimmistä ja eniten vaativista yliopistotason koulutusohjelmista nimenomaan yrityksen talouden, toiminnan ja ohjauksen kannalta. Työelämä kuitenkin aina eroaa opiskeluista. Yliopistotasolla opetetaan ihmisille soveltamaan olemassaolevaa tietoa käytäntöön sekä luodaan valmiudet tuottamaan uutta tietoa tulevaisuuden haasteisiin. Työelämä vasta testaa sen, kuinka opinnot osataan hyödyntää käytäntöön. Ääriesimerkkinä Linus Torvalds, joka sai hikiseen kasaan kandin paperit Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen laitokselta - mitä mies on nyt? Linus on kuitenkin erittäin suuri käänteinen poikkeus, koska hän opsikeli itsekseen ideaansa, jonka sai läpi puutteellisesta koulutuksesta huolimatta.
Itselläni ei ole kokemusta AMK-tason opiskelusta, joten siihen en halua ottaa kantaa, vaikka ehkä mieli tekisi. Ja en halua, että AMK-tason opiskelijat ottavat kantaa tähän negatiivisesti - päinvastoin. Teissä voi olla potentiaalia vaikka kuinka. En vain tiedä asiasta tarpeeksi, että lähtisin asiaa tarkemmin kommentoimaan. Siksi puhun yliopistotason/akateemisesta koulutuksesta.
Kuitenkin suuren osan akateemisesti koulutetuista ihmisistä työelämä on jatkuvasti sitä, että sinulle tulee eteen ongelma. Ja se ongelma pitää ratkaista. Koulutus (ainakin omassa yksikössäni) on jatkuvaa kouluttautumista erilaisten ongelmien vastaanottamiseen ja niiden ratkaisuun. Ja ainakin itselleni on "toitotettu" sitä, että ongelmat eivät ole esteitä, ne ovat mahdollisuuksia tehdä jotain muita paremmin - mikäli ongelman pystyy ratkaisemaan muita paremmin. Ja tämä on se, missä yliopistokoulutus vie jatkuvasti voiton ammattikoulutuksesta.
On myös olemassa yliopistotason koulutusta, jolla ei ole sen suurempaa merkitystä. En viitsi ärsyttää ihmisiä sillä, että nimeäisin jonkun yksittäisen tieteenhaaran sellaiseksi. Mutta Helsingin yliopistossakin on haaroja, joissa korkeakoulutetaan potentiaalisia työttömiä - se on aivan totta. Mutta silti Suomi tarvitsee osaamista monelta eri alalta. Osa joutuu maksmaan enemmän toisesta osaamisesta, aivan sama kuin toiset joutuvat maksamaan toisten elämisestä. Jokaisella on kuitenkin oikeus elää niin kuin valtio heille sen mahdollistaa. Eikä toista voi pitää arvokkaampana sen vuoksi, että hän opsikelee jotain hienoa. Jokainen (ainakin lähes) ihminen on kuitenkin jollekin toiselle ihmiselle erittäin tärkeä. Ja jokaista pitää arvostaa.
Se, että olen monen suomalaisen kanssa eri mieltä siitä, että Sauli olisi Tarjaa parempi presidentti, ei tarkoita sitä, että pitäisin heitä merkityksettömämpinä ihmisinä - tai turhempina ihmisinä. Me olemme kaikki samassa veneessä, jossa toinen toistamme tulisi kunnioittaa entistä enemmän. Mutta se, että pidän mielipiteestäni kiinni puolustellen sitä, ei tarkoita, että aliarvioisin toisia.
Vetoaisin nyt kaikkiin Saulin kannattajiin täällä Jatkoajassa, että pidetään asiallinen linja yllä. Aivan kuten Sauli itse pitää oman kampanjansa virallisen puolen asiallisena. Luotetaan Suomen kansaan. Mikäli tämä kansa haluaa Tarjan jatkavan, kunnioitan sitä päätöstä, vaikka olenkin jyrkästi eri mieltä asiasta. Sitä saa, mitä tilaa.