Ehkä hupaisinta tässä keskustelussa on se, että nämä vaalit tuntuvat olevan likimain elämän tarkoitus useammalle kirjoittajalle. Sauli tai Tarja on jotain niin suurta ja mahtavaa, että hänen hyväkseen voisi vaikka äitinsä myydä. Onhan se toki kiva, jos likimain hengenheimolaisen joku onnistuu löytämään ehdokkaista ja tämä vielä pärjää, mutta... no miten vaan.
Kai sitä vikaa on itsessäkin, kun en koskaan ole jaksanut ymmärtää mikä saa ihmisiä uhraamaan aikaansa johonkin vaalimökin kahvinkeittoon hienon johtajansa takia. Kiitokseksi riittää, että telkkarissa "meidän Masa" tms. kiittää kaikkia hyvästä työstä. Ja ensi kerralla sitten uudestaan. Vai onko tässä taustalla se, että työstä odotellaan vastapalkkiona hyvä veli -verkoston kautta jotain poliittisia mandaattipaikkoja? Eipä taida niitäkään kaikille riittää ja onhan se hienoa, jos nimitykseen perusteena on ehdokkaan saunan lämmitys vaalivalvojaisten jatkoilla.
Luulisin kyllä, että äänestetän minäkin toisella kierroksella joka tapauksessa.
terv. nimim. "Sale on mun idylli"
