Jos jättää pois, niinkuin kai pitäisi, puoluepoliittisen näkökannan näistä vaaleista, jäljelle jää valinta nykymenon ja muutoksen välillä. Halonen edustaa luonnollisesti nykymenoa ja Niinistö muutosta.
Töissäni olen jatkuvasti tekemisissä muutosten kanssa, toimenkuvani on sellainen. Eräs asia, mitä olen ihmisistä oppinut, on että lähtökohtaisesti melkoinen osa väestöstä vastustaa muutosta, vaikka muutos olisikin perustellusti viemässä parempaan suuntaan. Se on inhimillistä.
Kyse onkin loppujen lopuksi uskalluksesta. Uskalletaanko muuttua ja samalla antaa mahdollisuus kehitykseen, vai uskotaanko siihen että maailma ei sittenkään muutu ja näin ollen nykymenollakin pärjätään jotenkuten?
Vähän absurdisti monet uskovat olevansa urheita oman tien kulkijoitaan, mutta todellisuus on valitettavasti toista. Monikaan ei uskalla tehdä rohkeaa päätöstä silloin kun on sen aika. Vai uskaltaisiko sittenkin?
Töissäni olen jatkuvasti tekemisissä muutosten kanssa, toimenkuvani on sellainen. Eräs asia, mitä olen ihmisistä oppinut, on että lähtökohtaisesti melkoinen osa väestöstä vastustaa muutosta, vaikka muutos olisikin perustellusti viemässä parempaan suuntaan. Se on inhimillistä.
Kyse onkin loppujen lopuksi uskalluksesta. Uskalletaanko muuttua ja samalla antaa mahdollisuus kehitykseen, vai uskotaanko siihen että maailma ei sittenkään muutu ja näin ollen nykymenollakin pärjätään jotenkuten?
Vähän absurdisti monet uskovat olevansa urheita oman tien kulkijoitaan, mutta todellisuus on valitettavasti toista. Monikaan ei uskalla tehdä rohkeaa päätöstä silloin kun on sen aika. Vai uskaltaisiko sittenkin?