Niinistö kampanjasta yleispohdintaa.
Kampanjan takana on siis ollut menestyvä mainostoimisto. Teemoiksi ja sopiviksi iskulauseiksi valittiin raflaavia, totuttuja totuuksia kyseenalaistavia sloganeita. Pankkiirista tehtiin mainospsykologian manööverillä työväen hyvinvoinnista huolestunut patruuna. Tempuilla onnistuttiinkin saamaan aikaan juuri sitä mitä lähdettiin hakemaankin:huomiota, ärsyyntymistä, tunteiden purkauksia, väittelyitä. Siis juuri sitä mitä mainostoimisto on tottunut toimeksiantajalleen järjestämään. Kulmakarvojen kohottamista, palstatilaa, närkästyneitä kolumneja päivälehtiin. Kun huomio on saatu, tavoite on saavutettu. Tämä toimii ehkä jos kauppatavarana on jugurtti, jota mainoskampanjalla myydään terveyttä tasapainottavana tekijänä tai aika tavallisen näköinen auto jota väitetään "joksikin ihan muuksi".
Politiikka näyttää huipulla olevan yhä jotain muuta kuin mainosten luomaa illuusiota. Jotta vastakkainasettelun aika olisi oikeasti ollut ohi, olisi Niinistön pitänyt käyttäytyä sen mukaisetsi. Nyt jokainen näki/näkee edelleen kuinka tuote ja mainos ovat pahasti syrjällään. Pelkästään huomiota hakeva mainos voi käydä Benettonille, joka hyväksikäytti kuolevaa aids-potilasta ja veristä vastasyntynyttä vauvaa kuvissaan. En tiedä, olinko ainoa, joka on siitä lähtien kieltäytynyt haaskaamasta rahojaan kyseisen yhtiön tuotteisiin.
Jos Niinistön aitona sydämenasiana olisi ollut työllisyyden edistäminen ja palkansaajien asema, hän olisi käyttänyt muunlaista terminologiaa. Palkansaajaahan hän tarkoitti eikä työväenliikkeen arvoja allekirjoittavaa työläistä. Hän lähti ärsyttämisen tielle mainostoimiston patistamana ja on saanut maksaa siitä selittelynä ja uudelleen selittelynä sekä sen seurauksena potentiaalisten kepulaisten äänestäjien kääntymisenä häntä vastaan.
Kaikki julkisuus ei politiikassa ole hyvää julkisuutta.
Kampanjan takana on siis ollut menestyvä mainostoimisto. Teemoiksi ja sopiviksi iskulauseiksi valittiin raflaavia, totuttuja totuuksia kyseenalaistavia sloganeita. Pankkiirista tehtiin mainospsykologian manööverillä työväen hyvinvoinnista huolestunut patruuna. Tempuilla onnistuttiinkin saamaan aikaan juuri sitä mitä lähdettiin hakemaankin:huomiota, ärsyyntymistä, tunteiden purkauksia, väittelyitä. Siis juuri sitä mitä mainostoimisto on tottunut toimeksiantajalleen järjestämään. Kulmakarvojen kohottamista, palstatilaa, närkästyneitä kolumneja päivälehtiin. Kun huomio on saatu, tavoite on saavutettu. Tämä toimii ehkä jos kauppatavarana on jugurtti, jota mainoskampanjalla myydään terveyttä tasapainottavana tekijänä tai aika tavallisen näköinen auto jota väitetään "joksikin ihan muuksi".
Politiikka näyttää huipulla olevan yhä jotain muuta kuin mainosten luomaa illuusiota. Jotta vastakkainasettelun aika olisi oikeasti ollut ohi, olisi Niinistön pitänyt käyttäytyä sen mukaisetsi. Nyt jokainen näki/näkee edelleen kuinka tuote ja mainos ovat pahasti syrjällään. Pelkästään huomiota hakeva mainos voi käydä Benettonille, joka hyväksikäytti kuolevaa aids-potilasta ja veristä vastasyntynyttä vauvaa kuvissaan. En tiedä, olinko ainoa, joka on siitä lähtien kieltäytynyt haaskaamasta rahojaan kyseisen yhtiön tuotteisiin.
Jos Niinistön aitona sydämenasiana olisi ollut työllisyyden edistäminen ja palkansaajien asema, hän olisi käyttänyt muunlaista terminologiaa. Palkansaajaahan hän tarkoitti eikä työväenliikkeen arvoja allekirjoittavaa työläistä. Hän lähti ärsyttämisen tielle mainostoimiston patistamana ja on saanut maksaa siitä selittelynä ja uudelleen selittelynä sekä sen seurauksena potentiaalisten kepulaisten äänestäjien kääntymisenä häntä vastaan.
Kaikki julkisuus ei politiikassa ole hyvää julkisuutta.