Kaivanto kirjoitti:Tämä on toki periaatteessa totta. Haluaisinpa vaan nähdä korkeakoulun, jossa rutiininomaisella anomuksella ei saa lisää opiskeluaikaa lähes loputtomiin. Siis en viittaa edes pelkästään aiemmin vallinneeseen käytäntöön, vaan tarkoitan, että vaikka millainen raja paperille kirjattaisiin, tämä olisi pikemminkin psykologisesti ohjaava kuin tosiasiassa pitävä. Ei ole oppilaitoksen, yhteiskunnan, yksilön, kenenkään intresseissä potkia puolivalmista opiskelijaa pihalle.
Niin eihän se tietysti helppoa ole.
Itse lähtisin hakemaan ratkaisua nopeampaan valmistumiseen kenties tiukemmalla kannalla opintojen vanhenemiseen, enkä niinkään siitä että potkittaisiin kokonaan ulos oppilaitoksesta. Opintojen vanhenemiseen on helpompi ottaa nollatoleranssi. Ainakin Helsingin yliopiston humanistinen tiedekunta näyttäisi tiukentaneen vuonna 2005 sisäänotettujen kohdalla opintojen vanhenemisen käytäntöä.
http://www.helsinki.fi/hum/tutkinnot/vanheneminen.htm
Toki ne alkupäässä olleet opinnot tulee helposti suoritettua loppupäässä uudestaan, mutta jos joka vuosi tasaisesti lähtee enemmän opintoviikkoja kuin tulee, niin eiköhän sitä aika herkästi joko suorita opinnot nöyrästi loppuun tiukalla aikataululla tai lähde työn metsästykseen työkokemuksen avustamana, joka kuitenkin nykymaailmassa merkitsee aika monellakin alalla enemmän. Opiskelijaksi jääminen ikiajoiksikin olisi tietysti vaihtoehto, mutta ainakin opintotuki lakkaa tietyn kuukausimäärän jälkeen. Onko se nyt 55 nykyisin. Eli ei muuta kuin pitämään huoli siitä, että muitakaan opiskeluetuuksia ei tietyn opiskeluajan jälkeen saa.