Tässä ketjussa sadoissa viesteissä on tuohduttu Halosen ja hänen tukijoukkojensa likaiseen peliin Niinistöä vastaan.
Myös tässä ketjussa on puhuttu Halosen katuhuoramaisesta käytöksestä ja kulissiavioliitosta. On heitelty Pohjois-Korea ja DDR korttia. On syytetty pinnarien paapomisesta. Samaten Halosen tukijoita, mm. Lipposta on kutsuttu kommareiksi ja punikeiksi. Eli täysin limboa teksiä.
Jos katsoo tätä forumia, niin Niinistön kannattajat heittävät lokaa Halosen ja hänen kannattajien niskaan oikein huolella. Samaten vanhat oikeiston latteudet kukoistavat ja voivat hyvin.
Latteus numero yksi: Sossut vain jakavat kunnon ihmisten ansaitsemaa rahaa ja oikeisto miettii, kuinka sita jaettavaa tehdään. Tätä virttä oikeisto on veisannut jo ensimmäisistä köyhäinavuista lähtien. Jo 1800-luvun lopulla oli voimakasta kannanottoa siitä, että köyhät oppivat liian helpolle, jos heille annetaan vastikkeetonta leipää.
Yksikään yrittäjä ei todennäköisesti mieti, kuinka yhteiskunnalle saadaan jaettavaa. Eikä se ole hänen tehtävänsä. Riittää kun saa vaurautta itse riskien ja työn vastineeksi.
Ei mitää uutta auringon alla. Autuaasti unohdetaan, että esim. USA aina 1980-luvulle asti oli varsin keynesiläinen yhteiskunta. Rooseveltin ns. New Deal, joka nosti maan lamasta, oli voimissaan. Silloin mm. duunareiden ja alemman keskiluokan (opettajat jne) elintaso oli paras koskaan ja missään. Työttömyysturva oli säällinen monilla aloilla. Terveydenhoidon vakuutusturva oli miltei jokaisella työntekijällä. Maan velkautuminen oli BKT:hen nähden kohtuullisen maltillinen. Syrjäytyneitä toki oli, mutta varsin vähän väestöön verrattuna. Eli sen USA:n muistan mahdollisuuksen upporikkaana Setä Samulina.
Mitä on tapahtunut, kun moneteristista talouspolitiikkaa ja suuryritysten kovaäänistä vaatimusta markkinoiden täydellisestä avaamisesta Reagan ja Bushit ovat kiltisti noudattaneet?
Miljoonia hyvin palkattuja teollisuustyöpaikkoja on hävinnyt kehitysmaihin. Samaten yritysten sosiaalinen omatunto on rapautunut. On otettu asenne, jossa yrityksen AINOA tavoite on tuoton maksimointi vaikkapa kursseja vedättämällä millaisilla silmänkääntötempuilla hyvänsä. Taloudellisesti turvatuinta elämää viettävät suuryritysten ylimmät johtajat. Vaikka he kyvyttömyyttään tuhoaisivat yrityksen, runsaat erorahat takaavat vauraan elämän loppuiäksi.
Yrittäjäriskiä siirretään kaikkein alimmilla portailla oleville duunareille. Mm. romuttamalla AY-liikkeen edunvalvontamahdollisuuksia, heikentämällä toimeentuloturvaa ja muuttamalla sopimuskulttuuria sanelukulttuuriksi. Samaan aikaan heidän palkkansa on romahtanut toimeentulorajan alapuolelle. Kiva kiva! Siis tämä USA:ssa.
Tätä samaa työllisyyden nimissä ollaan tuomassa Suomeenkin! Miksi? Kuka hyötyy?
Haloselta eilen kysyttiin, minne hän siirtäisi tuotannon, jos Suomessa työvoimakustannukset metallimiehen työstä Suomessa olisi 27€/h, Virossa 5€/h ja Venäjällä 1€/h.
Kukaan länsimaa ei pääse työvoimakustannuksissa lähellekkään entisten neukkumaiden tasoa. Ainoa ratkaisu on ylivoimainen osaaminen eli koulutusta, tutkimusta ja tuotekehitystä sekä automaatiota vaan lisää.
En haluaisi nähdä sitä päivää, jossa suomalainen diplomi-insinööri pakotettaisiin töihin samalla palkalla kuin venäläinen kollegansa työskentelee! Työllisyyden nimissä.
