Jos NATOsta puhutaan, niin ollaan jo viemässä Suomea sinne. Mitäs ihmeen touhua tämä nyt oikein on?
Tämä alkaa jo olemaan hiukan vanhan toistoa, mutta kertaus ei näköjään ole pahaksi.
Eurooppalainen NATO
Kuten Niinistö on useassa väittelyssä todennut, USA:ssa on herännyt keskustelua ja toiveita siitä, että eurooppa
itse hoitaisi yhä enenevissä määrin oman puolustuksensa. Lisäksi voidaan todeta NATO:n olevan muutoinkin hyvin eurooppalainen, eikä USA-vetoinen kuten tässäkin keskustelussa on monesti nostettu esille. Noin 2/3 NATO-sotilaista on eurooppalaisia, tuo viimeinen kolmannes on yhtäkuin Jenkit & Kanada.
Suomi ja NATO
Suomalaisia sotilaita on jo nyt NATO:n kriisinhallintatehtävissä Afganistanissa ja Kosovossa, Suomen aseistus on NATO-yhteensopiva, Suomalaiset harjoittelevat yhteistyössä NATO:n nopean toiminnan joukkojen (NRF) kanssa. Olemme toiminnassa mukana (Niinistöä lainatakseni) kuin postimerkki kirjekuoressa. Mukana päivästä toiseen, paitsi ei sisällä. Ainoa mikä tulisi jäsenyyden myötä enään muuttumaan olisi takuu siitä, että maatamme puolustetaan jos joku hyökkää. Sotilaitamme kuolee jo maailmalla pelastaakseen ihmisiä, mikä tekee vaikeata siitä, että antaisimme jonkun joskus auttaa silloin kun me tarvitsemme apua.
Mikä estää meitä keskustelemasta asiasta? Julkisesti?
Ja vielä se pointti tähän perään:
Suomen presidentti (oli hän sitten kuka tahansa) ei voi viedä Suomea NATO:on. Asiasta järjestetään joskus tulevaisuudessa kansanäänestys, jossa asia päätetään.
EDIT: Lisätään tähän vielä lainaus Niinistön blogista. Sunnuntai 22.1.2006:
Rehellisyyden nimissä on sanottava muutama asia. Nato-jäsenyys vaatii muutamankin seikan - ensinnäkin jäsenyyden hakemisen, josta mielestäni kansanäänestyksen kautta Suomen kansan enemmistön, hallituksen sekä tasavallan presidentin tulisi olla yksimielisiä. Tämän lisäksi myös kyseisen järjestön tulisi olla valmis ottamaan Suomi jäsenekseen. Tämä tarkoittanee kansainvälisesti vakaata ajanjaksoa.
Rehellisyyden nimissä täytyy myös sanoa, että uutisten siteerauksissa puhui minulle tuntematon Lipponen. Mies, jonka tunnen ja jota arvosta on aina korostanut Suomen ja Yhdysvaltain hyvien suhteiden merkitystä. Samainen mies on aikanaan myös kysynyt julkisesti suomalaisilta "mitä pahaa Natossa on?".
Toivon tapaavani mahdollisimman pian sen Paavo Lipposen, jonka minä tunnen. Sen Paavo Lipposen, jonka kanssa olen saanut työskennellä ja jonka kanssa olen useita kertoja Suomen tulevaisuuden mahdollisuuksia ennakkoluulottomasti tarkastellut. Se mies taitaa olla nyt ainakin minulta hukassa, tai sitten hänen puheitaan on siteerattu karkeasti väärin.
Maailma on muuttunut nopeasti, Suomi hitaasti - muuttunut kuitenkin. Kun katson Suomen tämänhetkisiä kansainvälisiä velvoitteita jään miettimään kuinka kauhistunut kuusi vuotta sitten ehdolla ollut ulkoministeri Tarja Halonen olisi ollut, jos jotain tällaista olisi hänelle silloisen kampanjan aikana esitetty. Sitä vastan tuntuu kummalliselta kun ehdokas Halonen on nyt eri mieltä presidentti Halosen kanssa. Presidentti on hyväksynyt linjauksen, että Nato on mahdollisuus, mutta ehdokas Halosen mielestä Nato on mahdollisuus aikaisintaan kuuden vuoden kuluttua. Rehellisyyden nimissä jään miettimään mikä on vastakohta ilmaisulle "rehellisyyden nimissä".
Juttu kokonaisuudessaan:
http://www.niinisto.net/index.php?option=com_content&task=view&id=260&Itemid=26