Aivan loistava kirjoitus Zorba! Tuli luettua se useamman kerran ja näkisin, että olet aivan ytimessä. Analysoit hienosti pelitavan, harjoituspankin ja peleissä näkemämme todellisuuden yhteyttä. Kaikki ei ole suinkaan sitä, miltä ensi silmäyksellä näyttää. Pitäisiköhän KalPan urheilutoimenjohdonkin pystyä näkemään asioiden todelliset syy-yhteydet?
Toit hyvin esille sen, että Laukkanen ei todellakaan osaa harjoituttaa KalPan pelitapaa, hänen osaamisensa sen suhteen on hyvin ohut. Ristiriidat ja osaamattomuus vain tulevat koko ajan selvemmin esille, kun vanhat pohjat häviävät. Laukkaselta odotetaan sellaista, mitä hän ei osaa. Sehän ei sinällään ole hänen vikansa.
Tarkastellaanpa vaikka kiekollista peliä. Kuten täällä on jo aiemmin mainittu, suuria ongelmia on jo heti omassa päädyssä pelin avaamisesta lähtien. Nämä ongelmat jatkuvat koko syöttöketjun ajan. Siellä on pelaajia seisovin jaloin tai leikkaamassa väärään suuntaan tai syöttäjä tupeltaa... Varmaa on vain se, että jotain kummallista tapahtuu. Ulospäin homma vaikuttaa lähinnä tragikoomiselta. Nämä tapahtumat voivat näyttää pelkiltä sattumilta tai yksilön karkeilta virheiltä, mutta eivät ole kumpaakaan. Kyse on juuri kiekollisen pelin organisoimisesta ja sen harjoittelemisesta. Molemmissa on vakavia puutteita. Toisaalta, kuten Zorba avasit asiaa, toista ei ole ilman toista; minkäänlaisesta organisoinnista ei ole mitään hyötyä, jos sitä ei harjoitella riittävästi ja riittävän laadukkaasti.
Tällainen analyysi johtaa selkeään johtopäätökseen: se, mitä jäällä näemme, ei ole pelaajien vika. Siksi seurajohdon jatkuvaa laskisangon kaatamista pelaajien niskaan ei voi suvaita! Näin varsinkin, kun näkee, miten kovasti pojat lauantainakin yrittivät vaikkapa pelin viimeisellä ylivoimalla. Minusta se on pieni ihme! En voisi kyllä millään mennä pelaajia yrittämisen puutteesta moittimaan. Tämänhän Sami Kapanenkin totesi TPS-pelin jälkeen. Harvoin nämä asiat ovat mustavalkoisia, mutta tämä on hyvin lähellä sellaista: KalPan konttaus ei ole pelaajien vika!
On mielenkiintoista, miten pelikirjan nykytilanne näkyy pelaajista. He ovat hyvinkin erilaisissa ”vaiheissa” pelaamisessaan. Masuhr hyvänä Zorban esimerkkinä. Sama näkyy esim. senttereissä. (Ai mitä sanoit? Mitkä rahat? Joo, ne tulee suoraan Riekkisen agentilta.) Sori, vaimolla oli jotakin kysyttävää. Niin, siis miksi Joonas Riekkinen on parempi kuin Craig Smith tai Derek Stepan? No, verrataan ensin Voutilaiseen ja Pitheriin. Olen samaa mieltä monen muun kanssa siitä, että Voutilaisen optimipaikka on laidassa. Lexaa taisi joskus sanoa Pitheristä, että hänen ominaisuutensa sopisivat paremmin laitaan. Tämäkin voipi pitää paikkansa. Anyway molemmat enemmän tai vähemmän hakevat itseään keskellä. Voutilainen toki jo pelituntuman puutteen ja Pither eurooppalaisen kiekon takia. Toinen puoli asiasta on se, miten valmennus kykenee ”istuttamaan”, eli ohjeistamaan ja harjoituttamaan, miehet keskelle.
Joka tapauksessa molempien pelaamisessa keskellä on ongelmia. Kumpikaan ei ole tilanteissa ihan siinä ”taskussa”, missä sentterin pitäisi olla. Kysymys voi olla jopa vain metrin heitosta, mutta kauas näkee, että pelaajat eivät ”istu ” paikalleen niin kuin pitäisi. Tämä voi näkyä myös esim. väkinäisyytenä, kuten Voden kohdalla on näkynyt. Kun muistellaan Smithiä ja Stepania, niin kovin heikkoa oli yhteispeli Salmisenkin kanssa, ja sooloillen tähtien tehot etupäässä tulivat. Tämä kertoo jotakin siitä, miten vaikeaa, ellei mahdotonta, Laukkasen pelikirjalla on pelata. Tilanne on tällä hetkellä vaan paljon pahempi kuin viime syksynä, koska vanhoja pelitavallisia pohjia ei juurikaan enää ole.
Miksi siis pelkästään Riekkinen dominoi? No, oikeasti Joonas on taas mennyt ominaisuuksiltaan hieman eteenpäin. Pääsyy on kuitenkin se, että hän pystyy noilla pelikirjan riekaleillakin olemaan jäällä optimaalisessa paikassa. Hän on Virran ja Tuokkolan kasvattama pelaaja jos kuka, ja pelaaminen on totisesti selkärangassa. Sitä ei voi edes Laukkanen sekoittaa. Tämä näkyy pelissä siten, että Riemu vaan on oikeassa paikassa niin hyökkäämistä kuin puolustamistakin ajatellen. Osansa on tietysti myös Riekkisen oivalla pelikäsityksellä, mutta oleellisinta on kuitenkin tuo vuosien harjoittelun tuottama sisäistäminen. Laukkanen kuitenkin pyrkii rakentamaan seuran aiemman pelitavan päälle. Hän ei osaa sitä, mutta Riekkinen pystyy menemään ”vanhasta muistista”.
Toitotan taas: laittaakaa viestiä suoraan toimistolle! Kun tarpeeksi painetta tulee, ne on pakko ottaa huomioon. Erinomaista esimerkkiä Filimonov!