Jos ja kun toimenpiteet kurssin kääntämiseksi ovat vain ja ainoastaan pelaajavaihdot niin ei tässä voi enää kuin nauraa.
Mihin KalPan nousu perustui? Tietysti osaltaan Sami Kapasen loistavaan esimerkkiin ja lukuisiin nuoriin, nousussa oleviin pelaajiin, mutta ennen kaikkea pelitapaan ja pelin organisointiin. Pekka Virran sitkeästi sisään ajama pelitapa teki näistä tapiolaaksoista ja jyrijunniloista parempia kuin mitä he yksilöinä olivat. Vankka usko omaan tekemiseen, vaikka se alkuun tappioita tuottikin, poiki lopulta tulosta. Siksi, että joukkue uskoi pelitapaan ja ennen kaikkea osasi sen todella hyvin. Hyökkäyksiin lähdöt viivelähtöineen tulivat taatusti jokaisella selkäytimestä, samoin kulmaralli. Kun kuviot (luistelu- ja syöttölinjat, sovitut reaktiotavat eri tilanteisiin) ovat hyvin hallussa, pelaaja pystyy keskittymään itse suoritukseen, eli kriittisimmillään syöttöön ja syötön vastaanottoon. En ole KalPan harjoituksia enää moneen vuoteen ollut seuraamassa, mutta väitän Virran sekä myös Tuokkolan pelitavan toimivuuden ytimen olleen siinä, että pelitapa-asioita on harjoiteltu pirusti. Ei timosalot ja tapiolaaksot pyöritä kulmarallia minuuttitolkulla EHT-tason kentällisiä vastaan ilman käytännön harjoitusta. Vaikka pelaajat ovat ammattilaisia, niin eivät he pysty totettamaan pelitapaa jos se vain piirretään fläppitaululle. Pelitapa pitää ajaa sisään lukuisilla harjoittella. Senkin jälkeen kun se on ajettu sisään ja homma näyttää toimivan, sitä täytyy harjoituksissa palautella pelaajien mieliin.
Laukkasen KalPan pelin taso on heikentynyt sitä mukaa kun otteluita Laukkasen tilille kertyy. Viime syksy meni aivan loistavasti. Ensimmäiset kaksi kuukautta KalPa pelasi n. 1,78p/o tahdilla. Sitten tahti alkoi heikkenemään, loppurunkosarjasta pisteitä kertyi n. 1,5p/o. Tietysti viime kaudella joukkuetta kantoi selässään Salminen ja toisaalta Koskinenkin pelasi myös monta pistettä. En kuitenkaan osta väitettä, että viime kauden "menestys" olisi ollut vain yksilöiden ansioita, vaikka osansa silläkin oli. Ilman Salmista KalPa tuskin olisi viime kaudella sukeltanut tämän syksyn lailla. Syy on mielestäni valmennuksellinen.
Vielä syksyllä 2012 peli toimi kokonaisuudessaan kiitettävällä tasolla. Muutamat uudet pelaajat olivat vähän hukassa, mutta kokonaisuutena pelitapa oli hyvin hallussa. Väitän, että pitkälti Tuokkolan oppien varassa. Mitä pidemmälle kausi eteni, sitä pahemmin nimenomaan pelitapa alkoi rakoilemaan. Adam Masuhrin peliä seuraamalla pystyi ja pystyy edelleen hyvin päättelemään missä mennään pelitavan suhteen. Masuhrhan on oikeastaan aika "tyhmä" pelaajana, hän ei pysty luoviin ratkaisuihin (näkyy erityisesti hyökkäyspäässä). Kun pelitapa (erityisesti hyökkäyksiin lähdöt) on hyvin organisoitua, Masuhr on lähes täydellinen pelaaja sitä toteuttamaan. Sitten kun viisikon liikeradat eivät olekaan enää sovitut, syöttöpaikat eivät ole siellä missä pitäisi, Masuhr on lukossa. Masuhr toteuttaa tinkimättä pelitapaa ja toisaalta oli sen parissa vuodessa oppinut erittäin hyvin. Virran ja vielä Tuokkolankin aikana jos viivelähtö ei osunut millilleen kohdalleen vauhtia haettiin uudestaan omasta päädystä. Selkeä malli, joka oli kaikille selvä: jos avaus ei onnistu, ei roiskaista keskialueelle toivotaan toivotaan syöttöä vaan säilytetään kiekon hallinta. Mieleeni on painunut ottelu viime vuoden lopulta, jossa Masuhr kurvaili kiekon kanssa omalta siniviivalta takaisin päin varmaan lähemmäs parikymmentä kertaa, saamatta apuja. Hyökkääjät odottelivat paikallaan keskialueella ja pakkiparikin oli täysin hukassa. Masuhrilla vanha pelitapa tuli vielä selkäytimestä, muut olivat sen jo unohtaneet. Pelitavan kiekonhallintapuolta ei oltu riittävästi harjoitettu!
Paljon on puhuttu siitä, että Laukkanen ei osannut ennestään KalPan kiekkokontrolliin perustuvaa pelitapaa. Mies totesi itsekin Jatkoajan haastattelussa syksyllä 2012 näin:
"Tuomas sen [pelitavan] opetti myös minulle ja tiedän, millä harjoituksilla sitä on hyvä ylläpitää ja kehittää. Minun tämän hetkinen ajatus on, että organisaatio ei ole ensimmäinen, joka asiaan reagoi vaan pelaajat, jotka ovat tällä hetkellä todella sitoutuneita KalPan harjoittamaan pelitapaan."
Tuossa samassa haastettelussa Laukkanen kertoo myös mitä uutta pyrkii tuomaan KalPan peliin:
"Yhtään KalPan hyvästä kiekollisesta pelistä ei oteta pois, mutta jos joskus pelien jälkeen media kirjottaisi, että olipa KalPalla jämäkkää ja tiivistä viisikkopuolustamista kiekkokontrollin lisäksi. Voisiko ne omat lisäarvot olla sitten jotakin tällaisia, Laukkanen pohdiskelee."
Näistä asioista oltiin tälläkin palstalla huolissaan jo tuolloin. Nyt, kun yli vuosi on kulunut, nähdään että Laukkanen on kyllä toteuttanut "omaa juttuaan" ja toisaalta tainnut liikaa luottaa pelaajien sitoutumiseen pohjalla olleeseen kiekkokontrolliin. KalPan puolustuspeli on tiivistynyt. KalPan puolustuspeli on itse asiassa erinomaista. Juuri se osa-alue, jota Laukkanen halusi parantaa on kehittynyt. Kuitenkin se missä Laukkanen itsekin myönsi olevan heikkouksia on romahtanut pahasti: kiekollinen peli. Oliko Laukkanen todella sisäistänyt Tuokkolan opit pelitavan harjoittamisesta ja toisaalta, onko harjoituksia pyöritetty riittävästi?
Laukkanen on mielletty ns. pystysuunnan kiekon valmentajaksi. Pelissä onkin ollut viitteitä pyrkimyksestä pelata nopeammin ylöspäin. Pelitapa on sinänsä yhdentekevä asia, että onpa se äärikontrolloitua pekkavirta-kiekottelua tai jyrkkää pystysuunnan rynnimistä niin sitä täytyy harjoittaa! Liiga on sen verran tasokas, ettei vastustajille voi antaa etulyöntiasemaa pakottamalla pelaajat miettimään reaktioitaan kentällä, kun niiden pitäisi lukuisten harjoitusten myötä tulla selkäytimestä! Ilman harjoittamista mikään pelitapa ei toimi. Laukkasen viime aikaisten kommentit (eikö ammattilaiset osaa toteuttaa fläppitaululle piirrettyjä kuvioita?!) viittaavat siihen suuntaan, että harjoittaminen on aliarvioitu.
Se on sitten oma keskustelunsa mikä pelitapa tuo menestyksen, mutta se ei ole KalPan nykyisessä tilanteessa oleellista. Kuten ei myöskään se, että kumpi on kokonaisuuden kannalta parempi, luova pelaaminen ilman kiveen hakattuja liikeratoja vai RD:n robottikiekkomainen kone. Luovuuskin vaatii pohjalle jonkinlaisen peruspelitavan.
Suurta pelaajavaihtoa suunnitteleva seurajohto syyllistyy mielestäni siihen perinteiseen peliä ymmärtämättömän tuskastuneen katsojan reaktioon. Kun peli on paskaa, niin se johtuu siitä etteivät pelaajat yritä! Pelaajilla ei ole voittamisen halua, kaukalossa ollaan vain töissä, ei laiteta kaikkea likoon, ei ole Kilpisydäntä.
Tiettyä virkamiesmäisyyttä KalPan pelissä on näkynyt jo jonkin aikaa. Virran Pekka otti tämän jossain vaiheessa puheeksi, oliko viimeisellä kaudellaan sekä viime kaudella kommentaattorina olleessaan. Tämä on ongelma, joka juontuu joukkueen kasaamisesta. Joukkueessa on liikaa muualta tulleita palkkasotureita, joilla ei enää ole halua eikä tarvetta edetä urallaan. Kuopiossa pitkillä ja rahakkailla sopimuksilla on mukava vakiinnuttaa elämää. Se viimeinen 5% jää silloin helposti laittamatta likoon.
Toisaalta virkamiesmäisyydestä pelkästään pelaajien sekä joukkueen kasaajan syyttäminen olisi liian helppoa. On vaikea "yrittää, laittaa kaikkensa likoon, osoittaa kilpisydäntä" kun pelitapa on hukassa eikä yksinkertaisesti oikein tiedä mitä missäkin pelitilanteessa tulisi tehdä. Silloin suurinkin kilpisydän saattaa näyttää kaukalossa tympääntyneeltä ja tylsistyneeltä, vaikka halu näyttää kotiyleisön edessä parastaan olisi kuinka suuri.
Kukaan tuskin tänne asti jaksoi lukea, koska koko teksti on lähinnä oman henkisen tuskani purkamista ja siksi aika jäsentelemätöntä. Siksipä, tiivistelmä:
- Ero viime vuoteen ei selity pelkästään Salmisella
- Joukkue huonosti koottu, mutta pelaajamateriaali ei kuitenkaan niin surkeaa kuin sarjataulukosta voisi päätellä
- Valmennus ei saa materiaalista irti kuin murto-osan sen potentiaalista. Materiaalin vahvuudet kiekollisessa pelissä, mutta kiekollinen peli huonosti harjoitettua, jolloin taitavatkin pelaajat tekevät räikeitä virheitä (helpot syötöt ohi) joutuessaan liikaa miettimään ratkaisujaan.
- Jos seura pyrkii korjaaman kurssin suurella pelaajavaihdoilla niin lähdetään korjaamaan kahdesta isosta ongelmasta sitä pienempää ja toisaalta myös vaikeammin korjattavaa osaa. Perse edellä puuhun siis, Meidän KalPa!
Edit:
Koljosen kolumni KalPa umpikujassa tuo esiin tuota toista näkökulmaa, että Laukkanen on sijaiskärsijä. Tavallaan onkin, mutta pelkän pelaajamateriaalin niskaan synkkää syksyä ei voi kaataa, mielestäni valmennuksella on tässä isompi rooli. Valmentajavalinta on joukkueen kasaamisessa suurempi virhe kuin vino pelaajarakenne.