Alkuperäinen suunnitelma ja työnjako:
- Miettinen huolehtii "henkilökohtaisesta" valmennuksesta. Vastuualueena varsinkin hyökkääjien ominaisuuksien kehittäminen. Osallistuu myös ylivoiman kehittämisen. Peleissä neuvoo hyökkääjiä ratkaisuissa tilanteen mukaan. Ei vastaa peluutuksesta, eikä pelisuunnitelmista, ei edes hyökkäämisen osalta.
- Pennanen peluuttaa puolustajat ja vastaa puolustuspelaamisesta.
- Laukkanen peluuttaa hyökkääjät, vastaa hyökkäyspelaamisesta ja kokonaisuudesta.
- Kauhanen maalivahdit ja videot, usein pelit katsomosta.
En tiedä miten työnjako on muovautunut, mutta tuo oli alkuperäinen suunnitelma, kun harjoituspelit alkoivat. Tuskin sitä on päälaelleen heitetty?
Tuon suunnitelman mukaan juuri Laukkanen vastasi hyökkäyspelaamisesta. Enkä muutenkaan kaataisi kurasankkoa apuvalmentajan niskaan, päävalmentaja vastaa kokonaisuudesta. Miettisen tehtävä on auttaa hyökkäyspelissä lähinnä pelaajien yksittäisissä ratkaisuissa, mutta hän ei päätä pelitapaa eikä peluutuksia.
Kun tätä peilataan siihen, mitä olemme jäällä nähneet, eiköhän selvien johtopäätösten tekeminen ole aika helppoa.
Jos ja kun toimenpiteet kurssin kääntämiseksi ovat vain ja ainoastaan pelaajavaihdot niin ei tässä voi enää kuin nauraa.
...
Paljon on puhuttu siitä, että Laukkanen ei osannut ennestään KalPan kiekkokontrolliin perustuvaa pelitapaa. Mies totesi itsekin Jatkoajan haastattelussa syksyllä 2012 näin:
"Tuomas sen [pelitavan] opetti myös minulle ja tiedän, millä harjoituksilla sitä on hyvä ylläpitää ja kehittää. Minun tämän hetkinen ajatus on, että organisaatio ei ole ensimmäinen, joka asiaan reagoi vaan pelaajat, jotka ovat tällä hetkellä todella sitoutuneita KalPan harjoittamaan pelitapaan."
Tuossa samassa haastettelussa Laukkanen kertoo myös mitä uutta pyrkii tuomaan KalPan peliin:
"Yhtään KalPan hyvästä kiekollisesta pelistä ei oteta pois, mutta jos joskus pelien jälkeen media kirjottaisi, että olipa KalPalla jämäkkää ja tiivistä viisikkopuolustamista kiekkokontrollin lisäksi. Voisiko ne omat lisäarvot olla sitten jotakin tällaisia, Laukkanen pohdiskelee."
Näistä asioista oltiin tälläkin palstalla huolissaan jo tuolloin. Nyt, kun yli vuosi on kulunut, nähdään että Laukkanen on kyllä toteuttanut "omaa juttuaan" ja toisaalta tainnut liikaa luottaa pelaajien sitoutumiseen pohjalla olleeseen kiekkokontrolliin. KalPan puolustuspeli on tiivistynyt. KalPan puolustuspeli on itse asiassa erinomaista. Juuri se osa-alue, jota Laukkanen halusi parantaa on kehittynyt. Kuitenkin se missä Laukkanen itsekin myönsi olevan heikkouksia on romahtanut pahasti: kiekollinen peli. Oliko Laukkanen todella sisäistänyt Tuokkolan opit pelitavan harjoittamisesta ja toisaalta, onko harjoituksia pyöritetty riittävästi?
Laukkanen on mielletty ns. pystysuunnan kiekon valmentajaksi. Pelissä onkin ollut viitteitä pyrkimyksestä pelata nopeammin ylöspäin. Pelitapa on sinänsä yhdentekevä asia, että onpa se äärikontrolloitua pekkavirta-kiekottelua tai jyrkkää pystysuunnan rynnimistä niin sitä täytyy harjoittaa! Liiga on sen verran tasokas, ettei vastustajille voi antaa etulyöntiasemaa pakottamalla pelaajat miettimään reaktioitaan kentällä, kun niiden pitäisi lukuisten harjoitusten myötä tulla selkäytimestä! Ilman harjoittamista mikään pelitapa ei toimi. Laukkasen viime aikaisten kommentit (eikö ammattilaiset osaa toteuttaa fläppitaululle piirrettyjä kuvioita?!) viittaavat siihen suuntaan, että harjoittaminen on aliarvioitu.
Se on sitten oma keskustelunsa mikä pelitapa tuo menestyksen, mutta se ei ole KalPan nykyisessä tilanteessa oleellista. Kuten ei myöskään se, että kumpi on kokonaisuuden kannalta parempi, luova pelaaminen ilman kiveen hakattuja liikeratoja vai RD:n robottikiekkomainen kone. Luovuuskin vaatii pohjalle jonkinlaisen peruspelitavan.
Suurta pelaajavaihtoa suunnitteleva seurajohto syyllistyy mielestäni siihen perinteiseen peliä ymmärtämättömän tuskastuneen katsojan reaktioon. Kun peli on paskaa, niin se johtuu siitä etteivät pelaajat yritä! Pelaajilla ei ole voittamisen halua, kaukalossa ollaan vain töissä, ei laiteta kaikkea likoon, ei ole Kilpisydäntä.
Olen tästä aivan samaa mieltä Zorban kanssa. Laukkasen kommentti KalPan pelitavan oppimisesta Tuokkolalta on hyvin oireellinen. Kaikki näkevät, mille harjoittelun ja pelaamisen tasolle noin pinnallinen pelitavan osaaminen riittää.
Petteri Sihvonen oli Urheilulehden studiossa sitä mieltä, että KalPa pelaa nyt ”kategorisesti pystysuunnan jääkiekkoa”. Tämä on liian voimakkaasti sanottu, en ole samaa mieltä. KalPan pelaamisessa on kuitenkin edelleen paljon ”kiekkokontrollitekoja”, kuten Sihvosen termi kuuluu. Nämä kiekkokontrolliteot tapahtuvat pääosin puolustajien kiekollisessa pelissä.
Keskialueella, jos kiekko on saatu hyökkääjille asti, on kyllä siirrytty pystysuunnan pelaamiseen. Tähän suuntaan trendi on Laukkasen aikana vienyt, etenkin tämän syksyn aikana. Olen Sihvosen kanssa samaa mieltä siitä, että siirtyminen kiekkokontrollista pystysuunnan pelaamiseen olisi KalPalle huono juttu. Zorba on oikeassa siinä, että tärkeintä olisi kuitenkin se, että pelitapa toimisi, olipa se sitten mikä hyvänsä.
Em. kiekkokontrollielementit ovat tällä hetkellä näennäistä näpertämistä, mikä ei juurikaan palvele kokonaisuutta. Sellaisiakin tilanteita on ollut nähtävillä, että puolustaja ei avaa peliä, vaikka sentteri olisi alhaalla keskellä erinomaisella hollilla. Peruutetaan ja sen jälkeen pelataan pakki pakkia hirveässä hädässä, kun karvaaja on jo kurkussa. Tässähän ei ole järkeä, olipa pelitapa mikä tahansa. Jeff Fossin olen saanut kiinni moisesta useamman kerran. Mielenkiintoista miehen kohdalla on se, että alkukaudesta yksinkertaisesti ja virheettömästi pelanneen peruspakin pelaaminen on romahtanut. Syy näkyy kauas: Foss ei tiedä, mitä kiekollisena pitäisi tehdä. Niinpä hän syyllistyy avauspelaamisen kannalta aivan käsittämättömiin ratkaisuihin. Jostakin syystä Zorban avaama selkäytimestä pelaaminen on muuttunut painajaismaiseksi välimallin empimiseksi.
Hyökkäyspelaamisessa todellinen ”havumetsien pystysuunnan jääkiekko” on sitten näkyvissä. Se on huonosti organisoitua ja niin tylsää ja tympeää kuin pystysuunnan puskeminen voi pahimmillaan olla. Ei se tuo hyökkäämiseen mitään lisäarvoa.
KalPan pelitapa on tällä hetkellä kummallinen, epämuodostunut hybridi. Siinä on mielivaltaisesti yhdistelty erilaisia pelitavallisia elementtejä. Tämä on tapahtunut kuitenkin hyvin epätarkoituksenomaisesti. Karkeasti sanottuna on otettu käyttöön huonoimmat puolet vastakkaisista pelitavallisista ulottuvuuksista. Tämä johtaa vain siihen, että pelaajien viimeinenkin kyky tietää, mitä peli vaatii ja pelata selkäytimestä, häviää. Laukkasen osaamattomuus ja pelitavallinen empiminen näkyy suoraan pelaajien empimisenä jäällä. Sitten ihmetellään mediassa suureen ääneen, että pelaajat alisuorittavat, ja aletaan kaupata heitä. Onhan tämä marssijärjestys nyt aivan väärä! Näin eivät KalPan ongelmat oikene. Sihvonen kertoi, ettei enää nykyään tarjoile valmentajan vaihtamista ratkaisuksi yhtä mielellään kuin ennen. KalPan kohdalla tarvittavista toimenpiteistä hän oli kuitenkin samaa mieltä kuin suurin osa meistä. Itse teen tämän nyt sihvosmaisesti aivan selväksi: Laukkanen ulos!