Luvallisten käsiaseiden kieltäminen on kärpäsen ampumista tykillä. Huomio pitäisi todellakin suunnata mielummin päihdetyöhön, mielenterveystyöhön, syrjäytymisen ehkäisyyn, ehdonalaiseen mahdollisesti päästettävien vankien tarkempaan vaarallisuusarviointiin, ym.
Aseet ovat ylipäätään marginaalisessa osassa, kun katsoo Suomessa tehtäviä henkirikoksia. Vain kuusi prosenttia henkirikoksista tehdään ampuma-aseilla. Tilastotietoa löytyy täältä:
http://www.optula.om.fi/uploads/zlla6l4jiavmj.pdf
Noistakin tapauksista ylivoimaisesti suurimmassa osassa kyseessä oli laiton ase.
Vuosina 2002-2007 Suomessa tehtiin keskimäärin 133 henkirikosta, joista vain 4 luvallisilla käsiaseilla.
Tuon jälkeen tilastoja heilauttivat rajusti kouluampumiset, jotka olisi kenties voitu ehkäistä, jos mielenterveyshuoltoa ei olisi ajettu säästösyistä niin alas 90-luvulla. Vaikka Jokelan ja Kauhajoen tappajat eivät olisi saaneet laillisia aseita, en usko, että se olisi heidän tapposuunnitelmiaan estänyt. Sen verran päättäväisiltä nuo sällit vaikuttivat ihmisvihassaan, että olisivat varmaan ennemmin tai myöhemmin löytäneet pimeä käsiaseen tai sitten olisivat tehneet kuten Petri Gerdt, etsineet netistä kotikemisteille sopivat ohjeet järeän pommin rakentamiseksi ja kantaneet sen kouluunsa.
Käsiaseiden täyskieltoa en kannata siksikään, että esimerkit maailmalta eivät puhu tuon kiellon vaikutusten puolesta. Englannissa käsiaseet kiellettiin 1997. Silti vuosina 2005-2006 edelleen 6,6 prosenttia surmista tehtiin käsiaseilla. Aiemmasta poiketen nyt siis kaikki surma-aseet
Itse asiassa Englannissa rikokset, joissa käytettiin ampuma-asetta, vain lisääntyivät käsiasekiellon jälkeen. 1998-99 niitä tehtiin 13874 ja 2002-03 jo yli 24000. Vuonna 1998 ampuma-aseiden takia loukkaantui Englannissa 2378 ihmistä. Vuonna 2005 sama luku oli 5001. Kasvua 110 prosenttia.
Täällä lisää dataa:
http://www.telegraph.co.uk/news/uknews/law-and-order/6438601/Gun-crime-doubles-in-a-decade.html
Jos Suomessa halutaan uudistaa laillisten aseiden saatavuutta, niin poliisin ja terveydenhuollon tietokantoihin on saatava niin paljon päällekäisyyttä, että aseenkantolupaa myöntävä poliisiviranomainen näkee heti, jos henkilö kärsii tai on kärsinyt mielenterveysongelmista, huumeongelmista, ym. Nyt poliisi ei käsittääkseni näitä tietoja saa.
Samalla tavalla terveysviranomaisten pitää nähdä tietokannoistaan, onko heidän potilaallaan kotona luvanvarainen ase tai lupa sellaisen hankkimiseen. Jos päivystykseen tulee harhainen skitsofreenikko tai muu psykoottisessa tilassa oleva potilas, selvitään varmasti pienimmällä mahdollisella pahalla, jos heti henkilötietojen katsomisen jälkeen terveysviranomainen huomaa, että henkilöllä on kotonaan ase ja voi pyytää poliisia hakemaan sen pois.
Toinen satsaus on sitten mielenterveyden avohoito. Hoitojonot ovat nykyisellään liian pitkiä, hoitoon on vaikea päästä, avohoitoon laitetaan potilaita, jotka kuuluisivat laitoshoitoon, ym.