Tuota väitettä on vähän vaikea niellä. Hyvin pelkistetyllä matematiikalla, suomessa on ihmisiä vähän yli 5 miljoonaa. Jos Tappara pelaa Färjestadia niin on huomattavasti korkeampi todennäköisyys että osa Ruotsin 9 vai 10 miljoonasta asukkaasta haluisi myös katsoa peliä. Näin ollen potentiaaliset tv-katsojat kolminkertaistuvat. Saksan tai Venäjän joukkueita vastaanpelatessa potentiaaliset tv-katsojat jopa 80 kertaistuvat.
Joo. Tuon liiganhan on tarkoitus olla tasollisesti huomattavasti nykyistä SM-liigaa kovempi. Tämä tarkoittaa puhtaasti sitä, että myös seurojen kulut ovat monta luokkaa mittavampia, kuin liigaseurojen nyt. Tästä voidaan yksi ynnä yksi laskea, että tuon mainitsemasi potentiaalin pitäisi jollakin tapaa myös realisoitua, jotta mitään toimintamahdollisuuksia tuommoiselle liigalle olisi.
Millä tavalla se muka voisi realisoitua? Ruotsissa Suomen liigaseurat eivät kiinnosta juuri ketään, Venäjällä puolestaan on paikkakuntia, joissa ei kiinnosta edes muut venäläiset seurat: alhaisista lipun hinnoista huolimatta hallien täyttöasteet ovat monilla paikkakunnilla naurettavan alhaalla, puhumattakaan siitä, kuinka alhaisia yleisömäärät ovat kaupunkien katsojapotentiaaliin nähden. Saksassa puolestaan katsomokulttuuri on toisenlaista: vastustaja, joka on perinteinen vihulainen, kiinnostaa kaikista eniten. Sama pätee Sveitsiin, esim Bernin CHL-yleisömäärät olivat valitettavan alhaisia, kun vastustaja ei ollut tuttu maalaiskylän Langnau, vaan esimerkiksi suomalainen tai ruotsalainen suurseura.
Paikan päällä lippuja todennäköisesti menisi kaupaksi vähintään saman verran, koska oletettavaa on että rahan lisäännyttyä ja joukkueiden vähennyttyä jäljellejäävät paranevat ja matsit on korkeampi laatuisia. Tästä johtuen ihmiset menee mielummin katsomaan pelejä.
Ei ole mitenkään varmaa, että lippuja menisi kaupaksi edes saman verran juurikin siksi, että vastustajat eivät ole kiinnostavia. Kun vielä muistetaan, että toimintaedellytysten säilyttämiseksi lippuja olisi mentävä kaupaksi huomattavasti enemmän, voidaan todeta, että hyvin ohuen langan varassa ollaan.
Yleisön kiinnostus on kaiken perusta: ilman sitä suuriin tv-sopimuksiin ei ole mahdollisuuksia ja ilman sitä, kukaan järkevästi toimiva yritys ei lähde suurilla summilla liigaa tai seuroja sponsoroimaan. Esimerkiksi Venäjällä rakennetaan tällä hetkellä aikamoista kuplaa: energia- ja teollisuusyhtiöt pumppaavat seuroihin rahaa, jotta nämä saisivat haalittua huippupelaajia. Yleisön kiinnostuksen odotetaan nousevan huippupelaajien myötä, vaan näin ei tunnu sittenkään käyvän. Yleisömääriin ei ole alhaisista lipun hinnoista huolimatta suurta muutosta tapahtunut. Talouskriisin ja öljyn hinnan laskun myötä onkin hyvin odotettavaa, että energiayhtiöt vähentävät panostuksiaan ja kupla puhkeaa.
Tässä puuhastelussa kannattaa muistaa seuraavat asiat:
- Merkittävästikin parempi pelaajamateriaali vaikuttaa yleisömääriin vain vähäisesti: tämä hypoteesi on todistettu Suomessa - vuosikymmen takaperin Suomen liigan relatiivinen (monien mielestä myös absoluuttinen) taso oli huomattavasti korkeampi. Yleisömäärät sen sijaan eivät olleet nykyistä korkeampia. Tätä samaista hypoteesia osoitetaan parastaikaa toteen myös Venäjällä - yleisömäärät ovat polkeneet melkoisen paikallaan, vaikka liigassa pelaa aivan kirkkaimpia maailmantähtiä.
- Edelliseen liittyen: pelin taso ja seuran menestys toiminevat kyllä prediktoreina yleisömäärälle ja faniuskollisuudelle, mutta ovat vain kaksi saman arvoista prediktoria monien monien muiden joukossa.
- Ilman yleisön kiinnostusta kehitys ei ole kestävää. Jonkun suuren sponsorin, suuren tv-sopimuksen tai rikkaan omistajan turvin voidaan rellestää hetken, mutta jos yleisön kiinnostus ei entisestä kasva, ei tv-yhtiöitä, sponsoreita tai omistajatahoa kiinnosta kauaa kannattamaton touhu. Toki joku hyväntekijäomistaja saattaa tuhlata omia rahojaan seuraan jonkun aikaa, mutta tuommoinen yhden tuhlaajapojan varaan laskettu liiketoiminta ei vain ole välttämättä kovin fiksua.
