Jepjep, kivasti meni ja omissa soi. Jo ottelun alussa näki, miten erilaisella asenteella Blues IFK:hon nähden oli. Tämä kulminoitui oikeastaan yv-maaliin heti tokan erän alussa. IFK:n jätkät tsiigaili hallin kattoon ja tarkisteli tärkeinä kamojaan, kun jo Bluesin jannujen kehonkielestäkin näki, että nyt mennään. Ja niinhän sitä mentiinkin.
Jannen esityksestä kirjoitin toisessa ketjussa, mutta vielä sen verran, että eipä siinä Jannella ihan hirveästi ollut sanomista, kun sinne maalille sai Blues jälleen kerran a) mennä ihan rauhassa ja b) odottaa kiekkoa lapaan. Helppo duuni pistää kiekko reppuun, kun pakkeja ei näy mailla halmeilla.
IFK:lla oli alussa muutama hyvä paikka pistää kiekko maaliin ja mennä johtoon. Eipä maistunut ei, taaskaan. Jos avopaikoista ei saada sisään edes silloin, kun edessä on käytännössä tyhjä maali, vika on jossain muualla kuin omassa veskarissa. Ja tämä sama kuvio on toistunut jokaisessa matsissa. Totuuden nimissä Blues tuhlasi myös vastaavia paikkoja, mutta se nyt ei mua hirveästi kiinnosta.
Blues voitti 9/10 kaksinkamppailusta ihan vaan siksi, että he halusivat sitä enemmän. Tätä peliä ei ratkaisseet Jan Lundell eikä Bluesin parempi pelikirja, vaan nimenomaan tahtotaso. Jos ei halua voittaa, ei sitä Bluesin kaltaista jengiä vastaan tule voittamaan. Jos Lundellin maalissaolo näytteli edes pienen pientä roolia tässä asennoitumisongelmassa, on syytä miettiä ammatin vaihtoa.
IFK:n ongelmana on tällä hetkellä se, että ne pelaajat, joiden tulisi kannatella tota jengiä juuri nyt, alisuorittavat pahasti. Pesonen on ihan sukka. Murray pelaa uhrautuvasti alivoimaa, mutta tänään muuta mainittavaa ei sitten löytynytkään. Toki erittäin "fiksu" jäähy, kun oltiin valmiiksi jo yhden miehen vajaalla ja sekin silkasta turhautumisesta. Heikkinen on ihan paperia. Bono on kiekollisesti ihan hukassa ja ratkaisut yksi toisensa perään todella huonoja. Vesce, niin vesseli kuin onkin, yrittää kovasti, mutta ei saa tuloksellisesti mitään aikaiseksi. Kuhta yrittää, mutta kun takataskussa on vain kaksi vaihtoehtoa kiekon saatuaan, niin eipä silläkään pitkälle pötkitä. Nekin kaksi jekkua on scoutattu vuonna -99. Luttinen hakkasi tänään kaikkea, mikä liikkui ja vaikka tsemppasikin, turhautui niin pahasti, että oli jo haitaksi omalle jengille.
IFK:n pakisto on paperinohut, kiitos Penan, eikä se kestä yhtään loukkaantumisia kuin ei myöskään avainpakkien alisuorittamista. Holmberg, Haverinen ja Korhonen joutuvat pelaamaan ihan liikaa ja se kyllä näkyy, valitettavasti. Viisikkopuolustamisen tärkeys korostuu, mutta kun kaikki kaksinkamppailut hävitään, eihän siitä mitään tule. Enkä missään nimessä usko, että Blues olisi IFK:hon nähden niin ylivertainen, miltä se katsomoon tänään näytti. Tänään Blues sai hengailla maalin edessä ihan vapaasti. Jos tämä jatkuu, tämä sarja on taputeltu.