Mä taas kyllä kunnioitan Kärppiä siinä määrin, että poikki vaan heti kun mahdollista. Mieluusti 1-4, mitä pidemmälle menee sitä suurempi mahis on, että kokemus voittaa. Tähän on sanottava, että vähän ristiriitaisesti en kirjoittanut, että leveämpi materiaali, kun pelitapa ja veljeys on tehnyt Kerhon materiaalista leveämmän tällä hetkellä. En tarvitse gamesevenin kolmannen jatkoerän ratkaisua jossa Paajanen syöttää Miro Karjalaisen avopaikkaan ja sitten Salmi soi. Mutta seuraavaksi pitäisi saada voitto nro. 3, mieluiten huomenna, jos ei niin sitten mieluummin maanantaina ja viimeistään torstaina.
Ai ihan odotetaan että Kärpät vie mennentullen seuraavat kolme peliä, enpä ole missään varteenotettavassa paikassa huomannut. Tuo kuulostaa jo joltain väsyneeltä Daavid vs. Goljat läpältä, kun Goljatillakin on kausiflunssa ja käsi paketissa. Mediaa kun seuraa niin eipä Kärpistä löydetä oikeastaan mitään hyvää, ainoa onnistuja aina Vehviläinen. Ymmärtäähän sen että kestomenestyjät vituttaa, Tapparaa kohdeltiin finaaliputkessa ihan samalla tavalla, jotain rotia tuohon lällättelyyn kuitenkin toivoisi. Hopea ei ole häpeä kummallekaan joukkueelle.
Paljonko odotat itse finaalisarjan päättyvän? Mistään mennen tullen viemisestä en ole maininnut.
Ei vituta kestomenestyjät eikä se minusta mitään lällättelyä ole, vaan fakta, että hopealle jääminen olisi Kärppien kannattajille suuri pettymys eikä mikään hyvä sijoitus ja luultavasti "Mannerille kenkää" ja "pelaajat vaihtoon" -puheet olisivat yleisempiä kuin iloisuus mitalista. Hämeenlinnassa ehkä vähän eri päin.
Pettymys se olisi tietysti. Tuo sinun "hopea on häpeä" sisältää vain jo itsessään ajatuksen että toinen on oikeasti parempi mutta sattui vain hassusti häviämään. Tuollaisellahan halutaan vain maksimoida mahdollinen vahingonilo. Minä kyllä kestäisin finaalitappionkin, jos toinen pelaa paremmin niin ei kai siitä pidä riemastua. Itse uskon että menee seiskapeliin, ennen sarjaa veikkasin itsekin 4-2 mutta sitten Kerho jättikin Kärpät nollille kotonaan ensimmäisen kerran sitten vuoden 2017. Hyvää kevättä sinulle, meni kummin tahansa!
Okei, tällaiseen näkökantaan en ole itse ennen törmännytkään. Omasta mielestäni tuolla lauseella viitataan enemmänkin siihen, että miten ympärilläsi suhtaudutaan siihen, jos häviät.
Mistään vahingonilon maksimoinnista ei ollut kyllä kyse. Kerroin mielestäni vain, että millaiset asetelmat ovat. Ei siinä siis mitään, ehkä se on normaaliakin, että pitkään huipulla olleelta joukkueelta odotetaan enemmän ja suhtautuminen on tiukempaa. Mutta turha sitä kieltääkään on, jos näin kerran asia on.
Ihan mielenkiintoinen hypoteesi, mutta tämän pätevyys perustuu dualistiseen ihmiskäsitykseen ja sitä neurologiassa ollaan jossakin määrin hylkäämässä. Käsittääkseni HPK:lla ei ole mitään henkisen puolen "juttuja". He pelaavat lähestulkoon parhaalla osaamistasollaan. Toki siinä tasossa on normaalia vaihtelua, joka syntyy omasta tekemisestä sekä vaihtelua joka syntyy vastustajan suorituksista. HPK ei tästä ota mitää stressiä. Oma peli on kunnossa ja se riittää hopeaan tai kultaan.
Mitähän sinä nyt oikein tarkoitat? Ajatus siitä, että ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, on erittäin voimakkaasti läsnä urheilijoiden henkisessä valmennuksessa. Henkisen puolen merkitystä urheilussa ollaan ymmärtämässä kokoajan paremmin. Paineet, pelko ja yliyrittäminen, siinäpä keskeisiä käsitteitä, joiden peittoamiseksi haetaan kiihkeästi vastauksia. Joukkueurheilussa asia on vielä monimutkaisempi.
Et kai nyt tosissaan väitä, ettei HPK:lla ole finaalipeleissä mitään henkisen puolen juttuja? Takuuvarmasti on. Mitä lähemmäksi mestaruus tulee, sitä suuremmaksi tulee stressi sen ”menettämisestä”.
Tätä voi tietysti pyöritellä niinkin päin, että kun resursseista johtuen HPK:lla on ollut huomattavasti vähemmän sellaisia kausia, jolloin sillä on hyvät mahdollisuudet mestaruuteen, niin olisi kai se jonkinmoinen pettymys, jos harvinaisen hyvä tilaisuus jäisi hyödyntämättä. Meidän leirissä on oltu pitkään tässä onnellisessa asemassa, että lähes joka kausi on ennakolta varsin hyvät saumat mestaruuteen ja mahtavan määrän niitä on maistelemaan päässytkin. Siinä mielessä ei yksittäisen mestaruuden lipeäminen käsistä nyt niin älytön pettymys olisi, mutta pettymys silti tottakai loistavan runkosarjan jälkeen. Enemmän kuitenkin tällä kertaa harmittaisi, että hyvät saumat kolmeen peräkkäiseen mestaruuteen kariutuisivat. Sitähän Kärpät eivät vielä muutamasta muusta suurseurasta poiketen ole kyennyt saavuttamaan. Minulla henkilökohtaisesti ei ole vaikeuksia pitää mahdollista kakkossijaakaan hyvänä saavutuksena. Tiedostan hyvin, että vaikka seuralla olisi rahaa ja juniorituotantoa kuin Kärpillä, niin silti asioiden pitää mennä todella nappiin, että mestaruus tulisi. Ne vaan eivät aina mene ja urheilussa tapahtuu jatkuvasti yllätyksiä. Tämä kausi on joka tapaukessa ollut jälleen mukavan pitkä matka, jossa pelejä saa jännittää tänne vapun nurkille asti. Matkan lopullinen määränpää selviää nyt seuraavien 2-4 pelin kuluessa.
Kirjoituksesi oli mielestäni varsin mainio ja irrotan siitä nyt vain tuon yhden tiivistyksen. Näin tämä varmaan on nyt mennyt. Kärpätkin kykeni vielä runkosarjassa tuohon. Nyt pudotuspeleissä tulos on hiipinyt liiaksi joukkueen takaraivoon. HIFK-sarjan viimeinen peli oli tästä poikkeus, siinä Kärpät kykeni saavuttamaan oikeanlaisen keskittymistilan. Sitä edelsi alakynnestä raavittu viidennen pelin jatkoaikavoitto ja tuki avausmaali tuossa kuudennessa pelissä. Mielenkiintoista nähdä vieläkö Kärpät onnistuu löytämään tuon "tyhjän pään" pelaamisen ja onnistuuko HPK pitämään ajatuksensa pois tuloksesta.
Psykofyysinen kokonaisuus? Aha. Niin kuin joku sielu vai mikä? Kyllä nuo tunteet ja tuntemukset ovat ihan kemiaa, biologiaa ja koko hermoston toimintaa. Kyllähän niihin toki voidaan vaikuttaa opettamalla mitä tunteet ihan kliinisesti tarkoittaa, mutta että jokin kollektiivinen uskomus? Taitaa tulla skaalavirhe? Ei vaikuta luotettavalta väitteeltä, että HPK:n tai Kärppien pelaajat traumatisoituisivat jonkin tunteen kokemisesta finaalisarjassa ja sen vuoksi alkaisi peli yskiä. Nuo traumatisoitumiset on meinaan eri kaliberin juttuja, kuin jokin pelifiilis.
Mannerin mantra koko valmennuskautensa ajan on ollut nimeomaan se, että tulos seuraa tekemistä. Keskitymme tekemiseen. Jos siinä onnistumme, tulos on yleensä positiivinen. Finaalisarjassa ja itseasiassa koko pudotuspelien ajan tulos on ohjannut Kärppien tekemistä. Runkosarjan ylivertainen voitto ja liehuva ennakkosuosikin viitta ovat saaneet aikaan liian tulosorientoutuneen asetelman. Täytyy tunnustaa, että olen hieman pettynyt Mannerin kyvyttömyyteen pitää tilanne hallinnassa. Masssiivinen itseluottamus on kääntynyt peloksi. Huomenna on uusi mahdollisuus selättää tämä pelko ja samalla HPK.
Lihavointi minun. Testaapa tämä hypoteesi käänteisesti. Nyt ruoskin itseni mahtavaan itseluottamukseen, jonka jälkeen puhunkin sujuvaa ranskaa, vaikka en sitä ole koskaan opiskellut? OK, kärjistetty esimerkki.
Älä nyt tartu tuohon sinun itsesi esiin nostamaan pelkistävään dualistiseen ihmiskäsitykseen. Unohda sielu. Keskity ihmiseen kokonaisuutena. Ihminen ajattelee ja tuntee. Nuo tunteet ja ajatukset vaikuttavat siihen, miten käyttäydymme. Esimerkiksi pelko saa veren virtaamaan isoihin lihaksiin. Tällöin hienomotoriikka kärsii. Aivojen luovuus ja intuitio heikkenevät ja ihminen turvautuu rutiineihin. Pelko kangistaa on vanha sanonta. Kuinka todeksi se onkaan pystytty tieteen keinoin osoittamaan. Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus. Sitä voi ihan hyvin tulkita niinkuin sinä teet eli biologian ja kemian kautta. Lopputulema on sama. Ihmisen ajatukset ja tunteet vaikuttavat hänen toimintaansa. Urheilussa tällä on valtaisa merkitys.
Mainio kirjoitus tämäkin, tosin vähän epäilen, että kaikki kannattajanne eivät ihan samalla lailla ajattele.
Ei pelkästään kärjistetty esimerkki, vaan ihan puhtaasti huono. Kärpillä on katetta itseluottamukselle niin joukkueena kuin yksilöinä. Se on siellä edelleen, pelon alla piilossa.
Kokonaisuus, hyvä Tattari, kokonaisuus. Ajattele laajasti!
