Joopa joo
Puolueettomana mielipiteenä todettakoon, että jos nyt "itkemisellä" tavoitellaan vähänkin enemmän kuvainnollista kuin kirjaimellista merkitystä, niin kyllähän J. Jalosen avautuminen oli juurikin sitä itseään. Tietenkin nimimerkki Kaivannon näkemykseen yhtyäkseni on suhteellisen hupaisaa, kuinka oman suosikkijoukkueen valmentajan esittämä kritiikki on yleensä "miehekästä asian esille ottamista" ja vastustajan "itkemistä".
Totta kai, jos joku aivan vakavissaan on sitä mieltä, että Rönn oli suunnilleen ottanut vastaan lahjuksia tai muuten vain etukäteen päättänyt keinolla millä hyvänsä järjestää voiton Jokereille, keskustelua ei kannata siltä osin jatkaa. Mutta jos/kun tämä skenaario unohdetaan, ei jää jäljelle muuta vaihtoehtoa kuin se, että liigassa on ikävä kyllä amatöörituomarit, ja amatöörit sortuvat usein amatöörimäisiin ratkaisuihin, etenkin kotiyleisön paineessa, ja se seikka taas menee pitkässä juoksussa tasan - eikä esim. Rinkelinmäellä isännöivä HPK ole taatusti keskimäärin ainakaan eniten kärsimään joutuvassa leirissä. Eli tuomarien onnistuminen on hyvin pitkälti satunnaistekijä, ja siitä yhtä mittaa raivoaminen on likimain sama kuin huutaisi pää punaisena Teutateksen ratkaisuista.
Toki mm. Juha Hiitelä on luultavasti oikeassa kirjoittaessaan, että J. Jalonen lähinnä petasi jatkoa ajatellen, kukaties tehokkaasti, mutta siinäkin tapauksessa yhtä kaikki epäurheilijamaisesti. On joka tapauksessa melkoisen oksettavaa, kun lähes jokaisen SM-liigaottelun jälkeen hävinnyt valmentaja hakee syytä tappioon tuomareista. En sitten tiedä, kuinka laajasti ilmiö koskee eri pääsarjoja, mutta kuvottavaa se on pitkän päälle siitä huolimatta. Yleisellä tasolla voisi asiaa ajatella useammin myös tuomarien näkökulmasta: He suorittavat tehtävää lähes harrastuspohjalta - yrittäen pomminvarmasti parhaansa - ja saavat kerta toisensa jälkeen niin valmentajilta, medialta kuin kannattajiltakin lähinnä paskaa niskaansa, tällä(kin) kertaa vieläpä törkeällä, henkilökohtaisella ja mahdollisimman julkisella tavalla ilman pienintäkään mahdollisuutta esittää samalla volyymilla omaa kantaansa. Sitä paitsi, ei ole amatöörituomarien vika, että he ovat amatöörituomareita. Ja helvetin vaikeaa olisi huippuammattilaistenkaan tuomita edes suurinta osaa tyydyttävällä tavalla tällaisessa ilmapiirissä/kulttuurissa.
Tietenkään tämä ei tarkoita, etteikö tuomaritoimintaa voisi ja pitäisi kehittää ja etteikö SM-liiga olisi kenties lyönyt ko. kehittämistä jossain määrin laimin. Keino ei kuitenkaan voi olla se, että vain ja ainoastaan omasta menestyksestään kiinnostuneet valmentajat raivoavat joka siunatun tappion jälkeen. Väkisin tulee joskus mieleen, että koskahan tuomareilla tulee mittari täyteen ja he sanovat itsensä irti koko tivolista sekä käskevät etsimään jostain paremmat, jos ei kertakaikkiaan kelpaa.
Ranger