Harmi ettei Määtän upea veto kolmannessa erässä alivoimalla mennyt maaliin. Lähellä kävi. Onneksi kaksi pistettä jäivät kuitenkin sitten jatkoajan kautta Pittsburghiin.
Pitää se nyt todeta että ei ole Crosbystä pistepörssin voittotaisteluun tänä vuonna ja ensimmäistä kertaa koskaan tahti ei riitä pistepörssin top-3 sijoille. Nousi kyllä sinne mukaan tammikuun aikana, mutta helmikuun puolen välin jälkeen iskeneen slumpin (4 pistettä viimeiseen 8 peliin) johdosta jäi sitten heti kuitenkin ulos taistelusta. Uran heikoin kausi meneillään, mutta playoffeissa kun käy voittamassa taas Conn Smythen niin eipä siinä mitään. Koko kautta on leimannut ailahtelevaisuus, pelannut vuorotellen hyvin ja huonosti sellaisissa 8-12 ottelun ryppäissä. Nyt taas ollut meneillään se heikompi jakso, mutta kun tuo aikajakso pitää taas paikkansa niin kohtapuoliin pitäisi Crosbynkin alkaa taas pelaamaan hyvin. Tammikuu oli parasta Crosbyä, mutta noilla hyvilläkin jaksoilla vähissä ollut se maailman paras pelaaja. Eilenkin oikeastaan vain kertaalleen ottelussa nähtiin kunnon tuttua Crosbyä, kun kolmannessa erässä väkisin loi itselleen maalipaikan. Muutoin oli aika näkymätöntä surffailua. Kunhan nyt tosiaan vaan playoffeissa kuitenkin pelaa täysillä ja parhaalla tasollaan, niin eipä tuossa mitään. Runkosarjassa nyt toivottavasti sen verran vielä kuitenkin tehoilee että ottaa top-10 paikan pistepörssistä ja on kauden päätteeksi yli PPG-tahdissa.
Malkinin huippuvire sen sijaan jatkuu ja on todenteolla mukana pistepörssinvoittotaistelussa. Kucherov ja McDavid tarjoavat kovan vastuksen, ja taaempaa ainakin MacKinnon on todenteolla tulossa vielä mukaan taistoon. Mutta kunhan vaan Malkin jatkaa tällä vuoden 2018 tasolla loppuun saakka, niin kolmannen Art Rossin voittaminen on hyvin lähellä, teki muut mitä hyvänsä. Eikä se uran ensimmäinen Richard Trophy kaukana ole myöskään, Ovechkin on vain kolme maalia edellä. Kalenterin kääntyessä tähän vuoteen on Malkinin saldona 27 otteluun tehot 23+23=46, järkyttävän kovaa tekemistä. Toivotaan että Malkin pystyy voittamaan hieman pokaaleja, ne soisi kyllä Mr. #101:lle.
Neloskenttä oli muuten jälleen todella huono, etenkin ensimmäisessä erässä. Flames myllytti Penguinsin päässä mielin määrin heidän ollessa kentällään ja tekivätkin silloin kaksi maalia. Jotain pitäisi nyt keksiä tuon neloskentän varalle ja ratkaisuksi voisi nostaa Daniel Sprongin. Ei, en tarkoita Sprongia neloskenttään. Vaan Sprong ykköseen, Hörnqvist kakkoseen ja Rust neloseen. Rust ansaitsee parempaa mutta hän on samalla pelaaja joka yksinään tekee neloskentästä laadukkaan. Kuhnhackl ja Rowney katsomoon tuolla liikkeellä, ja Aston-Reesen tervehtyessä Sheary tekee heille seuraa ellei meno sitä ennen hänen kohdallaan ala paranemaan.
Pitää se nyt todeta että ei ole Crosbystä pistepörssin voittotaisteluun tänä vuonna ja ensimmäistä kertaa koskaan tahti ei riitä pistepörssin top-3 sijoille. Nousi kyllä sinne mukaan tammikuun aikana, mutta helmikuun puolen välin jälkeen iskeneen slumpin (4 pistettä viimeiseen 8 peliin) johdosta jäi sitten heti kuitenkin ulos taistelusta. Uran heikoin kausi meneillään, mutta playoffeissa kun käy voittamassa taas Conn Smythen niin eipä siinä mitään. Koko kautta on leimannut ailahtelevaisuus, pelannut vuorotellen hyvin ja huonosti sellaisissa 8-12 ottelun ryppäissä. Nyt taas ollut meneillään se heikompi jakso, mutta kun tuo aikajakso pitää taas paikkansa niin kohtapuoliin pitäisi Crosbynkin alkaa taas pelaamaan hyvin. Tammikuu oli parasta Crosbyä, mutta noilla hyvilläkin jaksoilla vähissä ollut se maailman paras pelaaja. Eilenkin oikeastaan vain kertaalleen ottelussa nähtiin kunnon tuttua Crosbyä, kun kolmannessa erässä väkisin loi itselleen maalipaikan. Muutoin oli aika näkymätöntä surffailua. Kunhan nyt tosiaan vaan playoffeissa kuitenkin pelaa täysillä ja parhaalla tasollaan, niin eipä tuossa mitään. Runkosarjassa nyt toivottavasti sen verran vielä kuitenkin tehoilee että ottaa top-10 paikan pistepörssistä ja on kauden päätteeksi yli PPG-tahdissa.
Malkinin huippuvire sen sijaan jatkuu ja on todenteolla mukana pistepörssinvoittotaistelussa. Kucherov ja McDavid tarjoavat kovan vastuksen, ja taaempaa ainakin MacKinnon on todenteolla tulossa vielä mukaan taistoon. Mutta kunhan vaan Malkin jatkaa tällä vuoden 2018 tasolla loppuun saakka, niin kolmannen Art Rossin voittaminen on hyvin lähellä, teki muut mitä hyvänsä. Eikä se uran ensimmäinen Richard Trophy kaukana ole myöskään, Ovechkin on vain kolme maalia edellä. Kalenterin kääntyessä tähän vuoteen on Malkinin saldona 27 otteluun tehot 23+23=46, järkyttävän kovaa tekemistä. Toivotaan että Malkin pystyy voittamaan hieman pokaaleja, ne soisi kyllä Mr. #101:lle.
Neloskenttä oli muuten jälleen todella huono, etenkin ensimmäisessä erässä. Flames myllytti Penguinsin päässä mielin määrin heidän ollessa kentällään ja tekivätkin silloin kaksi maalia. Jotain pitäisi nyt keksiä tuon neloskentän varalle ja ratkaisuksi voisi nostaa Daniel Sprongin. Ei, en tarkoita Sprongia neloskenttään. Vaan Sprong ykköseen, Hörnqvist kakkoseen ja Rust neloseen. Rust ansaitsee parempaa mutta hän on samalla pelaaja joka yksinään tekee neloskentästä laadukkaan. Kuhnhackl ja Rowney katsomoon tuolla liikkeellä, ja Aston-Reesen tervehtyessä Sheary tekee heille seuraa ellei meno sitä ennen hänen kohdallaan ala paranemaan.