Aamen. Muutenkin tämä sisäsiittoisuus pitäisi saada pois junioritoiminnasta. Parasta olisi jos junnuvalmentajat tuosta 13v iästä ylöspäin olisi sellaisia, joilla ei ole saunakavereita pelaajien vanhemmissa. Ymmärrän toki paineen, kun jonkun iskä latoo sponsorirahoja enemmän kuin muuta, mutta silti pitäisi olla munaa sano, ettei pojalla ole rahkeita. Hyvin muistan itse, kun omassa ikäluokassa erään entisen huippupelaajan ylipainoinen poika mahtui aina pelaamaan, vaikka rahkeita ei ollutkaan.Pitkäjänteisyyteen liittyen. Yhdessäkään juniorojoukkueessa ei saisi olla joukkueen pelaajan isä valmentamassa. Siitä seuraa semmonen klikki, että valmentaja isän, hänen kavereidensa ja muiden hännystelijöiden pojat pelaavat ja ovat kokoonpanossa tuloksesta huolimatta. Tämä ei varmasti ole ainoastaan Ässien ongelma, mutta siihen tulisi puuttua. Oma poikani oli Ässien AAA joukkueessa ja lopetti pelaamisen 13 vuotiaana, kun vittuuntui suosikkijärjästelmään. Nimimerkki @korkki tämän muistaneekin. No pojasta on tullut enemmän, kun liigakiekkoilija siitä kiitos, mutta pointtini on ihan faktaa.
En tiedä oliko tulossa Ässiin, TuTon hommissa oli ja veti Ässien pelaajahankinnoista vastaavaa ryhmää huumorikaudella Korpisalon ja Kerttulan välissä. ja tuo suomikiekko-sivusto on vitsi.Tuli vaan mieleen, enkä tiedä onko oikea osio tähän. Oliko se Elmo Aittola jossain vaiheessa tulossa Ässiin, vai muistanko ihan väärin? Joka tapauksessa tekee hienoa työtä Slovakian pääsarjassa, yhdessä Tomek Valtosen kanssa.
“Suomalaisjoukkueen” hurjiin liekkeihin saaneelle Tomek Valtoselle jatkosopimus, kiekkopersoona Elmo Aittolan rooli kasvaa - SuomiKiekko
Tämä on sinänsä jännä ilmiö tällä palstalla että aina kun joku kirjoittaa Kerttulasta jotain positiivista, rientää joku paikalle kertomaan ettei Kerttula ole Jeesus. En siis sano ettei eri mieltä saa olla, ihmettelen vaan mistä tämä Jeesus-kielikuva tulee. Odotetaanko Poriin oikeasti Jeesusta eikä Tommi kelpaa tehtävään vai onko kyseessä vain retorinen tehokeino jolla pyritään asettamaan Kerttulan tekemisille rima jota hän ei voi ylittää?
Ja Poriko muka hankala ympäristö työskennellä...
Ässien tehtävä ammattilaisurheiluorganisaationa on harjoittaa niin laadukasta ja tuloksellista ammatiurheilutoimintaa kuin mahdollista, ja viihde tulee, jos on tullakseen, tämän toiminnan seurauksena. Ammattiurheilutoimintaa on pyöritettävä ensisijaisesti ammattiurheilun, ei viihteen ehdoilla, ja toimintaa johtavien pitää olla ammattiurheilun, ei viihteen ammattilaisia.
Kun tämä lähtökohta on selvä, on mietittävä millainen seura Ässät on, millaisena se halutaan nähdä ja miten tavoitetilaan päästään. Tästä ja vain tästä on kysymys kun puhutaan organisaation pitkäjänteisestä kehittämisestä.
Enkä tarkoita tällä että väheksyisin faneja ja yhteistyökumppaneita.
Fanit eivät vain yleensä ole pitkäjänteisiä eikä heidän pidäkään. He eivät välttämättä ymmärrä täysimääräisesti seuran taloutta, organisaation toimintaa, ja joukkueen rakentamisen ja valmentamisen prosesseja eikä heidän pidäkään. He etsivät viihdettä ja elämyksiä, elämää suurempia tai pienempiä tunteita, ja toimivat ja ajattelevat tämän tavoitteen mukaisesti. Harva fani miettii seuran asioita viiden vuoden perspekstiivillä. Se on asiansa osaavan seurajohdon tehtävä.
Myös yhteistyökumppanit ovat usein faneja ja yhteistyökumppanina toimiminen osa bisnestä. Bisnestä joka on yleensä jotain muuta kuin ammattiurheilu. Siksi yhteistyökumppaneihin pätevät pitkälti samat sanat kuin faneihin.
Painotan tätä koska pidän hirvittävänä ajatusta jonka mukaan Ässät olisi palveluorganisaatio jonka pitää viihdyttää ja palvella faneja. Ei ole eikä pidä. Ässät tarjoaa urheiluviihdettä, ei viihdeurheilua, ja tämä ero sanojen järjestyksessä on äärimmäisen tärkeä.
Mun mielestä siinä vaiheessa kun näitä oheispalvelua ja viihdetuotetta aletaan nostaa keskiöön ollaan aika ohkaisella jäällä. Ei jääkiekko-ottelut oikeasti tule pärjäämään viihdepalvelu-alalla. Niin kovasti viihdepalvelujen tarjonta lisääntyy koko ajan ja ei lätkähommat pyöri ikinä muihin kilpailijoihin nähden kustannustehokkaasti.
On kuitenkin onneksi yksi keino, millä tästä vaikeasta yhtälöstä selvitään. Pitää saada ihmiset ihastumaan jääkiekkoon ja siksi urheilullinen puoli ja yksilöiden kehitys täytyy nostaa keskiöön. Nuot oheispalvelut on oikeasti helevatan helppo laittaa riittävälle tasolle.
Tälle pohjalle pystytään luomaan kestävä tulevaisuus.
"Se on fakta, että joukkueen menestys ja pelaaja joka on hyvä, miellyttää aina kaikkia, mutta aina lopputulos ei ole sitä mitä ajatellaan, kun nimiä papereihin pistetään."
Tästä olen vähän eri mieltä. Ainakin itse mutuilen niin, että esim. Kärpissä ja Tapparassa alettiin olla kohtuu tympääntyneitä moniin pelillisiin asioihin, vaikka menestystä tuli kiitettävästi. Jos peli ei ole innostavaa, sen kiinnostus tulee ajan kanssa lopahtamaan.
Ja ensimmäiseksi kuitenkin dumppasi omista junnuista, ei siis muualta tulleena, maajoukkuepolun käyneen Ketolan muille maille. Tässäkään kohtaa ei sanat ja teot kohtaa. En sitten tiedä minkä tasoinen sen oman junnun pitää olla, että sen näytön paikan edes saisi. No ehkäpä se meneekin juuri sitten siinä, että maajoukkuetaustaa ei saa olla. Sen tason sällit saa lähteä muualle. Muille sitten niitä paikkoja näyttää.Ja toiminnan pitkäjänteisyyden on kasvettava. Porilaisuusastetta on myös kasvatettava, koska kuten Kerttulakin alkoi lehtiuhaastattelun mukaan ymmärtämään, joukkueen runko tulee sieltä. Jos Porilaisista junnuista iso osa pelaa muualla menee sponsorienkin kiinnostus muualle. Rahoittajissa on aina jonkun vanhempia tai vanhempien työnantajia. Se pitää oikeasti ymmärtää.
Jos tästä nyt päästään Tapparan ja Kärppien menestykseen ja sen jälkeen kun yleisömäärät alkavat putoamaan, niin jos sitten murehditaan sitä asiaa.
Koitetaan vaikka hävitä välillä, sitten jos voittaminen alkaa olemaan iso ongelma.
Miten ihmeessä päädyit johtopäätökseen, että yksilöiden kehitys tarkottaisi, että joukkuepeli on paskaa? Joukkuepelihän on erittäin iso osa sitä yksilön kehitystyötä. Kun laitetaan koko urheilullinen puoli jiiriin siten, että ympäristö on yksilöiden kehittämiseen optimaalinen, tullaan pääsemään pitkällä tähtäimellä parhaaseen tulokseen pelillisesti....ja vielä kustannustehokkaasti. Kun vetovoima kasvaa, saadaan sopimuksia tehtyä halvemmalla. Lisäksi omista(tai junan tuomista) junnuista saadaan nostettua enemmän pelaajia Liiga tasolle. Paremmat pelaajat, terveessä ympäristössä, yhteisellä päämärällä = parempaa joukkuepeliä.Minäkään en missään nimessä nostaisi oheispalveluita ja viihdepalveluita keskiöön, enkä näin tehnytkään, vaan kuten mainitsinkin nimenomaan tuotteen eli joukkueen ja pelin pitää olla viihdyttävää ja houkuttelevaa. Sen pelin pitää olla viihdyttävää vaikka pelejä hävittäisiin.
Yksilöiden kehitys on tärkeää, mutta meinaatko, että se pitää suuren yleisön halleissa, vai mitä ajat tuolla takaa?
Varmasti jotkut tulevat katsomaan jotain yksilöitä, mutta joukkue lajista kuitenkin kyse ja koko kausi .
Jos tästä nyt päästään Tapparan ja Kärppien menestykseen ja sen jälkeen kun yleisömäärät alkavat putoamaan, niin jos sitten murehditaan sitä asiaa.
Koitetaan vaikka hävitä välillä, sitten jos voittaminen alkaa olemaan iso ongelma.
Ei Tappara ja Kärpät ole luonut kestävää menestystä mahtavan pelitavan ansiosta. Kyllä siellä on vielä isommassa osassa ollut se päivittäinen työ ja vaatimustaso, mitä yksilöillä on joka päiväisessä työssä. Ja tietenkin sitten tähän tukena se helvatan vankka talous, mikä on mahdollistanut hyvien pelaajien hankkimisen.Kyllä aivan ensimmäinen prioriteetti pitää olla saada joukkue voittavaksi, ja kaikki muut asiat ovat toisarvoisia. Pelin muokkaaminen viihdyttävämmäksi (joka lienee kuitenkin suhteellisen subjektiivinen käsite) on tärkeää vasta siinä vaiheessa, kun selkänojana on riittävän vahva voittamisen kulttuuri, kuten edellä mainituissa Tapparassa ja Kärpissä.
Eikä ole mitään mitä nämä fanit katsoisi, jos ei ole urheilullista puolta.Ei ole mitään ammattiurheilua ilman katsojia. Ei ole pitkällä tähtäimellä sponsoreita ilman katsojia, ei ole yhteistyökumppaneita, eikä teliakaan maksa penniäkään jos ei kukaan pelejä katso.
Juuri näin. En tarkoittanutkaan että kestävä menestys olisi rakentunut pelkästään pelitavan myötä, vaan nimenomaan mainitsemillasi asioilla. Pointti oli lähinnä näin yksinkertaistaen, että Oulussa ja Tampereella on helppo rutkuttaa "tylsästä pelityylistä" vasta siinä vaiheessa kun hallin katto notkuu tuoreista viireistä.Ei Tappara ja Kärpät ole luonut kestävää menestystä mahtavan pelitavan ansiosta. Kyllä siellä on vielä isommassa osassa ollut se päivittäinen työ ja vaatimustaso, mitä yksilöillä on joka päiväisessä työssä.
Nyt aletaan olemaan asian ytimessä. Nimittäin raha on se, millä joukkue saadaan ylös. Sillä pystytään hankkimaan niitä ns kokonaisvaltaisia pelaajia sekä hiomaan organisaation muutkin osat kuntoon. Ei välttämättä sitä aivan huippua pelaajiston osalta, koska he pelaavat muissa liigoissa, mutta sellaisia joilla asenne on kunnossa ja he ymmärtävät myös mitä huipulla oleminen sekä sen tavoitteleminen vaatii ja myöskin sen itsestään ulos saavat.Ei Tappara ja Kärpät ole luonut kestävää menestystä mahtavan pelitavan ansiosta. Kyllä siellä on vielä isommassa osassa ollut se päivittäinen työ ja vaatimustaso, mitä yksilöillä on joka päiväisessä työssä. Ja tietenkin sitten tähän tukena se helvatan vankka talous, mikä on mahdollistanut hyvien pelaajien hankkimisen.
Ei täällä varmaa oikeesti kukaan kirjoittelija oo näistä viime aikoina mainituista asioista juurikaan eri mieltä. Ehkä vähän vaikea pukea niitä omia ajatuksia sanoiksi, varsinkin näin isoissa kokonaisuuksissa. Itekin kun sanon, että urheilullisen puolen ja siksi yksilön kehittämisen täytyy olla keskiössä, nii enhän missään nimeessä tarkota, että oheistoiminnat ei olis tärkeitä. Ehkä ennemmin tarkotan tuota, että urheilullista puolta ei saa jättää sivurooliin. Urheilullisen puolen "kasvattaminen" helpottaa talouspuolen kasvattamista.Nyt aletaan olemaan asian ytimessä. Nimittäin raha on se, millä joukkue saadaan ylös. Sillä pystytään hankkimaan niitä ns kokonaisvaltaisia pelaajia sekä hiomaan organisaation muutkin osat kuntoon. Ei välttämättä sitä aivan huippua pelaajiston osalta, koska he pelaavat muissa liigoissa, mutta sellaisia joilla asenne on kunnossa ja he ymmärtävät myös mitä huipulla oleminen sekä sen tavoitteleminen vaatii ja myöskin sen itsestään ulos saavat.
Eikä ole mitään mitä nämä fanit katsoisi, jos ei ole urheilullista puolta.
Ketkä tämän ammattiurheilun/viihteen mahdollistavat, fanit ja yhteistyökumppanit, jotka ovat tuotteen loppukäyttäjiä.
Ei ole mitään ammattiurheilua ilman katsojia. Ei ole pitkällä tähtäimellä sponsoreita ilman katsojia, ei ole yhteistyökumppaneita, eikä teliakaan maksa penniäkään jos ei kukaan pelejä katso.
Kirjoitetaan nyt vaikka tähän ketjuun vielä omasta näkövinkkelistä asioista, joita käsitellään ansiokkaasti ainakin tässä ketjussa, Ässien talous ketjussa ja kauden peliotteet ketjussa.
Eli Ässien jokapäiväinen elämä kulkee ikäänkuin kolmiossa, jossa kärkinä ovat 1.) liigajoukkueen peliesitykset/menestyminen/suunta ylös tai alas per muut liigajoukkueet, 2.) rahat eli seuran talous ja 3.) organisaation ja toiminnan kehittäminen. Yksinkertaistettuna liigajoukkueen hyvät peliesitykset myyvät tuotetta sekä meille faneille että yhteistyöyrityksille, tästä seuraa talouden hyvä kehitys, mikä puolestaa allokoi rahaa ja mahdollisuuksia organisaation kehittämiseen. Ässien nykymaailmassa tämän kehän suotuisan pyörimisen voi käytännössä käynnistää vain liigajoukkeen hyvä esiintyminen kaukalossa. Pääomistajalla, eli Ry:llä ei ole rahkeita rahoittaa toimintaa ja merkittävä kehitystoiminta vaatii ikävä kyllä panoksia.
Eli tämän takia itse olen niin kovin huolissani siitä miltä kaukalossa näyttää ja juurikin siitä miltä siellä näyttää, en niinkään siitä tuleeko peleistä voittoja vai ei. @Pratu analysoi ansiokkaasti syitä miksi kausi meni pelillisesti niinkuin meni, huonoa tuuria monessakin asiassa, mutta ongelmana on isossa kuvassa se, että Ässiä pitäisi viedä pelillisesti tulevaisuuden suuntaan riippumatta siitä onko pakissa parhaita työkaluja ja onko se lyhyellä tähtäimellä pisteiden keruumielessä paras tapa. Esimerkiksi alivoimapelin suhteen Pratu on aivan oikeassa, parhaat av prosentit saavutettiin muutaman ottelun pätkässä kun valmiiksi passiivinen av muutettiin aivan ääripassiiviseksi, mutta kyllähän jopa valmennusjohto luultavasti ymmärräsi, että tehdyllä ratkaisulla ei ole mitään etua saatavissa vähänkään pidemmällä tähtäimellä, päinvastoin.
Se oikea ongelma erikoistilannepelaamisen suhteen taisi tulla ulos ikäänkuin vahingossa, ensimmäinen yv harjoitus tehtiin päivää ennen sarjakauden alkua. Melko loogista on olettaa, että myös ensimmäinen av harjoitus tapahtui myös samalla hetkellä. Sanoisin tämän olevan aivan järkyttävä statement siitä, että organisaatio ja valmennusjohto ovat kyllä pudonneet kärryiltä pelin kehityksestä pahemman kerran. Erikoistilannepelaaminen on aivan ratkaisevan tärkeää pienen budjetin joukkueelle, jolla on joka tapauksessa hyvin rajallinen kapasiteetti tehdä hyökkäyspään tulosta tasakentin. Voidaan tietysti sanoa, että muttakun Ässien joukkue tuli kasaan vasta viime hetkellä. No, ei muuta mitään. Yli- ja alivoimaa pitää jauhaa ensimmäisestä kiekollisesta harjoituksesta lähtien niillä pelaajilla, joita sillä hetkellä käytettävissä on. Sitten uusien miesten liittyessä joukkueeseen on suhteellisen yksinkertaista korvata toimivasta viisikosta yksi jäsen paremmilla ominaisuuksilla varustetulla pelaajalla, kun neljällä muulla on päässään malli miten toimitaan. Ja olihan siellä kuitenkin käytettävissä Tiivola, Kivenmäki, Hirvonen, Stenqvist, Vuorisalo, Vainio tai vaikkapa Kivelä päivästä yksi harjoituskaudella. Tämä nyt tälläinen pieni esimerkki siitä, että Ässien organisaatio on valtavan kaukana siitä tasosta mitä tänä päivänä vaaditaan liigatasolla menestymiseen, eikä se pelkästään johdu huonoista pelaajista vaan siitä, että ei olla edes lähellä siitä vaadittavaa toiminnan tasoa organisaation sisällä.
Sitten seuraavaksi Ry omistajana kysymys. Tuskin kukaan haluaa tilannetta, jossa omistajien rahoilla kuitataan jokapäiväisiä organisaation syömäkustannuksia. Sen sijaan tulee olemaan todennäköisesti välttämätöntä järjestää osakeanti, jolla saadaan uusia omistajia ja rahaa yhtiöön sisään. Tämä raha sitten jyvitetään osaltaan rahoittamaan kehitysinvestointeja ja osaltaan siitä luodaan puskuri, jolla päästään vääjämättä eteen tulevien urheillullisesti ja taloudellisesti huonojen kausien yli. Sanotaan kaksi miljoonaa rahaa sisään, toinen miljoona jemmaan ja toisella miljoonalla kehitysinvestointeja, kuten valtakunnan parhaan erikoistilannevalmentajan hankinta tai omien tai muualta tulevien juniorien sitouttamiseen liittyviä juttuja. Muutaman kauden sisään kehitysinvestointien pitäisi vaikuttaa liigajoukkueen menestykseen ja sitä kautta paremman talouden pitäisi pystyä tulouttamaan lisää rahaa organisaation kehittämiseen. Voidaan tietenkin elätellä kuvaa, että organisaatio voidaan kehittää myös ilman kustannuksia, mutta oikeasti aika rajallista on köyhän kehittäminen.
Olen hyvin pessimistinen sen suhteen, että Ässien ympärille voitaisiin rakentaa tukitoimintaa, jolla olisi oikeaa taloudellista merkitystä. Syynä on yksinkertaisesti se, että Ässillä on vain erikoisosaamista, tai ainakin pitäisi olla, ammattitason jääkiekon harjoittamiseen, kaikissa muussa toiminnassa ollaan aivan noviiseja. Käytännössä menestyvän tukitoiminnan käynnistämiseen vaadittaisiin TVO/RTK tyyppinen kuvio, jossa Ässien tukitoiminnot pääsisivät vuosien ajan kerryttämään kokemusta ja taloudellista hyvää ennen siirtymistä avoimille markkinoille. Tämä taas melkein vaatisi sen, että ensimmäinen isossa mittakaavassa Ässien tarjoamia palveluksia käyttävä firma olisi myös Ässien iso omistaja.
Eli käytännössä Ässien elämän lanka on nyt vahvasti kytköksissä siihen, että liigajoukkueen toiminta ensin näyttää uskottavalta kaukalossa ja toisessa vaiheessa se alkaa myös tuottaa tulosta. Mutta järjestys pitää olla nimenomaan ensin näyttää joltain ja sitten tuloksia, ei niin, että tulevaisuuden kehitystä lykätään koko ajan eteenpäin tämän kuluvan kauden kymppisijan saavuttamisen takia. On paljon parempi olla modernilla ja innovatiivisella pelitavalla ensi kaudella vaikka viimeinen kuin tämän kauden tyyppisellä epäkiekolla roikkua epätoivoisesti säälipaikassa kiinni ja kaiken todennäköisyyden mukaan menettää se kauden kuluessa, koska muiden joukkueiden peli kehittyy ja Ässien ei kehity. Porilainen yleisö ja kiekkoyhteisö ylipäätään on sen verran asioista kärryillä, että se aistii milloin ollaan menossa oikeaan suuntaan ja milloin ei, oikeaan suuntaan mennessä tukea riittää vaikka menestystä ei olisi välittömästi tulossa. Mutta toisaalta myöskään kusetus ei onnistu, eli siinä pelissä pitää olla oikeasti jotain toimivia palasia ennen kuin voidaan olettaa saatavan sidosryhmien tuki. Tällä kaudella oli vain Linuksen maalivahtipeli kokonaisvaltaisesti hyvää liigatasoa, edes muutaman yksilön poikkeukselliset kyvyt tai saavutukset eivät vain riitä, jos kokonaisuus on aivan rempallaan ja koko ajan menossa vain alaspäin.
On fanien iänikuista suuruudenhulluutta kuvitella että ammattiurheilu pyörii heidän ympärillään ja juuri heitä varten. Historia on osoittanut kaikelle mahdolliselle laadukkaalle inhimilliselle toiminnalle löytyy aina faninsa, ennemmin tai myöhemmin.
Sama on nähty täällä Porissakin. Sata miljoonaa kertaa täällä ovat ihmiset äänestäneet jaloillaan, jättäneet kausikortteja hankkimatta ja mitä milloinkin. Sata miljoonaa kertaa he ovat palanneet katsomoon kun on voitettu pari peliä tai joku on taklannut kerran kolmannessa erässä. Ovat palanneet koska joukkueessa on ollut ihmisiä jotka ovat kyenneet voittamaan pari peliä tai joku joka on pystynyt suorittamaan sen yhden taklauksen.
Ammattiurheilua ei ole ilman urheilun ammattilaisia. Lahjakkaita urheilijoita jotka ovat valmiita pistämään kaiken peliin, osaavia valmentajia ja älykkäitä seurajohtajia joita riivaa halu menestyä ja tehdä töitä sen eteen. Lyhyesti sanottuna: poikkeusyksilöitä. Ammattiurheilua ei ole ilman ihmisiä joilla kykyä erottua massasta.
Tätä Ässien pitäisi vaalia kaikilla toimintansa tasolla. Että olisi niitä lahjakkaita urheilijoita jotka ovat valmiita pistämään kaiken peliin, osaavia valmentajia, älykkäitä seurajohtajia ja niin edelleen. Että olisi ympäristö että tällaiset ihmiset voisivat toimia kykyjään vastaavalla tasolla. Että olisi ympäristö jossa jokainen voisi kasvaa omalle maksimitasolleen.
Fanit ovat, rumasti sanottuna, massaa, eivät poikkeusyksilöitä. Siksi urheilun pitää mennä edellä ja fanit seuraavat perässä. Lyhytnäköisellä fanien kosiskelulla ei vielä päästä mihinkään.
Edit.
Fanien kosiskelu on muutenkin älytön lähtökohta mihinkään koska fanit eivät koskaan ole mikään yksimielinen joukkio. Jos Ässien pelissä on vielä jonakin päivänä 4000 katsojaa, siellä on jo todennäköisesti aika monta mielipidettä siitä miten Ässien pitäisi pelata. Ketä seuran pitäisi silloin kosiskella? Kaikkia vai jotain valikoitua joukkoa? Millä perusteella valikointi tapahtuu?
Pahinta on tietysti se että faneille tarjotaan sitä mitä heidän kuvitellaan haluavan. Varsinkin siitä ajattelusta Porissa on toivottavasti päästy jo eroon.
En ymmärrä millä tavoin viihdyttävä faneja palveleva pelityyli/identiteetti on jotenkin lahjakkaiden urheilijoiden tai yksilöitä vaalivan seurakulttuurin esteenä, vaan enemmänkin yhdessä juuri niillä toimilla se viihdyttävyys mahdollistetaan.
Sääleihin" on päästy neljä kertaa, mutta niistäkin vain kerran jatkoon. Viime kevät jäi näkemättä siltä osin. Vain kerran kahdeksan kauden aikana on päästy puolivälieriin ja silloinkin tiputtiin heti jatkosta.