Pitäisikö tappelut saada pois jääkiekosta?

[Jupe]

Jos moraalista pelkästään puhutaan niin eikö se ole sitten kaksinaismoralismia jos yritys/konserni tekee eettisen ja moraalisen päätöksen täydellisestä nollatoleranssista kaikenlaista väkivaltaa kohtaan ja sitten tukee lajia jossa väkivalta sallitaan?

Nimenomaan, tätä juuri tarkoitin. Bisnes edellä mennään koska jääkiekko on suomen suosituin laji niin areenoilla kuin tv:ssä. Sitten mediassa meuhkataan tappeluista vaikka laji täynnä muutakin vakavempaa kontaktia mitä harjoitetaan ihan tahallaan ja ilman kohteen vapaata tahtoa, jos ei lasketa vapaaksi tahdoksi sitä että yleensäkin luistelee kaukaloon. Tätä yritin jo aiemmin täällä korostaa.

_

 

[Hiihtofani]

Youtube on täynnä Derek The "Boogeyman" Boogard tribute-videoita, parhaimillaan kerää 800 000 katselijaa. Selänteellä parhaimillaan n. 300 000 katselijaa. Boogaardin muistoseremonialla 86 000 katselija, Selänteen muistoseremonialla 25 000 katselijaa. Jokainen voi katsoa nämä youtuubissa.

Aika hyvin pelaajalta, joka oli luokkansa lahjattomin pelaaja ja joka jäi jälki-istuntoon sen takia, että opettajien mielestä hän ei ole tarpeeksi lahjakas pelaaja.

Tästä tulemme siihen, että nämä tappelijat, eivät tappele sen takia, että tappeleminen on kivaa. Boogaardikin inhosi tappelemista ja osin tämän johdosta hän masentui, josta seurauksena päihderiippuvuus. Tämä on tyypillistä näille tappelijoille. Tappeleminen oli hänelle vain ainoa tie NHL:lään, joka oli hänen unelmansa. Tässä hän onnistui, sai nimen wikipediaan. Edelleen aika hyvin mieheltä, joka oli se luokan lahjattomin pelaaja.

Itse asiassa Derek Boogaardista saisi paremman dokumenttielokuvan kuin Teemu Selänteestä, joka on vähän tämmöinen narsistinen voitosta voittoon kertomus. Voisin jo mielessäni kuvitella: "Amerikkalainen unelma NHL-pelaajasta, josta ei pitänyt tulla NHL pelaajaa".

 

[Byvajet]

Tappeluissa olisi järki, jos ne olisivat todellisia tappeluita ja niiden annettaisiin jatkua niin kauan, että toinen tipahtaa, vammautuu puolustuskyvyttömäksi tai kuolee.

Nykyinen kulttuuri, jossa vähän nuhjataan, on pelkästään pelin viivyttämistä. Koodisto pitäisi muuttaa sellaiseksi, että jos tappelu aloitetaan, niin siinä on todellinen mahdollisuus menettää henkensä. Tällöin tappelut olisivat viihdyttäviä. Nykyään ne ovat vain ämmämäistä painia.

Toinen vaihtoehto on sitten luopua tappeluista kokonaan, mutta nykyistä tappeluksi nimettyä nyhjäämistä ei pidä jatkaa.

 

[Meeps]

Mites tämä Semin Ben Amorin ajo Ville Peltosta vastaan muutama vuosi sitten, josta Peltonen kärsi mm. aivotärähdyksen? Tällaista ajojahtia ei olisi tapahtunut, jos HIFK:n joukkueessa olisi ollut. Georghes Laraque niminen jääkiekkoilija, joka aikoinaan lopetti Sami Heleniuksen NHL:n uran.

Vuonna 2007 jääkiekkokansa oli onnessaan, kun tuli tämä "nollatoleranssilinja". Sanottiin, että nyt taitopelaajat pääsevät oikeuksiinsa, kun on tämä ihku "nollatoleranssilinja" ja koukkaajat viedään jäähylle.

Toisin kävi, loukkaantumiset ovat vain lisääntyneet verrattuna esim 80-lukuun. Tämän ovat kokeneet monien muiden joukossa mm. Mikael Granlund, Ville Peltonen tai Sidney Crosbey, jotka ovat kokeneet monien muiden loukkaantumisten lisäksi aivotärähdyksestä, jota Gretsky ei koskaan kokenut urallaan.

Nykyään nollatoleranssiaikana pelataan rumaa peliä verrattuna Gretskyn aikakauteen. Sanoma lopetti lätkän sponsoroimisen. Tekivät aivan oikein niin minäkin tekisin ja olenkin tehnyt. Minä en mitään nykyajan rumaa peliä sponsoroi. Nyt sponsoroin maastohiihtoa.

Vedät vähän mutkia suoriksi. Jos haluamme vertailla loukkaantumisten määrää 80-luvulla ja nykypäivänä, pitää totta kai ottaa huomioon myös muut muuttuneet seikat pelissä. Esimerkiksi pelin nopeutuminen, pelaajien isompi koko ja varusteiden muuttuminen ovat todennäköisempiä syille loukkaantumisten määrän kasvulle, jos loukkaantumisia oikeasti on tänä päivänä enemmän.

 

[aquanqua]

Aivotärähdysten diagnosointi ja niiden vaikutusten ymmärtäminen on tänä päivänä, lukemani mukaan, täysin eri tasolla kuin mitä se oli joskus lajin ns. vanhoina hyvinä aikoina. Se, että esim. Gretzkyllä ei ikinä todettu aivotärähdystä, ei välttämättä tarkoita sitä, etteikö hän niitä olisi ikinä saanut.

 

[pernaveikko]

Aivotärähdysten diagnosointi ja niiden vaikutusten ymmärtäminen on tänä päivänä, lukemani mukaan, täysin eri tasolla kuin mitä se oli joskus lajin ns. vanhoina hyvinä aikoina. Se, että esim. Gretzkyllä ei ikinä todettu aivotärähdystä, ei välttämättä tarkoita sitä, etteikö hän niitä olisi ikinä saanut.

Rugbylegenda jo eläessään ja maajoukkuekapteeni Richie McCaw palasi juuri runkosarjatoimintaan kuudennen tärähdyksen jälkeen mielessään tietenkin syksyllä käynnistyvä World Cup. Jotkut ovat hieman huolissaan onkohan tässä järkeä nyt enää.

Pitäisikö olla joku järjestelmä mikä estäisi joitain pelaajia tulemasta valituksi kisakoneeseen? Ei nyt tule mieleen yksittäisiä Gretzkyn pelejä, mutta aivan varmasti siellä on iskuja otettu, siihen ei lääkäriä tarvita tilannetta toteamaan.

Kuka vain olisi se lääkäri mikä päätöksen tekisi ja ottaisi kansakunnan vihat niskoilleen ja varmaankin myös perhettä uhkailtaisiin.

 

[kahden suunnan sentteri]

Olisihan se vähän kummallista, jos itsensä saisi tappaa tupakalla tai viinalla, mutta ei jääkiekkoa pelaamalla.

 

[pernaveikko]

Olisihan se vähän kummallista, jos itsensä saisi tappaa tupakalla tai viinalla, mutta ei jääkiekkoa pelaamalla.

Kysehän ei ole kuolemisesta vaan pysyvistä aivovaurioista. Hyvän uran pelanneet ja kenties siinä samalla rikastuneet ei pysty enää huolehtimaan itsestään, kun on viisivuotiaan tasolla sen viimeisen iskun jälkeen. Eikä edes muista urastaan paljoakaan.

 

[kahden suunnan sentteri]

Kysehän ei ole kuolemisesta vaan pysyvistä aivovaurioista. Hyvän uran pelanneet ja kenties siinä samalla rikastuneet ei pysty enää huolehtimaan itsestään, kun on viisivuotiaan tasolla sen viimeisen iskun jälkeen. Eikä edes muista urastaan paljoakaan.

Pointtina siis, että ei sitä oikein voi lääkäri tai kukaan muukaan ulkopuolinen mennä kieltämään, jos ihmiset haluavat yhdessä tuumin altistaa itsensä vaaralliselle kontaktiurheilulle.

Toki keskustelua sallittavan kontaktin yksityiskohdista voi käydä ja varmaan sitä on aina antiikin ajoista asti käytykin. Kollektiivina nautimme väkivaltaviihteestä, mutta emme kuitenkaan täysin rajoittamattomasta sellaisesta. Haluamme nähdä ja maksaa siitä kun ihmiset satuttavat toisiaan, mutta emme pidä siitä jos joku tämän leikin seurauksena kuolee. Tästä syystä sitten välillä tulee näitä kypäriä nyrkkeilyyn (:D) ja hanskapakkoja vapaaotteluun. Vastaavaa vaaran ja turvallisuuden välistä kilvoitteluhan voi päähänlyönnin lisäksi löytää vaikka moottoriurheilusta tai alppihiihdosta. Halutaan nähdä urheilijoiden ottavan mahdollisimman kovia riskejä, mutta pyritään kontrolloimaan tätä säännöillä ja muilla turvallisuutta lisäävillä perälaudoilla niin että mahdollisimman vähän porukkaa kuolee. Ehkä joskus kukkahatut saavat sääntökirjaan kirjatuksi, että tapella saa vain lätkähanskat kädessä.

Jos olisi olemassa ammattijääkiekkoilijoita jotka joutuisivat käytännössä pakosta valitsemaan elinkeinokseen jääkiekon, ja toimeentulonsa takaamiseksi sitten tappelemaan, voisin olla tätä ilman hanskoja tappelua vastaan. Jääkiekkoa kuitenkin pelataan vain lähinnä maailman rikkaimmissa maissa, kohta (ellei jo nyt) vieläpä vain niiden rikkaimpien kansanosien toimesta, ja ammattilaiset saavat siitä muuhun työhön nähden kohtuuttoman suurta korvausta. Kenenkään ei tarvitse tapella, aina voi kieltäytyä, eikä ketään hakata yksipuolisesti (tai jos hakataan, niin siitä rangaistaan yhteiskunnan normaalien käytäntöjen mukaisesti). Jos näillä reunaehdoilla joku sitten haluaa vaarantaa terveytensä altistamalla itsensä illasta toiseen paljaiden nyrkkien moukaroitavaksi vain saadakseen massia tai voidakseen pelata kovemmassa seurassa kuin mitä pelitaidot muuten edellyttäisivät, niin minusta jonkinasteisen darwin-palkinnon tapaisen tunnustuksen kyllä ansaitseekin.

Jokaisella on täysi oikeus päättää omasta ruumiistaan. Kyllä me sitten tosiaan huolehditaan jos ei puurolusikka enää pysy käsissä. Tai ainakin minun arvojeni mukaan tulisi huolehtia. Ihan niin kuin kaiken maailman nisteistä, deekuista ja läskeistäkin huolehditaan vaikka ovat ongelmansa itse aiheuttaneet.

Onneksi tämä lätkätappelukeskustelu kuitenkin muuttuu itsestään yhä merkityksettömämmäksi, sillä lajin kehittyessä kilpailullisemmaksi ja fyysisesti vaativammaksi näiden nyrkkisankarien roikottaminen pelaavissa kokoonpanoissa palkitsee urheilullisesti yhä vähemmän ja vähemmän.

 

[Boulerice]

Ei todellakaan pidä poistaa!
Mistä tappelut yleensä alkavat? Joku taklaa kovaa toista pelaajaa tai sitten joku sikailee jotain joka johtaa tappeluun. Jos et pudota hanskoja niin todennäköisesti sinun ei tarvitse tapella vaan joku muu omasta joukkueesta on halukas sen tekemään. Jokainen pelaaja ymmärtää varmasti riskit mitä tappeleminen aiheuttaa ja näin ollen tekee itse valinnan siitä.
Puhtaat tappelijat ovat muutenkin tulevaisuudessa hyvin todennäkäisesti kadonneet pääsarjakiekosta ja nämä tappelijat ovat pelaajia jotka osaavat myös pelata sitä lätkää. Jos ei pidä tappeluista niin sitten joutuu joko hyväksymään sen osana lätkää tai siirtyä katsomaan jalkapalloa tms.

Jos halutaan pelastaa ihmisiä kuolemalta niin kielletään ennemmin tupakka ja viina niin säästyy enemmän porukkaa kuin 1 henkilö kerran 10 vuodessa.

 

[aessi]

Youtube on täynnä Derek The "Boogeyman" Boogard tribute-videoita, parhaimillaan kerää 800 000 katselijaa. Selänteellä parhaimillaan n. 300 000 katselijaa. Boogaardin muistoseremonialla 86 000 katselija, Selänteen muistoseremonialla 25 000 katselijaa. Jokainen voi katsoa nämä youtuubissa.

Aika hyvin pelaajalta, joka oli luokkansa lahjattomin pelaaja ja joka jäi jälki-istuntoon sen takia, että opettajien mielestä hän ei ole tarpeeksi lahjakas pelaaja.

Tästä tulemme siihen, että nämä tappelijat, eivät tappele sen takia, että tappeleminen on kivaa. Boogaardikin inhosi tappelemista ja osin tämän johdosta hän masentui, josta seurauksena päihderiippuvuus. Tämä on tyypillistä näille tappelijoille. Tappeleminen oli hänelle vain ainoa tie NHL:lään, joka oli hänen unelmansa. Tässä hän onnistui, sai nimen wikipediaan. Edelleen aika hyvin mieheltä, joka oli se luokan lahjattomin pelaaja.

Itse asiassa Derek Boogaardista saisi paremman dokumenttielokuvan kuin Teemu Selänteestä, joka on vähän tämmöinen narsistinen voitosta voittoon kertomus. Voisin jo mielessäni kuvitella: "Amerikkalainen unelma NHL-pelaajasta, josta ei pitänyt tulla NHL pelaajaa".

Ei dokumenttia, mutta kirja. Vähän lukemista tappelujen kannattajillekin:

Poika, joka hakkasi tiensä NHL:ään – lääkeriippuvuus, masennus ja kuolema vain 28-vuotiaana - NHL - Urheilu - Helsingin Sanomat

 

[Murkula]

En tiedä onko niistä päästävä eroon, mutta itse en noista nyrkkihippasista saa mitään. Jos/kun tappelijoilla saadaan pidettyä porsastelua aisoissa niin se on ihan hyvä. Toisaalta kyllä ne hölmöilyt voisi kitkeä tuollaisilla +20 pelikielloilla ja sakoillakin.
Vastasin kyllä. Tappelut pois.

Nuhjata saa.

 

[Noitarumpu]

Järjestetyt ovat peräsuolesta. Spontaanit, vahingoittamaan pyrkimättömät yhteenotot ovat jees.

 

[Baldrick]

Vastasin vahingossa kyllä, kun piti vastata ei. Mutta sama kuin ylempänä eli spontaanit myllyt kuuluu lajiin ja estävät jopa joissain tapauksissa sitten muunlaisia ylilyöntejä. Show-matsit on kyllä turhia, mutta en minä niistäkään yöuniani menetä, enkä siitäkään jos ne lopetettaisiin.

 

[Kumielvis]

Showtappelut turhia, pelaajat joiden ainoa funktio kentällä on tapella ovat turhia mutta itsekin näen spontaaneille, joukkuetta sytyttäville tappeluille paikkansa. Noita on sitten ehkä se 5% kaikista tappeluista, valitettavasti. Kova, puhdast taklaus -> tappelu ei ole oikein. Oikeasta tappelusta itselle ekana tulee mieleen McCarthy- Lemieaux tappelu.

Lätkää seuraamaton kaverini kysyi että miksi lätkässä tapellaan. "no kun niin on aina tehty"-ei ole mikään kovin pätevä argumentti.
Mä uskon että seuraavien parinkymmenen vuoden aikana tullaan tappelut kieltämään ensin kaikissa junnusarjoissa, AHL:ssä ja vihdoin änärissäkin. Sinä päivänä Don Cherry lyyhistyy kuolleena maahan, Bell Centre romahtaa ja koko Quebec palaa.
Liian moni tappelija on jo menettänyt henkensä, karua katsottavaa noi dokkarit tappelijoista ja ongelmistaan. Tappelija roolina on vanhentunut eikä heitä onneksi enää paljoa olekaan. Mun mielestä on fine jos pelaaja on kova ja tappelee mutta osaa myös pelata, niinku joku Lucic VOISI olla tai joku Shanahan oli.

 

[Hockey 24/7]

Ei.
Pitäisi tehdä sääntö, että alle 10llä tappelulla et saa pelata nelosketjussa tai seiskapakkina. Kaikki on mennyt alamäkeä NHLn instigator säännön myötä. Kaikki rotata ja "kovat" jannut hyppii silmille, kun kissa on pois.
Näkee hyvin kun katsoo nykyään Pohjois-Amerikan junnu sarjojen jäähy statistiikkaa. Selkään,päähän,polviin taklataan koko ajan, poikkareista ulosajoja, kun ei ole huolta huomisesta tai pelkoa muistutuksesta niin saa ja voi pelata, kuin euroliigan kovin karju.
Tappelut takaisin ja David Branchin kaltaiset kiekontappajat roviolle!

 

[Runtulin]

Jos olisi olemassa ammattijääkiekkoilijoita jotka joutuisivat käytännössä pakosta valitsemaan elinkeinokseen jääkiekon, ja toimeentulonsa takaamiseksi sitten tappelemaan, voisin olla tätä ilman hanskoja tappelua vastaan. Jääkiekkoa kuitenkin pelataan vain lähinnä maailman rikkaimmissa maissa, kohta (ellei jo nyt) vieläpä vain niiden rikkaimpien kansanosien toimesta, ja ammattilaiset saavat siitä muuhun työhön nähden kohtuuttoman suurta korvausta. Kenenkään ei tarvitse tapella, aina voi kieltäytyä, eikä ketään hakata yksipuolisesti (tai jos hakataan, niin siitä rangaistaan yhteiskunnan normaalien käytäntöjen mukaisesti). Jos näillä reunaehdoilla joku sitten haluaa vaarantaa terveytensä altistamalla itsensä illasta toiseen paljaiden nyrkkien moukaroitavaksi vain saadakseen massia tai voidakseen pelata kovemmassa seurassa kuin mitä pelitaidot muuten edellyttäisivät, niin minusta jonkinasteisen darwin-palkinnon tapaisen tunnustuksen kyllä ansaitseekin.

Tässä varmasti ketjun paras kirjoitus. Olisi todellakin eri asia, jos peliä pelaisivat miehet kehitysmaista, ja ansaitsisivat välttämättömän leipänsä tappeluilla itselleen ja perheilleen. Olisihan se melko irvokasta, jos rikkaat länsimaalaiset laittaisivat köyhät tappelemaan keskenään leivästä. Sen sijaan jos joku pyrkii miljonääriksi (tai edes hyvätuloiseksi) sillä, että tappelee, saa kyllä puolestani ottaa riskiäkin sen eteen.

Tässä oli tämä moraalinen osuus asiasta. Siitä on sitten hyvä erottaa imago/markkinointikysymykset.

Niissähän on kyse siitä, mitä yleisö haluaa. Konsertissakin kitaristi ja basisti voisivat ottaa myllyn vaikka keikan puolivälissä, mutta kuulijat eivät välttämättä siitä pitäisi (tai mistäs sitä tietää). Samalla tavalla asiaa tulee arvioida jääkiekon kannaltakin - tehdään sitä mikä myy. Siksi onkin aivan oikein ilmaista kantansa tappeluiden puolesta/vastaan, eikä siinä ole mitään kukkahattua, jos ei niistä pidä. Eihän sekään ole kukkahattuilua, jos ei pidä Teemu Lassilan torjuntatyylistä?

Sen sijaan kaikki selitykset tappeluiden välttämättömyydestä ovat täyttä kuraa. Ensinnäkään lajin fyysisyys ei edellytä tappeluita (vrt. esim. jefu). Tappelut eivät ole myöskään mikään tae sille, että vastustaja ei rottailisi. Montako kertaa Jarkko Ruutu vastasi rottailuistaan viimeisinä liigavuosinaan?

Kyseenalaisen toiminnan saa vähentymään kulttuurin muutoksella. Viimeistään, kun omat fanit alkaisivat puuttumaan pelaajan epäurheilijamaiseen käytökseen, alkaisi toiminta vähenemään. Se vaatisi vain asenneilmaston muuttumista. Mikään pakko tappelut eivät kuitenkaan ole - ja jos kiekossa ei oltaisi koskaan tapeltu, ei niitä kukaan osaisi kaivatakaan.

 

[Hiihtofani]

Ensimmäinen jääkiekko-ottelu joskus vuonna 1 ja 2 päättyi joukkotappeluun. Siinä koko jääkiekkopelin syvin olemus. Jos joku ei tätä ymmärrä, ei ymmärrä tätä villin lännen Amerikassa kehitettyä peliä.

 

[Raid76]

Ensimmäinen jääkiekko-ottelu joskus vuonna 1 ja 2 päättyi joukkotappeluun. Siinä koko jääkiekkopelin syvin olemus. Jos joku ei tätä ymmärrä, ei ymmärrä tätä villin lännen Amerikassa kehitettyä peliä.

"Villin lännen Amerikassa" Kanadassa eurooppalaisten siirtolaisten & brittiläisten sotilaiden luomista muunnelmista kehitettyä peliä tarkoitat?

 

[Animal]

Sen sijaan kaikki selitykset tappeluiden välttämättömyydestä ovat täyttä kuraa. Ensinnäkään lajin fyysisyys ei edellytä tappeluita (vrt. esim. jefu). Tappelut eivät ole myöskään mikään tae sille, että vastustaja ei rottailisi. Montako kertaa Jarkko Ruutu vastasi rottailuistaan viimeisinä liigavuosinaan?

Sinällään kirjoituksesi on ihan asiaa enkä nyt oikeastaan ole edes hirveän eri mieltä, mutta heittäisin tähän kohtaan pari kommenttia.

Jefuun / rugbyyn / aussifutikseen vertaaminen ontuu siinä suhteessa, että ko. lajeissa ei ole maalivahtia -> Ja tämä liittyy siihen, että maalivahdin koskemattomuus, työrauha ja niiden loukkaaminen aiheuttavat kiista- ja konfliktitilanteita mitä kyseisissä lajeissa ei tule. Toinen merkittävä ero näihin muihin rymistelylajeihin on pienemällä pelialueella olevat laidat, kovempi alusta ja pelin nopeus. Kovemmalla vauhdilla tai laitaa päin vedetyt halpamaiset tai varautumatonta vastustajaa kunnioittamattomat kontaktit todennäköisemmin aiheuttavat pahempaa jälkeä kuin em. nurmikentän lajeissa. Nämä maininitut seikat eivät tee tappeluista "välttämättömiä", mutta aiheuttavat todennäköisemmin jonkinlaisen väkivaltaisen vastareaktion kuin vaikkapa jefussa, rugbyssa tai aussifutiksessa. Tässä voi verrata vaikka nurmikentän lacrossea ja box lacrossea, jossa ensimmäisessä ei juuri tapella jälkimmäiseen verrattuna.

Aasinsiltana päästään siihen, että riippumatta siitä onko kyseessä kontakteja sisältävä joukkuelaji vai ei, niin lajissa kuin lajissa epärehellinen temppu aiheuttaa jonkinlaisen vastareaktion. On niitä aitiot tyhjentäviä joukkotappeluita nähty myös koriksessa, eurofutiksessa ja baseballissa eivätkä nämä rähinät mistään katsojien tarpeesta lähde.

Mitä tulee Jarkko Ruutuun ja viimeisten liigavuosien rottailuihin, niin kuinka monta valmentajaa tai pelaajaa liigasta löytyy, jotka olisi voinut laittaa tai olisi ollut valmis laittamaan Ruudun maksamaan teoistaan? Nimenomaan maksamaan, ei vastaamaan. Suomen tappelusäännöillä mistään hanskojen heiluttelusta ei Ruutua vastaan ole hyötyä.

 

[Kirjoittelija]

Jefuun / rugbyyn / aussifutikseen vertaaminen ontuu siinä suhteessa, että ko. lajeissa ei ole maalivahtia.

Mutta jefussa on kuuppa, jonka terveys on myös joukkueelle elintärkeää.

 

[Runtulin]

Jefuun / rugbyyn / aussifutikseen vertaaminen ontuu siinä suhteessa, että ko. lajeissa ei ole maalivahtia -> Ja tämä liittyy siihen, että maalivahdin koskemattomuus, työrauha ja niiden loukkaaminen aiheuttavat kiista- ja konfliktitilanteita mitä kyseisissä lajeissa ei tule. Toinen merkittävä ero näihin muihin rymistelylajeihin on...

Nämä ovat oikein hyviä näkökulmia. Nämä ovat siis puolustuksia sille, että jääkiekko on "uniikki" laji, jolloin tappeluiden puuttumista muista lajeista ei voida yleistää jääkiekkoon. Tästähän saisi hyvin mielenkiintoisen aiheen esimerkiksi graduun, terveisiä vaan Jyväskylään.

On selvää, että jääkiekko on uniikki laji. Niin ovat kaikki muutkin lajit. Epäselvää on kuitenkin se, onko jääkiekko ratkaisevalla tavalla uniikki laji, jolloin tappelut ovat paremmin selitettävissä, kuin muissa lajeissa, vai onko kyseessä vain "lajin tapa". Jos jalkapallossa tapeltaisiin, voisi sitäkin selittää esim. sillä, että pelaajia on kentällä niin paljon tuomaristoon nähden, että tappelu on ainoa tapa selvittää asioita, jos tuomareiden selän takana on rikottu. Näkymättömät hanskat voisivat aina tippua, kun pelaaja tunkee sormensa vastapuolen hanuriin provosoidakseen. Näin ei kuitenkaan tapahdu.

Tuo laita-seikka jääkiekon ja box lacrossen suhteen on kiistatta mielenkiintoinen, enkä sitä pysty ainakaan suoralta kädeltä kumoamaan. Jääkiekossa osa tappeluista tulee juuri semi-likaisten taklausten takia, joissa laita on keskeisenä tekijänä.

Aasinsiltana päästään siihen, että riippumatta siitä onko kyseessä kontakteja sisältävä joukkuelaji vai ei, niin lajissa kuin lajissa epärehellinen temppu aiheuttaa jonkinlaisen vastareaktion. On niitä aitiot tyhjentäviä joukkotappeluita nähty myös koriksessa, eurofutiksessa ja baseballissa eivätkä nämä rähinät mistään katsojien tarpeesta lähde.

Näitä joukkotappeluita tulee tietysti silloin tällöin, mutta en itse toisi niitä mukaan tähän tappelukeskusteluun, koska ne ovat kuitenkin melko marginaali-ilmiöitä, ainakin vakavasti otettavissa sarjoissa. Jääkiekossa tappeluinstituutio on nimenomaan nähty hiljaisesti sallittuna (toki säännöissä kielletty rangaistuksen uhalla). Tappeluja voidaan siis nykyään pitää kohtuullisen olennaisena osana jääkiekkoa, mutta joukkotappeluista ei voida sanoa samaa, vaan kyseessä on täysin poikkeuksellinen ilmiö.

 

[BitterX]

Sen sijaan kaikki selitykset tappeluiden välttämättömyydestä ovat täyttä kuraa. Ensinnäkään lajin fyysisyys ei edellytä tappeluita (vrt. esim. jefu). Tappelut eivät ole myöskään mikään tae sille, että vastustaja ei rottailisi. Montako kertaa Jarkko Ruutu vastasi rottailuistaan viimeisinä liigavuosinaan?

Mielestäni tässä on asiaa. Ruutu oli Liigan mittakaavalla varmasti myös sen verran kova myllyttäjä, ettei haastajia paljoa olisi ehkä löytynytkään, mutta ongelma on siinä, ettei kovien tappelijoiden olemassaolo todellakaan poista tämän tyyppisiä (linkki: Youtube) sikailuja. Näitä sattuu Pohjois-Amerikassa ihan siinä samassa määrin, mitä Euroopassakin - huolimatta siitä, että P-Amerikassa on edelleen voimissaan enforcer-kulttuuri. Nämä sikailijat voivat hyvinkin sikailla, koska eivät siltikään joudu juurikaan koskaan vastaamaan teoistaan - syy siihen on se, että sikailijoiden joukkueiden tappelijat kyllä hoitavat "tekoihin vastaamiset" sikailijoiden puolesta ja lopulta saadaankin aikaiseksi vain yksi yleisöön menevä showtappelu lisää sen sijaan, että kukaan joutuisi mitenkään "vastaamaan teoistaan". Mitään semmoista koodia ei ole olemassakaan, ettäkö sikailijan joukkueen tappelija ikään kuin jättäisi tappelematta, jos taustalla on oman joukkuetoverin suorittama törkeys. Ei tietenkään ole: joukkuetoveri on joukkuelajissa joukkuetoveri.

Monet entiset tappelijat ovat myös kertoneet - tai heistä on kerrottu - etteivät he nauttineet tappelemisesta, vaan olisivat ensisijaisesti halunneet auttaa joukkueitaan pelitaidoillaan. Tämä on korostunut etenkin uran myöhemmissä vaiheissa, kun jatkosopimus on ollut kiinni siitä, että kuinka paljon pelaaja on tapellut. Tappelijat ovat olleet aina joukkueen halvimpia pelaajia ja siten helposti korvattavissa, mikä on aiheuttanut käsittämättömän kovan hermopaineen: vaikka ei olisi huvittanut, aina on pitänyt ottaa haasteita vastaan nuoremmilta, paikaansa auringossa tavoittelevilta tappelijoilta osoittaakseen oman asemansa. Hermopainetta on lisännyt pelko: ei niinkään turpaan saamisesta, vaan tappelun häviämisen välittömästi aiheuttavasta statuksen ja markkina-arvon laskusta. Tieteellisesti todistettujen aivovammojen ja niiden aiheuttaman depression lisäksi taipumusta päihderiippuvuuteen on varmasti lisännyt myös tuo jatkuva paine.

Chris Nilanin, Bob Probertin, Derek Boogaardin, Wade Belakin ja kumppaneiden tarinat ovat aiheuttaneet sen, että myös yhä useampi P-Amerikan kiekkopomoista haluaa päästä tästä tappelukulttuurista kokonaan eroon. CTE:n takia depressiiviset ja särkylääkkeistä (+sitä kautta valitettavan usein muistakin päihteistä) riippuvaiset ex-tappelijat eivät ole hyvää mainosta kasvamaan pyrkivälle lajille, vaan pikemminkin inhimillinen onnettomuus. Asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen, sillä erittäin monien silmissä nämä pelaajat tarjoavat viihdettä siinä, missä supertähdetkin (tai enemmänkin), kuten nimim. @Hiihtofani n esiinnostama Youtube-tilasto osoittaa.

Henkilökohtaisesti olen aina pitänyt lajiin kuuluvana osana sitä, että välillä myllytetään siitä yksinkertaisesta syystä, että tunteet kuohuvat yli. Samaten joukkuetoverin suojeleminen välittömästi itse tilanteessa kuuluu lajiin ja jos se johtaa tappeluun, niin se on aivan ok. Siitä huolimatta tappeluiden kuuluukin olla säännöissä kiellettyjä ja nyrkkeilymatsista ihan asiaankuuluva tuomio on 5 min + pelirangaistus. Sen sijaan en ole koskaan pitänyt mitenkään erityisen kiinnostavana näiden tappelijoiden välisiä, joka matsissa toistuvia myllyjä.

 

[Karhunkulta]

Mitä nyt tälläkin kaudella on NHL:ää tullut katseltua, niin hyvin vähän on noita showtappeluita ollut. Se on hyvä asia. Se on silti paskapuhetta etteikö nämä tietyissä tilanteissa olisi osa lajia. Tai silloin puhutaan jostain muusta lajista.

Mä en myöskään pidä tuosta, että pelaajia koulitaan ja hankitaan joukkueisiin vain siksi, että voivat joka ikinen ilta ottaa jonkun tarpeettoman nyrkkihipan toisen enforcerin kanssa. Mitä nyt katsoo, niin taitaa olla kuoleva taiteenlaji tama puhdas gooneilu ja se vie lajia siihen suuntaan, että tappelut ovat edelleen osa peliä, mutta vain silloin kun niihin on aihetta. Ei vain sen takia, että väkisin mätetään turpaan ilman mitään syytä. Sinänsähän noissa on koodisto ollut kunnossa, että harvemmin sitä näkee jonkun +100kg mättävän jotain 76kg kaveria nekkuun. Montreal - Toronto pelissä yritti Kadri haastaa Montrealin isoa jyrää (en muista ketä) mutta eipä tippunut kaverin hanskat. Syykin oli ihan looginen: Kadri on sellainen tiskirätti, että olisi kuollut yhdestä iskusta.

Yleisöhän näistä kuitenkin pitää, että tunteet räiskyy. Bisnestä tämä on ja isossa kaavassa ja tappelut eivät tule kuolemaan kiekosta ennen kuin yleisö on hiiren hiljaa, kun kaverit lähtee hanskaamaan. Onko se sitten oikein, että bisnes jakelee säännöt? Ei varmasti ole, mutta näin tämä toimii valitettavasti. Vaikea sitä on yhtäkkiä sanoa, että ei sitten enää koskaan tappeluita kaukalossa, kun kysyy yleisön mielipidettä ja katsoo rahavirtoja.

 

[Jupe]

Nykyään kiekko on jo tappeluiden osalta huomattavasti siistempää kuin ennen. Mielestäni NHL:n nykysuuntaus on hyvä ja sielläkin puhtailla tappelijoilla ei ole asiaan NHL-jengiin vaan nähty jäävän AHL:n puolelle tai siirtyvän eurooppaan jolloin heidän kiekollinen taito on riittävämpi. Tässä tuleekin ongelma ja olisi hyvä tiedostaa täälläkin Liiga-joukkueissa, näitä jamppoja on kohtuu paljon tarjolla jotka ovat luonteeltaan joukkueensa isähahmoja fyysiessä ominaisuudessa. Sohaisen varmaan IFK-kannattajana muurahaispesään mutta omasta mielestä Jypin kaksmetrinen mörkö on aika surkea kiekon kanssa ja kiekollinen anti rajallinen Liigaan mutta kun tuli torikokous niin oltiin rintarottingilla joka paikassa. Olen itse huomattavasti tyytyväisempi meidän Järvisen kaltaiseen pelaajaan joka yli satakiloisena liikkuukin vielä kohtuullisen hyvin. Tässä tämän hetkinen oma summaus siitä että Järvisellä on Liigaan pelilliset ominaisuudet ja isähahmon ominaisuudet, mutta pelkkää isähahmoa kukkoilemassa en jaksaisi katsoa. Suorastaan hävetti katsoa muutaman vuoden takaisia pelleilyjä missä IFK ja Narrit nokittelivat tappelijoilla. Itse tappeluita en kitkisi pois vaan tappelijat, eli joukkuepaikka pitää tulla pelillisin ominaisuuksin, tällöin peli siisteytyy jo huomattavasti itsestään liikaa muuttamatta lajin luonnnetta.

Ruudusta puhumisessa mennään metsään, menee samaan kategoriaan Liigassa pelaavien Liivikin ja Åstenin kanssa, on agitaattoreita joilla myös pelilliset avut. Ammattikiekossa on erittäin olennaista sekoittaa vastustajan peliä, on naiivia ajatella että peli olisi vain hymyssä suin klap-klap ja maali, sitä kutsutaan höntsäksi. Henkinen puoli on erittäin iso kun pelataan äärirajoilla ammattilaiskiekkoa.

_